http://www.iltalehti.fi/uutiset/200611295430272_uu.shtml
"Olen kärsinyt kaikki nämä vuodet"
Juha Valjakkalan seurassa Åmselen murha-aamuna ollut Marita Routalammi sanoo kärsineensä tapahtuneesta liiankin kanssa.
40-vuotiaalla yksinhuoltajaäidillä on vain yksi haave: päästä aloittamaan elämä uudelleen, saada uusi mahdollisuus.
- Juhan varjo on levännyt kaikki nämä vuodet minun ylläni. Hän on pilannut elämäni. Olen kärsinyt kaikki nämä vuodet, edelleen synnyinkaupungissaan Porissa asuva Routalammi sanoo.
- Ennen kaikkea toivoisin saavani jostain hyvän työpaikan, hän huokaa.
Marita Routalammella oli elämä vasta edessään, kun vast'ikään vankilasta vapautunut Juha Valjakkala kävi hakemassa hänet puoli pakolla mukaansa toukokuussa 1988.
Marita oli muuttanut omaan asuntoon ja työpaikka kaupan kassalla oli varmistunut.
Sen jälkeen kaikki on ollut yhtä helvettiä.
- Pahinta oli se, että jouduin katsomaan vierestä Juhan tappaessa ne ihmiset. Olin silloin itsekin todellisessa hengenvaarassa. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin pistänyt hänelle vastaan, kertaa Routalammi ääni sortuen.
Routalammi katsoo jääneensä Åmselen tapahtumien vuoksi vaille niin työpaikkaa kuin koulutustakin.
- Minua on auttanut eteenpäin se, että löysin lapsuuteni Jeesuksen uudelleen istuessani Ruotsissa vankilassa. En tiedä, miten olisin koskaan jaksanut ilman häntä.
- Viime aikoina olen saanut onneksi suhteet kuntoon myös äitini kanssa, Routalammi iloitsee.
"Olen kärsinyt kaikki nämä vuodet"
Juha Valjakkalan seurassa Åmselen murha-aamuna ollut Marita Routalammi sanoo kärsineensä tapahtuneesta liiankin kanssa.
40-vuotiaalla yksinhuoltajaäidillä on vain yksi haave: päästä aloittamaan elämä uudelleen, saada uusi mahdollisuus.
- Juhan varjo on levännyt kaikki nämä vuodet minun ylläni. Hän on pilannut elämäni. Olen kärsinyt kaikki nämä vuodet, edelleen synnyinkaupungissaan Porissa asuva Routalammi sanoo.
- Ennen kaikkea toivoisin saavani jostain hyvän työpaikan, hän huokaa.
Marita Routalammella oli elämä vasta edessään, kun vast'ikään vankilasta vapautunut Juha Valjakkala kävi hakemassa hänet puoli pakolla mukaansa toukokuussa 1988.
Marita oli muuttanut omaan asuntoon ja työpaikka kaupan kassalla oli varmistunut.
Sen jälkeen kaikki on ollut yhtä helvettiä.
- Pahinta oli se, että jouduin katsomaan vierestä Juhan tappaessa ne ihmiset. Olin silloin itsekin todellisessa hengenvaarassa. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin pistänyt hänelle vastaan, kertaa Routalammi ääni sortuen.
Routalammi katsoo jääneensä Åmselen tapahtumien vuoksi vaille niin työpaikkaa kuin koulutustakin.
- Minua on auttanut eteenpäin se, että löysin lapsuuteni Jeesuksen uudelleen istuessani Ruotsissa vankilassa. En tiedä, miten olisin koskaan jaksanut ilman häntä.
- Viime aikoina olen saanut onneksi suhteet kuntoon myös äitini kanssa, Routalammi iloitsee.
Vastaukset 6
Vanhimmat
turhaa se muija itkee ja valittaa ku juha pilas sen elämän...samanlainen syyllinen se on ku valjakkala ei sit kukaa varmaan pakottanu mukaa pyörä varkaisii...
mielummin kuollut kun suostunut psykon määräyksiin!
Kun Marita oli ainakin näkemässä murhat, niin tuskin se raaka murha kovinkaan sen
Maritan mieltä painoi, kun se lähti kolmoismurhaajan kanssa murhien jälkeen pakomatkalle. Ei tullut mieleen vapaaehtoisesti antautua.
Juha olisi varmaan surmannut hänetkin tai ainakin vahingoittanut, jos ei olisi suostunut lähtemään.
Höpöhöpö, olisi ollut paljon tilaisuuksia paeta ennen murhia ja sen jälkeen. En usko hetkeäkään että edes pakotti mukaan, satuilee vaan niin kuin muutkin naismurhaajat auerskasta lähtien. Miesten kohdalla tuollaisia satuja ei uskottaisi koskaan, eikä pitäisi uskoa naistenkaan, paljon enemmän ne valehtelee ja aina laittamassa omat teot muiden syyksi. Pitäisi olla sama systeemi kuín USA:ssa, jokainen osallinen tuomitaan.
Minne heidän oli tarkoitus mennä? Heidäthän saatiin kiinni Tanskan Odensessa viikko kolmoissurman jälkeen, mutta minne he olisivat menneet, jos poliisi ei olisi ollut heitä vastassa Odensen rautatieasemalla?