Vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä Lutherin ymmärretään olleen oikein uskomassa. Lukion kirkkohistorian oppikirjassa 1961 ss.118-119 mainitaan, että Luther löysi armollisen Jumalan roomalais- ja galatalaiskirjeistä. "Varsinkin sanat Room.1:17: Vanhurskas on elävä uskosta, kirkastivat hänelle vastauksen kauan pohdittuun kysymykseen....Lutherin sydämessä vallitsi nyt ilo ja rauha."
Tuliko Lutherin Jumala-suhde siis kuntoon pelkästään lukemalla Raamattua? Olen kuullut mainittavan eräässä saarnassa, että joku Kaukasus-vuoriston takaa tullut munkki julisti Lutherille evankeliumin. Päivämies-lehdessä oli noin 20 vuotta sitten kirjoitus, jossa sanottiin että tämä tapahtuma löytyy historian kirjasta. Lähdeviittausta ei kuitenkaan ilmoitettu.
Onko kellään tietoa, mistä historian kirjasta ja miltä sen sivuilta tämä tapahtuma löytyy? Entä onko Luther maininnut tästä missään omassa laajassa tuotannossaan? Tuntuisi kummalliselta, jos hän ei olisi siitä kertonut, koska kyseessähän on hänen elämänsä tärkein tapahtuma, sillä näinhän evankeliumin uskominen ymmärretään. Tosin Luther opetti kylläkin, että evankeliumi löytyy kristinuskovaisista ihmisistä, mutta löysikö hän itse evankeliumin kuten opetti?
Entä miten oli kirkkoisä Augustinuksen laita? Lutherhan arvosti ja piti häntä ilmeisesti oikein uskoneena kristittynä. Augustinus itse kertoo kirjassaan Tunnustukset, kuinka hän sai rauhan sydämeensä. Tiivistelmä e.m. kirkkohistoriasta ss.50-51: "Sielunsa tuskissa hän kerran heittäytyi viikunapuun alle lähellä asuntoaan ja huudahti: "Herra, kuinka kauan sinä tahdot vihastua? Älä muista nuoruuteni syntejä!" Silloin hän kuuli lapsen äänen, joka kolme kertaa toisti sanat: "Ota, lue!" Tietämättä mistä ääni tuli, hän nousi ja sai käsiinsä Paavalin Roomalaiskirjeen ja hänen silmäinsä eteen sattui kohta, jossa apostoli varoittaa siveettömyydestä ja irstaisuudesta sekä kehottaa pukeutumaan Herraan Jeesukseen Kristukseen (Room.13:13-14). Tästä tapahtumasta tuli hänen elämänsä ratkaisu, epäilykset haihtuivat ja rauha laskeutui hänen sydämeensä." Monica-äitikin iloitsi, että lukemattomien rukousten jälkeen hänen pojastaan oli tullut kristitty.
Tuliko siis Augustinuksen Jumala-suhde kuntoon pelkästään lukemalla, vai olivatko jo piispa Ambrosiuksen saarnat synnyttäneet heikon uskon kipinän joka sitten vasta myöhemmin tässä kokemuksessa vahvistui lopullisesti?
Tuliko Lutherin Jumala-suhde siis kuntoon pelkästään lukemalla Raamattua? Olen kuullut mainittavan eräässä saarnassa, että joku Kaukasus-vuoriston takaa tullut munkki julisti Lutherille evankeliumin. Päivämies-lehdessä oli noin 20 vuotta sitten kirjoitus, jossa sanottiin että tämä tapahtuma löytyy historian kirjasta. Lähdeviittausta ei kuitenkaan ilmoitettu.
Onko kellään tietoa, mistä historian kirjasta ja miltä sen sivuilta tämä tapahtuma löytyy? Entä onko Luther maininnut tästä missään omassa laajassa tuotannossaan? Tuntuisi kummalliselta, jos hän ei olisi siitä kertonut, koska kyseessähän on hänen elämänsä tärkein tapahtuma, sillä näinhän evankeliumin uskominen ymmärretään. Tosin Luther opetti kylläkin, että evankeliumi löytyy kristinuskovaisista ihmisistä, mutta löysikö hän itse evankeliumin kuten opetti?
Entä miten oli kirkkoisä Augustinuksen laita? Lutherhan arvosti ja piti häntä ilmeisesti oikein uskoneena kristittynä. Augustinus itse kertoo kirjassaan Tunnustukset, kuinka hän sai rauhan sydämeensä. Tiivistelmä e.m. kirkkohistoriasta ss.50-51: "Sielunsa tuskissa hän kerran heittäytyi viikunapuun alle lähellä asuntoaan ja huudahti: "Herra, kuinka kauan sinä tahdot vihastua? Älä muista nuoruuteni syntejä!" Silloin hän kuuli lapsen äänen, joka kolme kertaa toisti sanat: "Ota, lue!" Tietämättä mistä ääni tuli, hän nousi ja sai käsiinsä Paavalin Roomalaiskirjeen ja hänen silmäinsä eteen sattui kohta, jossa apostoli varoittaa siveettömyydestä ja irstaisuudesta sekä kehottaa pukeutumaan Herraan Jeesukseen Kristukseen (Room.13:13-14). Tästä tapahtumasta tuli hänen elämänsä ratkaisu, epäilykset haihtuivat ja rauha laskeutui hänen sydämeensä." Monica-äitikin iloitsi, että lukemattomien rukousten jälkeen hänen pojastaan oli tullut kristitty.
Tuliko siis Augustinuksen Jumala-suhde kuntoon pelkästään lukemalla, vai olivatko jo piispa Ambrosiuksen saarnat synnyttäneet heikon uskon kipinän joka sitten vasta myöhemmin tässä kokemuksessa vahvistui lopullisesti?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllähän kirkko opettaa että Raamatusta saa uskoa evankeliumin. Moni on tullut uskoon Raamattua lukemalla, vaikka vl:t muuta väittävätkin. Vl:t eivät Jumalaa voi määrätä. Jumalan tiet ovat ihmeellisiä, hän johdattaa ihmisiä uskomaan niin kun parhaakseen näkee. Se ei ole meidän vallassa ohjailla Jumalan toimintaa.
Pyhän Hengen papeista
Raamatun mukaan Jeesus tämän vallan omilleen antoi ja siis myös seurakunnalle:
Joh.20:21. Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.
Edelleen: Matt.18:18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.
Jumalan vanhurskaus siis siirtyy uskovaiselta toiselle (Room.1:17).
Jeesus on todella sanonut, kuten Johannes väittää. Nykytutkimuksen mukaan Jeesuksen lausumat Johanneksen evankeliumissa eivät ole tosia. Kuka Johanneksen evankeliumin onkaan kirjoittanut, on väsännyt omia ajatuksiaan ja gnostilaisväritteistä liturgiaa tekstiin. Nykytutkimuksen mukaan Jeesus ei saarnannut eikä puhunut sillä tavalla kuin Johanneksen evankeliumissa sanotaan. Todenperäistä Jeesuksen sanomaa voi parhaiten löytää muista evankeliumeista. Lue kirja Nasaretilaisen historia. Siinä on mielenkiintoinen luku Jeesuksen todellisesta sanomasta.
Antoi kyllä, muttei Lesdatiolisille, siis Lahkolle, vaan kaikille Kristityille. Samoin kun hän puhalisi, paikall olivat vain opetuslapset, ei Lesdatioliset. Tämä Johanneksesta.
Sitten huomasit itsekkin??? Kirje oli Roomalisille, ei SRK;lle. Joskin se on myös mahdollista ajtella kaikille Uskoville, kautta maailman.
Huomaamattasi korostat, että olet Lahkolinen, sillä juuri lahkon tunnusmerkki on "varastaa" Jeesus ja Henki, tehkää Parannus.
Siunausta.
Sitten alla, Kerroit Room 1,17 sanoo, > Jumalan vanhurkaus siirtyy uskovaiselta toiselle ihmiselle. Höpö Höpö,
se kuuluu > Minä en häpeä evankeliumia sillä se on Jumalan voima, ja tUO PELASTUSKEN KAIKILLE, ENSIN JUUTALISILLE, SITTEN MYÖS KREIKKALISILLE.
SIINÄ JUMALAN VANHURKAUS ILMESTYY USKOSTA USKOON. Onhan kirjoitettu, uskosta vanhurkaus saa elää.
Kannattaa lukea Sanaa, ei vain kuunnella, saat Anti Kristus tietoa jos olet yksinomaan VL.- kuulia.
on kaikille kansoille ts. Jumalan vanhurskaus siirtyy uskosta uskoon.
Omilleen siis Jeesus antoi vallan antaa syntejä anteeksi, ei niille jotka opettaa monia teitä vanhurskautamiseen...
Lutherin uskoontulo
Merle D’Aubigné, Histoire de la Réformation du seizième siécle (1500-luvun uskonpuhdistuksen historia):
... Staupitzin jättäessä Erfurtin oli uusi päivä noussut Lutherille.
Työ ei ollut kuitenkaan päätetty. Päällikön sijainen oli valmistellut sitä. Jumala salli halvemman työaseen täyttää sen. Nuoren augustiinolaismunkin omatunto ei ollut vielä päässyt lepoon. Hänen ruumiinsa uupui lopulta sielun ponnistuksista ja jännityksestä. Häntä kohtasi tauti, joka vei hänet haudan partaalle. Hän oli silloin toista vuottansa luostarissa. Kaikki hänen entiset tuskansa ja kauhistuksensa heräsivät jälleen kuoleman lähetessä. Ajatus hänen omasta saastaisuudestaan ja Jumalan pyhyydestä hätyytti uudestaan hänen sieluansa.
Eräänä päivänä hänen ollessaan epätoivon murtamana, astui vanha munkki hänen kammioonsa ja lausui hänelle muutamia lohduttavia sanoja. Luther avasi hänelle sydämensä ja ilmoitti vavisuttavat pelkonsa. Kunnianarvoisa vanhus ei kyennyt, kuten Staupitz, seuraamaan tätä sielua kaikissa sen epäilyksissä, mutta hän osasi uskontunnustuksensa ja oli siitä löytänyt lohdutuksen sielulleen. Hän käytti siis nuoreen veljeen samaa lääkettä.
- - - Vanha munkki luki hurskaalla yksinkertaisuudella kappaleen: “Minä uskon syntien anteeksi saamisen.” Nämä yksinkertaiset sanat ratkaisevalla hetkellä lämpimästi lausuttuina vuodattivat suurta lohdutusta Lutherin sieluun. “Minä uskon”, toisti hän kohta tuskavuoteeltaan itselleen, “minä uskon syntien anteeksi saamisen”. “Ah”, sanoi munkki, “ei ole kylliksi uskoa, että Daavid ja Pietari ovat saaneet syntinsä anteeksi, sen uskovat perkeleetkin. Jumalan käsky on, että uskomme meidänkin syntiemme olevan meille anteeksiannetut”. Kuinka suloiselta tämä käsky kuulostikaan Luther-raukan korvissa. “Kuulepa, mitä pyhä Bernhard sanoo puheessansa Marian ilmestyksestä”, lisäsi vanha veli, “Pyhän Hengen todistus sydämessäsi on: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”
Tässä tuokiossa osui totuuden valo Erfurtin nuoren munkin sydämeen. Armon sana oli lausuttu ja hän oli sen uskonut. Hän lakkasi koettamasta ansaita autuutta ja antautui luottamuksella Jumalan armolle Jeesuksessa Kristuksessa.
Lestadius sai synninpäästön
Seppo Lohen kirjan; Sydämmen kristillisyys.
Kirjassa käsitellään monipuolisesti lukuisia eri tutkijoita lainaten tätä tapahtumaa. Lestadius itse käyttää tapahtumasta eri nimityksiä, kuten "armonmurros" jne. Selvääkin selvemmin kirjassa tulee esille se, miten LLL:n lapin Marian kanssa käymänsä keskustelun aikana LLL koki heräämisen ja hänet siirrettiin lain alta uskomisen iloon.
Pyytäisin kaikkia kiinnostuneita lukemaan Lohen kirjan ja muodostamaan oman käsityksen sen perusteella.
Lapin Maria julisti synninpäästön Laestadiukselle... kukahan mahtoi tehdä sen Lapin Marialle?
Pastori Per (Pekka) Brandell, tämä Milla Klementsdottir oli ollut kauan etsivällä mielellä ja löytänyt Jumalan valtakunnan keskusteluissa pastori Brandellin kanssa. Eikä tämä passtorikaan ollut ensinnmmäinen uskovainen, hän kuului ns lukijaisliikkeeseen, joten kulttuurimme on paljon vanhempaa, kuin vain Laestadiuksen ajasta alkanutta. Laestadiuksen suvussakin oli monia lukijoiksi kutsuttuja, joten siltäkin osin voinee puhua kulttuurin kulkeutumisesta. Elävä ussko on kuitenkin se tärkein, kulttuuri on vain ulkoista kuorrutusta.
LLL oli yksi työmies Herran viinimäessä, tehnyt oman vartio- ja työvuoronsa ja päässyt aikanaan lepoo
Kiitos tiedoista.
vain rakas ystävä...