Kansalle ei haluta kertoa alastonta totuutta
Valtaosa Suomen kansalaisista vastustaa NATO-jäsenyyttä. Eri kyselyissä kannattajien osuus on ollut toistuvasti vain runsaat kymmenisen prosenttia vastanneista. Tästä huolimatta valtaapitäviä tahoja myötäilevä media ylläpitää tätä keskustelua ikään kuin kansalaismielipide olisi väärässä. Samalla yritetään vihjailla, että vaikka juuri nyt ei nähdä jäsenyyttä tarpeellisena, pitää tulevaisuudessa varautua siihenkin vaihtoehtoon.
Jokin aika sitten Lapin Kansan haastatteleman puolustusvoimain komentajan Juhani Kaskealan mukaan Suomella ei ole turvallisuuteen perustuvaa syytä hakeutua NATO:n jäseneksi. Hän ei kuitenkaan torjunut ajatusta, että Suomi hakisi NATO-jäsenyyttä tulevaisuudessa poliittista syistä. Näin sanoessaan Kaskeala iskee asian ytimeen. Syyt jäsenyyteen eivät ole turvallisuuteen liittyviä, vaan puhtaasti poliittisia. Herääkin kysymys, mitä ne poliittiset syyt olisivat, milloin ne ovat syntyneet ja milloin niitten suhteen pitäisi päästä sanoista tekoihin. Kaiken kaikkiaan NATO-jäsenyys on niin suuri asia, että se olisi tullut liittää samaan pakettiin EU-jäsenyyden kanssa. Onhan oletettavaa, että NATO-jäsenyys on ollut tavalla tai toisella esillä neuvoteltaessa EU-jäsenyydestä. Perin oudolta tuntuukin ajatus, että ”tarve” NATO-jäsenyyteen olisi syntynyt vasta EU-jäsenyysneuvottelujen jälkeen ja oloissa, joissa Suomi sijaitsee maailman rauhallisimmassa kolkassa.
Tätä taustaa vasten onkin ymmärrettävissä, miksi valtaapitävät toistelevat, ettei NATO-jäsenyyttä nähdä juuri tällä hetkellä tarpeellisena. Kahdestakin syystä NATO-jäsenyyttä ei uskallettu kytkeä EU-neuvotteluihin. EU-hanke neuvoa-antavan kansanäänestyksen osalta olisi kokenut varmaan haaksirikon. Toiseksi kansalaisten silmät olisivat avautuneet näkemään huomattavasti selkeämmin, mistä kaikesta EU-jäsenyydessä on kysymys.
Nyt kun NATO-jäsenyyttä ei nähdä tarpeellisena, voidaan kansalaisille ikään kuin osoittaa, ettei NATO-jäsenyys ollut mukana EU-neuvotteluissa. Ei ainakaan siinä määrin, että se tuolloin olisi ollut tarpeellista kytkeä EU-jäsenyyttä koskevaan neuvoa-antavaan kansanäänestykseen.
Edellä kerrotun perusteella myös NATO-hanketta kannattavat tahot voivat esiintyä tulevissa eduskuntavaaleissa NATO-jäsenyyden vastustajina. Vaalien jälkeen heidän tarvitsee vain todeta esim., että poliittinen tilanne ympäristössämme on oleellisesti muuttunut, kun mm. Baltian maat eräiden muiden maiden ohella ovat liittyneet NATO:on, jolloin heidänkin tulee ”tunnustaa realiteetit” ja toimia NATO-jäsenyyden puolesta. On täysin loogista ajatella näin, sillä täytyyhän valtaapitävien tavoitteena olla NATO-jäsenyys; jos ei olisi, he alistuisivat mukisematta kansan tahtoon ja jättäisivät NATO-spekulaatiot tyystin syrjään.
Äänestäjien on syytä muistaa NATO-jäsenyyden kustannuksien Suomessa nousevan 10 miljardiin markkaan vuosittain. Helsingin Sanomat puolestaan lohdutteli, etteihän se ole yhdeltä henkilöltä kuin ulkomaan matkan hinta. Matka ulkomaille maksaa esim. 3 500– 10 000 mk, minkä rahan moni tämän lehden lukija pitää mieluummin itsellään kuin maksaa NATO:lle.
Äskettäin presidentti Mauno Koivistoa haastateltiin TV 1:n uutislähetyksessä hänen uusimman kirjansa ”Venäjän idea” johdosta. Tällöin Koivisto otti selkeän kielteisen kannan NATO-jäsenyyteen. Ensi vaikutelmani lausuntoon oli myönteinen. Kuitenkin mieleeni nousi monia kysymyksiä. Eikö Koivisto tosiaan tiennyt allekirjoittaessaan Suomen EU-jäsenyyshakemusta, mitä kaikkia asioita jäsenyys toisi tullessaan? Vai haluaako Koivisto Pilatuksen tavoin pestä kätensä federalistina esiintyvän aateveljensä pääministeri Paavo Lipposen tavoitteista? Kansalaisilla on kuitenkin oikeus edellyttää, että maan ulkopolitiikkaa tuolloin johtaneella Koivistolla on täytynyt olla selkeä kokonaisnäkemys allekirjoittaessaan EU-jäsenyyshakemusta ratkaisunsa seurauksista.
Vai oliko Koiviston näyttävän NATO-lausunnon tavoitteena rauhoitella demariäänestäjiä sopivasti eduskuntavaalien alla ja säilyttää gallup-lukemat mahdollisimman korkeina ja samalla herättää demarikentässä uskoa ja toivoa puolueen aidosta NATO-vastaisuudesta?
Edellä kirjoitetun perusteella en voi tulla muuhun päätelmään kuin, että korkein poliittinen johtomme oli täysin selvillä kaikesta siitä, mitä EU-jäsenyys myöhemmin toteutettavine NATO-jäsenyyksineen toisi tullessaan. Median tehtävänä on myydä se kansalaisille jatkuvalla NATO-ylistyksellä. Jos se siinä epäonnistuu, aiotaan EU-neuvottelujen yhteydessä annettu lupaus runnoa läpi johonkin tekaistuun uhkakuvaan tai poliittiseen välttämättömyyteen vedoten.
Valtaosa Suomen kansalaisista vastustaa NATO-jäsenyyttä. Eri kyselyissä kannattajien osuus on ollut toistuvasti vain runsaat kymmenisen prosenttia vastanneista. Tästä huolimatta valtaapitäviä tahoja myötäilevä media ylläpitää tätä keskustelua ikään kuin kansalaismielipide olisi väärässä. Samalla yritetään vihjailla, että vaikka juuri nyt ei nähdä jäsenyyttä tarpeellisena, pitää tulevaisuudessa varautua siihenkin vaihtoehtoon.
Jokin aika sitten Lapin Kansan haastatteleman puolustusvoimain komentajan Juhani Kaskealan mukaan Suomella ei ole turvallisuuteen perustuvaa syytä hakeutua NATO:n jäseneksi. Hän ei kuitenkaan torjunut ajatusta, että Suomi hakisi NATO-jäsenyyttä tulevaisuudessa poliittista syistä. Näin sanoessaan Kaskeala iskee asian ytimeen. Syyt jäsenyyteen eivät ole turvallisuuteen liittyviä, vaan puhtaasti poliittisia. Herääkin kysymys, mitä ne poliittiset syyt olisivat, milloin ne ovat syntyneet ja milloin niitten suhteen pitäisi päästä sanoista tekoihin. Kaiken kaikkiaan NATO-jäsenyys on niin suuri asia, että se olisi tullut liittää samaan pakettiin EU-jäsenyyden kanssa. Onhan oletettavaa, että NATO-jäsenyys on ollut tavalla tai toisella esillä neuvoteltaessa EU-jäsenyydestä. Perin oudolta tuntuukin ajatus, että ”tarve” NATO-jäsenyyteen olisi syntynyt vasta EU-jäsenyysneuvottelujen jälkeen ja oloissa, joissa Suomi sijaitsee maailman rauhallisimmassa kolkassa.
Tätä taustaa vasten onkin ymmärrettävissä, miksi valtaapitävät toistelevat, ettei NATO-jäsenyyttä nähdä juuri tällä hetkellä tarpeellisena. Kahdestakin syystä NATO-jäsenyyttä ei uskallettu kytkeä EU-neuvotteluihin. EU-hanke neuvoa-antavan kansanäänestyksen osalta olisi kokenut varmaan haaksirikon. Toiseksi kansalaisten silmät olisivat avautuneet näkemään huomattavasti selkeämmin, mistä kaikesta EU-jäsenyydessä on kysymys.
Nyt kun NATO-jäsenyyttä ei nähdä tarpeellisena, voidaan kansalaisille ikään kuin osoittaa, ettei NATO-jäsenyys ollut mukana EU-neuvotteluissa. Ei ainakaan siinä määrin, että se tuolloin olisi ollut tarpeellista kytkeä EU-jäsenyyttä koskevaan neuvoa-antavaan kansanäänestykseen.
Edellä kerrotun perusteella myös NATO-hanketta kannattavat tahot voivat esiintyä tulevissa eduskuntavaaleissa NATO-jäsenyyden vastustajina. Vaalien jälkeen heidän tarvitsee vain todeta esim., että poliittinen tilanne ympäristössämme on oleellisesti muuttunut, kun mm. Baltian maat eräiden muiden maiden ohella ovat liittyneet NATO:on, jolloin heidänkin tulee ”tunnustaa realiteetit” ja toimia NATO-jäsenyyden puolesta. On täysin loogista ajatella näin, sillä täytyyhän valtaapitävien tavoitteena olla NATO-jäsenyys; jos ei olisi, he alistuisivat mukisematta kansan tahtoon ja jättäisivät NATO-spekulaatiot tyystin syrjään.
Äänestäjien on syytä muistaa NATO-jäsenyyden kustannuksien Suomessa nousevan 10 miljardiin markkaan vuosittain. Helsingin Sanomat puolestaan lohdutteli, etteihän se ole yhdeltä henkilöltä kuin ulkomaan matkan hinta. Matka ulkomaille maksaa esim. 3 500– 10 000 mk, minkä rahan moni tämän lehden lukija pitää mieluummin itsellään kuin maksaa NATO:lle.
Äskettäin presidentti Mauno Koivistoa haastateltiin TV 1:n uutislähetyksessä hänen uusimman kirjansa ”Venäjän idea” johdosta. Tällöin Koivisto otti selkeän kielteisen kannan NATO-jäsenyyteen. Ensi vaikutelmani lausuntoon oli myönteinen. Kuitenkin mieleeni nousi monia kysymyksiä. Eikö Koivisto tosiaan tiennyt allekirjoittaessaan Suomen EU-jäsenyyshakemusta, mitä kaikkia asioita jäsenyys toisi tullessaan? Vai haluaako Koivisto Pilatuksen tavoin pestä kätensä federalistina esiintyvän aateveljensä pääministeri Paavo Lipposen tavoitteista? Kansalaisilla on kuitenkin oikeus edellyttää, että maan ulkopolitiikkaa tuolloin johtaneella Koivistolla on täytynyt olla selkeä kokonaisnäkemys allekirjoittaessaan EU-jäsenyyshakemusta ratkaisunsa seurauksista.
Vai oliko Koiviston näyttävän NATO-lausunnon tavoitteena rauhoitella demariäänestäjiä sopivasti eduskuntavaalien alla ja säilyttää gallup-lukemat mahdollisimman korkeina ja samalla herättää demarikentässä uskoa ja toivoa puolueen aidosta NATO-vastaisuudesta?
Edellä kirjoitetun perusteella en voi tulla muuhun päätelmään kuin, että korkein poliittinen johtomme oli täysin selvillä kaikesta siitä, mitä EU-jäsenyys myöhemmin toteutettavine NATO-jäsenyyksineen toisi tullessaan. Median tehtävänä on myydä se kansalaisille jatkuvalla NATO-ylistyksellä. Jos se siinä epäonnistuu, aiotaan EU-neuvottelujen yhteydessä annettu lupaus runnoa läpi johonkin tekaistuun uhkakuvaan tai poliittiseen välttämättömyyteen vedoten.
Vastaukset 10
Vanhimmat
oli vaihteeksi piristävä tarina, lisää.
Vai neuvoteltiin Nato-jäsenyydestä samalla
kun EU-jäsenyydestä? Mitä muita juttuja siinä
salaliitossa oli? Anna tulla vain kaikki samalla
kertaa. Satutko muuten asumaan Satakunnan suunnalla?
EU:sta on pelkkää haittaa
Kyllä, asun Tampereella n. 9 km keskustasta. Entä sinä?
Suomen valtio saa tullituloja n. 1 miljardin markan verran. Kaikki joudutaan tilittämään EU:lle, koska ne ovat EU:n ulkorajoilta. Sillä rahalla, millä Suomi viedään Natoon, voitaisiin nykyistä armeijaamme varustaa helvetinmoisesti enemmän.
Kyllä asia on niin että EU on petosta! Äänestäkää Muutosvoimat Suomea jos ei kiinnosta kasvattaa lapsiaan liittovaltiossa. Vuodatettiinko veteraaniemme veri turhaan?
Lopuksi: Kumpi on teille tärkeämpää; tähtirinkeli vai Leijonalippu???
Kyllä Nato-asiat liittyvät euro-euroopan integraatiopolitiikkaan. Salaliitto maailmanhallituksen perustamiseksi käsittää tehtäväkseen maailmanuskonnon(Paavin kirkko), Maailmanpankin(sic), maailmanarmeijan(NATO) ja maailmanhallituksen aatteellisen esiasteen(Bilderberg).
Kenen hyväksi toimii EU-Suomen ay-liike?
EU:n rahavallalle itsensä myyneet suurituloiset ay-johtajat ovat osoittautuneet kyvyttömiksi ja haluttomiksi puolustamaan pieni- ja keskituloisten kansalaisten etuja. Useimmille palkan saajille ja työnhakijoille tulopoliittisten neuvottelujen lopputulos on lähes yhtä tyhjän kanssa, kun inflaatio, asumiskustannusten nousu, sosiaaliturvan leikkaukset sekä kunnallis- ja kiinteistöveron kohoaminen monissa kunnissa syövät luvatut palkankorotukset ja tuloveron helpotukset.
Elämme nyt EU-Suomessa, missä ay-liike toimii rosvokapitalismiksi muuttuneelle pääomavallalle alistettuna ja joustaa kilpailukyvyn nimissä suursijoittajien ja optiomiljonäärien hyväksi. Työntekijöiden palkkataso, sosiaaliturva ja irtisanomissuoja ovat maassamme EU:n heikoimpia, samanaikaisesti kun suuryritysten johtajat ja omistajat kierivät ylellisyydessä.
Tästä huolimatat työväenliikkeen puolueet Sdp ja Vasemmistoliitto vannovat – kuin olisivat vailla järjen hiventä – raha- ja pääomavallan etuja ajavan EU:n nimiin. Tämä panee epäilemään, että EU-korruptio on purrut työväenaatteen kannalta kohtalokkain seurauksin.
Suunnan muutos on maassamme välttämätön, mutta se syntyy vain kansan voimin. Muutoksen parlamentaarinen väline Muutosvoimat Suomi on jo olemassa. Tästä eivät vallanpitäjien tiedotusvälineet halua kertoa. Sen vuoksi on tärkeää, että jokainen joka jo tietää Muutosvoimista, kertoo siitä muille ja kehottaa heitä äänestämään maalisvaaleissa Muutosvoimat Suomi rp:n ehdokkaita.
Keisarin pukua kehuttiin, vaikka idoli oli ilkosillaan.
Poliisi käyttää tarvittaessa katuasunaan mielenosoittajan mekkoa, voidakseen saada SISÄKAUTTA , v al e p u k u i s e n a, manipuloita hallitsemattoman mekkalan ja näin siis poliisille ja virkavallale oikeuden estää, rajoittaa ja eristää vaapaa mielenilmaisu ja poliittisen kansanpalautteen näkyminen ynnä torjua kuluttajien sisäisen kokemustiedottamisen lisääntyminen ilman mediaa
ja ilman SELLU s e n s u r o i n t i a ynnä SÄHKÖ s u o d a t i n t a
Eikö meidän politikkommekin osaisi pukea ROOLIASUJA tarpeen mukaan, kun puvustaja on runsakätinen ja tekee varkaastakin vauraudenhoitajan ?
Tietääkseni ei politiikassa käytetä VALHEENPALJASTUS k o e t t a tai -kojetta. Tällä alalla käytäntöjen kehittyminen on ihmeen hidasta kun ottaa huomioon esim lentokenttäuuskäytäntönä nousussa olevan esim puheääneen perustuvan sähköisen henkilötunnistimen.
Onko pukki muuten koskaan palkannut kaalimaahan vartijaa? Vain sisääle pääsyn jälkeen kimppakaveri vartiossa on tarpeen .
Montako tapettiin " ÄLÄ TAPA"- markkinointiretkillä ja paljonko UUTTA löydettiin INTAN h a r h a r e t k e l l ä "uudelle mantereelle". Olihan se tyhmälle eurooppaaiselle uutta, eli sen sai ottaa omakseen. - Älkää kertoko, jos teillä on autotalli ja auto. Jos MINÄ löydän sellaisen niin sehän kuuluu sitten minulle? Olemmehan nyt EUROOPPALAISIA, laittomasti eulaisia.
ps. Oliko Belgiallakin Kongo ?
pps. Missä on Eu:n päämaja ?
. jne.
Ei vallottajila himot ole loppuneet. Suomi on nyt listalla ja etujoukkoihin on taas värvätty surkeita pettureita.
Eniten meitä nyt on ammuttu DIREKTIIVEILLÄ, tehtaat ja palvelut saadaan kaapattua ehjinä, tietokantoineen, toimivina ja tuottavina. Eikä jää jokapaikkaan MIINOJA uusia omistajia raatelemaan.
NOUSKAAMME väkivallattomaan, lailliseen vastarintaan. Voimme äänestää muutosta jo eduskuntavaaleissa maalis-03..
HUOM: Yksi ääni voi olla KAKSI ÄÄNTÄ käytännössä. Vrt : Jos teen kotiottelussa maalin väärään päähän on tilanne 0-1. Tarvitaan siis kaksi lisämaalia, O I K E A A N P Ä Ä H Ä N, voittaaksemme 2-1. Mutta jos teen maalin heti oikeaan päähän riittä se ilman noita kahta lisämaalia vöittoon 1-0.
Hallitus ylläpitää pakkoköyhyyttä
Pätkätyöt tulivat muotiin 1993, jolloin talouspolitiikan täystuhot paljastuivat. Valtaeliitti käynnisti ennen näkemättömän pätkäruletin syrjäyttäen suuren osan kansaa talouskasvun ja hyvinvoinnin ulkopuolelle. Työttömyyden puolittamisyritykset johtivat köyhyyden kaksinkertaistamiseen ja rikkaitten rikastumiseen. Pätkätyöt toivat väriä peruskurjuuteen ja kasvavaan ahdinkoon. Ihmisiä ei haluttu päästää osaamisensa alueille ja tyydyttiin vippaskonsteihin.
EU:n hallintovirkamieskunta on paisunut ja työttömyystilastoja vääristellään. Syrjäytetyt on heitetty kansakunnan kaatopaikalle. Valtakoneiston haaskalinnut elävät entistä leveämmin. Kun silpputyöläinen on opetettu työhönsä, hänet potkaistaan moniongelmaisiin työtä vieroksuvana hylkiönä. Puhutaan syrjäytymisen ehkäisemisestä. Työttömille pitää antaa mahdollisuus hoitaa laskunsa ansiotyötä tekemällä, eikä pakottaa tyhjänpäiväisille työllisyys- tai työnhakukursseille. Heitä opetetaan kuin lapsia hakemaan työtä, jota ei haluta antaa.
Ja miksi tuhlata miljardeja EU:n laajentamiseen? Onko suursijoittajien ja suuryritysten etujen ajaminen yhteiskuntapolitiikan tavoite?
Seurakunnista on tullut EU:n ruokapalvelupisteitä, missä lampaat pidetään herrojen nuhteessa. Ilmaistyöntekijöiden armeija suurenee, vaikka omaa väkeä kortistoidaan yritysten värvätessä halpatyövoimaa ulkomailta. Kontrollikomissaarit ja työvoimatoimistojen piiskurit pelkäävät työhön kannustavaa perustuloa työpaikkojensa menettämisen vuoksi.
Luottamusta vallanpitäjiin ei voi menettää, koska sitä ei ole ollutkaan, totesi puolestaan vallanhaltijain luottamuksen menettänyt pyhiinvaeltaja-mystikko Hermanderius viikset vipattaen ja pilke silmissä villisti virnuillen: kyllä ministeri Fila-Tohveli tietää. Muutosvoimallista Uutta Vuotta toivottaa
Hese-Kieli
http://www.vapaansuomenliitto.fi/vapaasuomi/
ei ehkä ohan samaa, mutta...
www.davidicke.com