Nosto punakepuleille ja vasuridemareille

Minusta tässä on asiaa taloudesta, joka punakepuleiden ja vasuridemareiden kannattaa opiskella, että jotain asioista tietäisivät:

--------
Kommentti hullulta
Kirjoittanut: yksi kykähullu 1.12.2006 klo 09.46


Mielipidepankilla ei näytä olevan selkoa hullun ja kylähullun erosta. Vaikka siteeraa yhtä yhteiskuntamme kylähullua, Juha Siltalaa. Joka sormipystyssä on saarnannut ihmisten pahaa oloa jo ennen lamaa. Muistanet kirjat sieltä 80 luvultakin.

Syytät markkinavetoista taloutta kaikenlaisen huonon tuomisesta ja kaiken hyvän tuhoamisesta, vaikka itse asia on juuri päinvastoin.

Kuten edelisessä viestissä totesin, ihannoimasi talousjärjestelmä, säännelty keynesiläinen hyvinvointivaltio, koki haaksirikon koska omaan napaansa tuijottavat kansallisvaltiot eivät pystyneet pitämään talouttaan kurissa, ja joutuivat tekemään kilpailukykyä parantavia devalvaatioita. Sehän oli mitä pahinta rahavallan käyttöä , siinä rahavaltaa käytti valtiot yritysten ja yksityisten sijaan. Ja ihmisten kannanalta paljon julmemmin, vain omaan napaansa kansallista etua tuijottaen.

Tuon haaksirikon lääkkeeksi osin pakon sanelemana tuli markkinaehtoinen talous, joka Suomessa AY-liikkeen jäykkyyden vuoksi ensialkuun johti mielettömään työttömyyteen, eritoten kaikkein huono-osaisimpien joukossa. Toisaalta myös tuloerot pienenivät koska pääomatulot ja omaisuusarvot romahtivat, siksi kai sinun on niin helppo ihannoida tuollaista aikaa.

Keskiluokka ja pienyrittäjät osoittivat lamavuosien aikana hämmästyttävää joustavuutta ja kestävyyttä, piti yllä tätä yhteiskuntaa. Ne SAK:n jäsenet joilla työpaikka säilyi vähät välittivät työttömistä tovereistaa muutoin kuin juhlapuheissa. He nousivatkin keskiluokkaan, suhteellinen asema koheni kummasti.

Toki Siltalan huomiot nykypäivän aatteettomuudesta ja markkinavoimien ylenpalttisesta ihannoimisesta ovat kenen tahansa aikaansa seuraavan ihmisen nähtävissä ja syystä niistä tulee kantaa huolta. Toinen asia sen sijaan on se, että miten ne vaikuttuvat ihmisten elämään. Jos ihmisen arkinen elämä on kuta kuinkin raiteillaan eikä markkinoiden globalisoituminen vie työpaikkaa, niin tuskinpa moni kokee uusliberalismia uhkaksi omalle elämälleen. Tärkeintä onkin, että ymmärtää miten hyvinvointivaltio saadaan jatkossakin rahoitettua, ei siitä, että laillasi tai Siltalan lailla kääntää katseensa menneisyyteen ja halajaa sellaiseen, johon on mahdotonta palata ja jota ei ideaaleistaan huolimatta ollut edes olemassa.
-----------

Hyvinvointi tarvitsee määrärahansa budjettiin ja "hyvin hoidettu talous on köyhän paras ystävä", sanoo Outi Ojalakin (vas).