Juice ja Minä siinä sivussa

Sain kosketuksen Juicen musiikkiin ensimmäistä kertaa yläasteella ollessani. Tytöt kantoivat kasettisoittimiaan olkapäällänsä ja kuuntelivat Jyrki Boy Jyrki Boy.. Ihmettelin että mikähän tämä oikein on, kun tytöt siitä niin tykkää.

Pääsin sitten erään tyttösen kotiin vapaatunnilla käymään. Ja Marilyn soi kasettisoittimesta. Muuta en siitä keikasta muistakkaan.

Juicen kappaleet siis olivat ja kuuluivat, piti niistä tai ei. Minä kuuluin siihen ryhmään joka piti siitä mistä muutkin. En oikein edes ymmärtänyt Juicen sanoituksia, enkä paljon piitannutkaan. Pääasia oli että ne yhdistivät meitä nuoria monessa asiassa.

Tuli aika jolloin ensimmäistä kertaa kuuntelin jotakin. Ja Juicen tekstitkin olivat saaneet jo jonkinlaisen mielikuvan syöpymään aivoihini.

Kas ihmettä, Juicen sanoituksethan olivat mestarillisia. Uppouduin muutamaksi vuodeksi 80kyt luvun puoliväliä ennen kokonaan Bob Dylaniin, Karjalaisen J, Ja ennen kaikkea Juiceen...

Huomasin että hänellä oli kyky kirjoittaa se mitä minä halusin itsekin ilmaista. Hän vain teki sen ensin ja minä kuuntelin. Joko minä olin niin samaistunut Juiceen, tai Juicen tekstit olivat yksinkertaisesti neroja, että ne sopivat myös minunkin päähäni samalla tavalla kuin tuhansien muidenkin päähän.

Elämäni kulki omia teitään ja mukaan mahtui iloisia hetkiä, ja Juicea ja surullisia jopa menettämisen hetkiä, ja Juicea.

Juicen tekstit koskettivat minua syvästi elämäni monenlaisissa vaiheissa. Hänen teksteissään oli myöskin minun iloja sekä suruja.

Opin siteeraaman hänen tekstejään ja jopa löytämään itselleni sopivan itseironian niistä, ja nauramaan sitä kautta itselleni.

Voi sanoa, että Juicen tekstit olivat minulle jossain muodossa henkinen äitihahmo.

Elämäni alkoi sujua ja olin Juicen tekstien kautta kasvanut murrosikäisestä näppylänaamasta aikuiseksi ihmiseksi. Tällöin Juicen voi jättää sivuun ja jatkaa elämää olematta kiinni niin kovasti Juicen musiikissa. Mutta musiikki ja sanat kulkivat minun matkassani ja minä toistelin niitä hiljaa mielessäni.

Odotin aina Juicen uusinta julkaisua.
Luin jopa Juicen kirjan ja nauroin päivää jolloin taksinkuljettaja haisi pahalle...

Ei ole yksi eikä harvinainen kerta kun olen kaivannut kuulla Juicen musiikkia, mutta laiskuuttani en ole kaivanut vanhoja toistolaitteita esille ja se on aina jäänyt. Radio ja televisio olivat vuosia ainoa Juice kanavani.

Tapasin kerran Juicen, kun olin menossa konserttin katsomaan häntä. Istuin samaan pöytään huoltoaseman kahviossa, tai hän istui minun pöytääni, en sitä tarkoin muista. Mutta hänen juodessa teetä ja minun juodessa kahvia, hän aloitti kysymällä. Mihin on nuoren miehen matka?
Vastasin että sinua olen menossa katsomaan. Ja hän vastasi, että voit sitten kääntyä takaisin ja säästää pensiiniä, koska nyt olet minut nähnyt.

Häpesin verbaalista tyhmyyttäni. Juice oli taas osoittanut jo keskustelun alussa sanavalmiutensa ja sen miten vastaus on jo valmis ennen kuin kysymystä on edes esitetty.

Näillä muistoilla ja sanoilla voin jättää hyvästit Juicelle. Toivotan jaksamista hänen läheisilleen ja toivon ettei kukaan milloinkaan, eikä koskaan yrittäisi korvata Juicea, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Leksa