Muistutus palstalaisille

Ei järkeä näköjään !

'''''''''' kirjoitti:

Ei järkeä näköjään !

Hankkikaa elämä! Ihan oikeasti, huh!

............... kirjoitti:

Hankkikaa elämä! Ihan oikeasti, huh!

Niin juuri!
Hankkikaa elämä ja lopettakaa ennustusten kysyminen. Ennustaminen ja tulevaisuuden tietäminen tai näkeminen ennalta on mahdotonta ja perustuu pelkästään luulotteluun. Tarotit, astrologia, näkijät, ennustajat, kanavoijat, homeopaatit ja muut samanlaiset henkimaailman idiootit ovat pelkkiä feikkejä kaikki!

åppåopåoåpo kirjoitti:

Niin juuri!
Hankkikaa elämä ja lopettakaa ennustusten kysyminen. Ennustaminen ja tulevaisuuden tietäminen tai näkeminen ennalta on mahdotonta ja perustuu pelkästään luulotteluun. Tarotit, astrologia, näkijät, ennustajat, kanavoijat, homeopaatit ja muut samanlaiset henkimaailman idiootit ovat pelkkiä feikkejä kaikki!

Lue lisää

Joitakin asioita voi nähdä ennakolta, eikä n iitä voi laistaa. olen kokenut seuraavaa... Asuin 1973 puu Pasilassa. Naapurina romaniperhe. Eräänä iltana vanha romani mummu soitti ovikelloa. Keitin kahvit juteltiin. Minä painostin hänet povaukseen. Otin kortit ja hän katsoi korteistani.
Nämä muistan. Muutto tulee niin nopeasti että puutkin jää liiteriin... Enenkuin vuosi on ummessa, kehtoa kiikutat.
Tietty unohdin molemmat ja kuitenkin n iistä ei tullut itseään toteuttavia ennustusia.
Minulle soitettiin töihin että asunto olisi mutta täytyy tulla heti tekemään vuokrasopimus, joten kesken työpäivää lähdin ja koska oli kesä, jäi puutkin liiteriin .
Muutosta 2vk keikutin kehtoa.
Eikä vuosi ollut kulunut ennustuksesta.

maagikko kirjoitti:

Joitakin asioita voi nähdä ennakolta, eikä n iitä voi laistaa. olen kokenut seuraavaa... Asuin 1973 puu Pasilassa. Naapurina romaniperhe. Eräänä iltana vanha romani mummu soitti ovikelloa. Keitin kahvit juteltiin. Minä painostin hänet povaukseen. Otin kortit ja hän katsoi korteistani.
Nämä muistan. Muutto tulee niin nopeasti että puutkin jää liiteriin... Enenkuin vuosi on ummessa, kehtoa kiikutat.
Tietty unohdin molemmat ja kuitenkin n iistä ei tullut itseään toteuttavia ennustusia.
Minulle soitettiin töihin että asunto olisi mutta täytyy tulla heti tekemään vuokrasopimus, joten kesken työpäivää lähdin ja koska oli kesä, jäi puutkin liiteriin .
Muutosta 2vk keikutin kehtoa.
Eikä vuosi ollut kulunut ennustuksesta.

Lue lisää

Ei auta vaikka millaisia satuja veistelisit. Minäkin voisin keksiä tuollaisia tarinoita niin paljon kuin haluan.

Mikään muu ei vakuuta kuin konkreettiset todisteet, voit itse pähkäillä miten sellaiset konkreettiset todisteet saataisiin.

oioiio kirjoitti:

Ei auta vaikka millaisia satuja veistelisit. Minäkin voisin keksiä tuollaisia tarinoita niin paljon kuin haluan.

Mikään muu ei vakuuta kuin konkreettiset todisteet, voit itse pähkäillä miten sellaiset konkreettiset todisteet saataisiin.

Lue lisää

Jos se kerta mielestäsi on niin helppoa, niin keksi tarina. Kerro se ja perustele, miksi se on helppoa.
Minun ei tarvitse keksiä, sillä elämästäni löytyy kaikenlaista kokemusta.
Ennusta tuolle joka nosti, niin nähdään sitten joulunjälkeen pitikö paikkansa- satuilusi-

maagikko kirjoitti:

Jos se kerta mielestäsi on niin helppoa, niin keksi tarina. Kerro se ja perustele, miksi se on helppoa.
Minun ei tarvitse keksiä, sillä elämästäni löytyy kaikenlaista kokemusta.
Ennusta tuolle joka nosti, niin nähdään sitten joulunjälkeen pitikö paikkansa- satuilusi-

Lue lisää

Onko ymmärryksessä jotakin vikaa? Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Sen sijaan tuollaisten tarinoiden joiden todenperäisyyttä ei pysty kukaan todistamaan keksiminen on äärimmäisen helppoa.

Tässä oma tarinani joka on totta paitsi yhdeltä osin, vai onkohan sekin totta...

Tämä tapahtui 80-luvun loppupuolella, vuotta en enää muista. Kotipaikkakunnalla asui ennustaja, yksinäinen leski joka näki näkyjään ilmaiseksi ja jolle valui asiakkaita tasaisena tahtina pelkän viidakkorummun perusteella. Mummo oli jo vanha ja toivotti jokaisen tulijan tervetulleeksi. Koska hän oli jo vanha ja vaikka henkiset voimat olivatkin täydessä terässä, ei fyysinen keho pysynyt enää perässä. Niinpä lupauduin kesän alussa laittamaan hänelle terassin talonsa takapihalle. Tein töitä iltaisin ja täysin ilmaiseksi koska en hennonnut niin helposta työstä maksua ottaa mummon pienistä eläkkeistä koska puutavara oli kuitenkin jotakin maksanut. Vastalahjaksi mummo viimeisenä perjantaina kehotti että vaihtaisin autoni pois ennen elokuun ensimmäistä päivää. Autoni oli vanha Corolla, ja hän sanoi että minun pitäisi vaihtaa se pois koska autossa oli kirous ja minun tulisi myydä se ostajalle joka tarjoaisi siitä halvimman hinnan. Myöhemmin tulisin saamaan suuremman palkinnon. Olihan siinä autossa jos jonkinlaista kirousta koska sitä joutui koko ajan korjaamaan ja mikään siinä ei toiminut. Sitä ei mummo kuitenkaan tiennyt että auto oli varsinainen murheenkryyni. Minä olin ollut töissä vanhempieni autolla johon kaikki työkalut mahtuivat helposti ja hän ei ollut koskaan nähnytkään punaista corollaani kuin ehkä sivumennen silloin kun se oli suostunut kulkemaan.

Olin jo miettinyt autoni myymistä ja muistin mummon kehotuksen, mutta epäilin hänen sanoja enkä välittänyt koska sehän oli vain kasa metallia ja muovia. Kun auto oli pari viikkoa myöhemmin pukeilla, olin tullut juuri auton alta pois kun pukit pettivät alta. Toisen kerran kun olin korjaamassa moottoria, moottori pärähti käyntiin ja vei melkein sormen pään. Moottori ei pärähdä itsekseen käyntiin! Silloin päätin että nyt se romu lähtee viimeiselle matkalleen ja laitoin ilmoituksen lehteen. Kolme henkilöä soitti siitä ja vaikka olin laittanut siihen jo paljon rahaa, tein niinkuin mummo oli neuvonut, myin auton halvinta hintaa tarjoavalle. Auto lähti pihalta heinäkuun toiseksi viimeisenä päivänä. Minä olin silloin köyhä vaikka töissä kävinkin ja olisin helposti voinut ottaa suuremman rahasumman koska tarvitsin silloin rahaa. Eihän minulla enää edes ollut kulkupeliä jolla kulkea töihin. Halvin maksaja päätyi kuitenkin etusijalle. Ei siksi että olisin suoranaisesti totellut mummon kehotusta vaikka se mielessä olikin, vaan siksi että ostaja asui lähimpänä ja hän hakisi autoni heti.

Minä sain palkintoni. Silloinen avovaimoni, nykyinen vaimoni oli osallistunut johonkin paikkakunnan lehtikilpailuun nimelläni jossa oli pääpalkintona auto ja sen sain. Halvimman hinnan tarjonnut mies sai pelkkiä vaikeuksia. Hän ajoi ostamallaan autolla kolarin juovuksissaan ja melkein menetti henkensä ja myöhemmin paljastui myös se että mies oli kavaltanut rahaa muutaman vuoden aikana suuren summan.