Minulla puhkesi paniikkihäiriö noin kolme vuotta sitten, kun siskon poikani kuoli yllättäen. Syön lääkkeitä ja kaikki on suht ookoo, mutta joka ikinen alkutalvi ja sitten kevät minulle tulee nämä vaiheet, jolloin olen taas pohjalla. Muuten kestäisin kaiken, mutta kun minulle on koko ajan sellainen olo, että elän puurossa, ja että joku kiskoo minua taaksepäin. Onko samoja oireita kenelläkään? Siis varsinaiset kohtaukset ovat erikseen. Tämä olo on minulla ollut esimerkiksi tällä kertaa jo noin kaksi viikkoa, aamusta iltaan.
Paniikkihäiriö: Onko puuro-olo?
Elmeri
2534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vähän on epämääräinen kuvaus, mutta masennukseltahan tuo vaikuttaa. Kokeile kalaöljykuuria. Vedä E-epaa aluksi 2000 mg/vrk ja testaa vaikuttaako se vireyteen. Voit sitten pudottaa annosta hiljalleen tasolle 500 mg/vrk. Suosittelen myös karnosiinia. Samalla voit ottaa sinkkia, kun se helpottaa ikämiehen elämää muutenkin ja voimistaa noita muita.
Ite olen 22 v. mies ja kärsinyt paniikkihäiriöstä 17 v. asti. Olen syönyt lääkkeitä vuoden 2004 alusta, mutta nyt alkusyksystä lopetin (vähitellen lopetettu) kokonaan. SE OLI VIRHE! Kauheet oireet iski päälle. Ei varsinaisia paniikkikohtauksia, mutta hirveä ahdistus jatkuvasti. Nyt olen taas pari viikkoa syönyt Sepramia. Ei vaikutusta vielä, mutta toivottavasti tulee.
Tohon sun kirjotukseen vastaisin että itellä menee noi oireet kanssa aika lailla vuoden ajan mukaan. Syksy on pahinta aikaa ja varsinkin myöhäissyksy. Yleensä joulu tuo vähän helpotusta. Kevät ja kesä on parhaita aikoja. Itellä tuo pöhnässä olo on aika tuttua. Tuntuu usein epätodelliselta. Ikään kuin olisi toisessa maailmassa kuin muut ihmiset, mutta ei kuitenkaan ole. Itelläni ainakin keskittymiskyky häiriintyy tällöin pahasti. Ei pysty opiskeluihinkaan keskittymään vaikka kuinka haluaisi. Tarkkailee vaan koko ajan itseään ja pelkää että muut huomaa.