KERTOKAAHAN KOKEMUKSIA PALVELUSPAIKASTANNE JA TEHTÄVÄSTÄNNE.
Itse olin Upinniemessä merivoimissa sotilasveneen kuljettajana. Toimimme alokasajan ja 3,5 kuukauden merenkulku/kone koulutuksen jälkeen päällikkönä tai koneenhoitajana Linnakevene -luokan kuljetusaluksilla, sekä kansimiehinä/merenkulkutehtävissä muilla kuljetusviirikön venejoukkueen aluksilla.
Tehtävä oli kyllä paras mitä merivoimissa voi olla; meitä oli venejoukkueessa 8 varusmiestä ja 6 kantahenkilökuntaan kuuluvaa merenkulku- ja koneupseeria. Hoidimme pääasissa yhteysliikenteen Mäkiluodon linnakesaareen 3 krt/pv, kuljetimme sotilas kuin siviili matkustajia, kuljetimme kaiken ruuan ym tarvikkeet, sotilaskoti leivonnaiset ;-), ja ylipäätään kaiken mitä pienessä varuskunnassa tarvitaan.
Hienointa oli se että saimme toimia täysin itsenäisesti ja olimme aluksen päälliköitä, oli kyydissä sitten tykkimies tai amiraali.
Saimme päättää lomat keskenämme, kunhan viikonloppuisin oli yhden veneen miehistö 2 henkeä paikalla joten noin joka neljäs viikoloppu kiinni (vrt esim mil Pohjanmaa joka toinen kiinni). Kapiaiset olivat kuin kavereita; ei herroittelua tai tervehtimistä, joskus jopa vittuilua puolin toisin ja saunailtoja yhdessä...
Voin kyllä lämpimästi suositella tätä käikille merenkulusta kiinnostuneille, koska tässä tehtävässä saa merivoimien parhaan koulutuksen, ja tehtävä on kuin olisi vesibussin kippari!
Itse olin Upinniemessä merivoimissa sotilasveneen kuljettajana. Toimimme alokasajan ja 3,5 kuukauden merenkulku/kone koulutuksen jälkeen päällikkönä tai koneenhoitajana Linnakevene -luokan kuljetusaluksilla, sekä kansimiehinä/merenkulkutehtävissä muilla kuljetusviirikön venejoukkueen aluksilla.
Tehtävä oli kyllä paras mitä merivoimissa voi olla; meitä oli venejoukkueessa 8 varusmiestä ja 6 kantahenkilökuntaan kuuluvaa merenkulku- ja koneupseeria. Hoidimme pääasissa yhteysliikenteen Mäkiluodon linnakesaareen 3 krt/pv, kuljetimme sotilas kuin siviili matkustajia, kuljetimme kaiken ruuan ym tarvikkeet, sotilaskoti leivonnaiset ;-), ja ylipäätään kaiken mitä pienessä varuskunnassa tarvitaan.
Hienointa oli se että saimme toimia täysin itsenäisesti ja olimme aluksen päälliköitä, oli kyydissä sitten tykkimies tai amiraali.
Saimme päättää lomat keskenämme, kunhan viikonloppuisin oli yhden veneen miehistö 2 henkeä paikalla joten noin joka neljäs viikoloppu kiinni (vrt esim mil Pohjanmaa joka toinen kiinni). Kapiaiset olivat kuin kavereita; ei herroittelua tai tervehtimistä, joskus jopa vittuilua puolin toisin ja saunailtoja yhdessä...
Voin kyllä lämpimästi suositella tätä käikille merenkulusta kiinnostuneille, koska tässä tehtävässä saa merivoimien parhaan koulutuksen, ja tehtävä on kuin olisi vesibussin kippari!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olin myös venekuskin hommissa, tosin Santahaminassa.. Parempaa hommaa ei voi intistä saada!
Myös Dragsvikin venekuskeilla on samanlainen erinomainen meininki. Firman paras nakki!
merkki kiinnostaa olitko se vai jotain muuta?
Hä? Käytä pilkkuja ja enemmän sanoja. Mitä haluat tietää? Olinko mikä?
Porin Prikaati ja sen neljäs komppania vuonna -78 .Siinä kaikki mitä varusmies vain voi toivoa.Kantahenkilökunta yksikössä oli kapteeni Suikkasta ja ylik.Mannista lukuun ottamatta täysiä pellejä.Koulutuksessa oli selviä simputuksen piirteitä.Ja koulutusmaastoa riitti.Aliupseerikoulussa sitten mentiin kuin eläimet pitkin säkylän männikköjä.Aukin jälkeen sitten vähän helpotti.330 siellä sitten tuli oltua.Kessuna reserviin.Kai se kivaa oli kun kh-vuorokausia on kertynyt lähes sata ja kauluksessa on jo leveät kulmaraudat.
itse en venekuskina ollut, mutta niiden puuhia läheltä seurannut kuitenkin. Todella leppoisa homma varsinkin tuolla Kotran alueella. Tosin oma hommani MV-Au:na ei sekään paha ollut :) Ja paikkana tuo KotRa:n Orrengrund. Niin ja upinniemestä vain huonoja muistoja auk-ajalta :/
ja lössyn lössyn. Saatanan velliperseet...en ole kateellinen en. Itse oli Karjalan Prikaatissa kranaatinheitinkomppaniassa Ylil. Haverisen komennossa. Äijä muuten keksi "syvän johtamisen". Voi vittu sitä 600kg putkea vedettiin pitkin lepikoita peräsuoli kilometrin päässä roikkuen.
Toivottavasti ei ikinä kertaamaan. Sen verran kivaa oli.