taas täällä! luulen jotenki et täältä mä saan apua, ku ei oo mitään muuta paikkaa mis voin puhuu mun asioista. haluisin apua, et vois puhuu jollekki, mut en mä saa aikaseks tai uskalla.
tällästä on ollu jo ainaki 3 vuotta, mut nyt lähiaikoina on vähän pahentunu ja välillä ihan yht`äkkiä tulee paha olo ja voi kestää jonkun aikaa. sit välil saan onnellisuus kohtauksen, on tosi hyvä fiilis, mut se kestää vaa 10 minuuttii kunnes taas muistan kuin tylsää elämä on.
en tiedä oonko masentunu vai mikä mulla on? kai mul ainaki stressiä on. vai sitte luulenko vaan et oisin masentunu, jos mulle ei vaan kelpaa mikään ja oon aina niin huonotuulinen ja tyytymätön kaikkeen ja ajattelen kaiken negatiivisesti!
en koskaan jaksa tehä mitään. mut en jaksa elää epätietosuudessa, ku en tiedä mikä mul on!?
mul on kuitenki hyvä koti ja perhe ja asiat oikeestaan hyvin! silti oon ilkeä vanhemmilleni ja huudan vaan!
ärsyttää koko aika ja stressaa, mietin koko aika itteeni kuin huono oon. oon hiljanen pois sulkeutuva ja tylsä ihminen. mul on sosiaalisia ongelmia, en pysty olla enään ees kaverien kaa, joka muo harmittaa eniten! joudun vaa kotona olemaa yksin!
en saa unta öisin ja sit heräilen koko aika.
olin lääkäris ku mun menkat oli myöhässä, mul oli joku veriarvo huono ja sanottiin et se voi johtuu stressistä...
vihaan itteeni ku nään peilistä oman kuvan! hyi! välil tulee semmonen tunne et haluun kiduttaa itteeni oon niin säälittävä paska! mul on tuhat kysymystä ja huolta mitä pänttäilen koko aika, enkä saa rauhaa! en pysty olla rauhassa!!! itsari, se on joka päivä mieles ja ajattelen jo mitä sen jälkee tapahtuu ku kaikki tutut kuulee et oon kuollu... vaik tiiän et en tappais itteeni, ni silti se on vaa mieles, et sit ei olis enää mitää huolii...
mun mielest mul on huono olla, on niin paljo huolii ja kaikki painaa mieltä! en oo pitäny lomaakaa yhtää.
oon niin kateellinenki kaikille, ku niil on kivaa ku ne voi olla kaverien kaa ja pitää hauskaa... mä en, ku nolaan kuiteski itteni, niinku aina! ja sit muo alkaa taas stressaa enemmän ja se kestää ainaki pari päivää.
mäki haluun viel joku päivä nauttii elämästä ja olla ystävien kaa, sit ku oon vahvempi ja rohkeempi! mennä kaverien kans kahville ja puhuu kivoja asioita, oi se ois mun unelma!
mut pelkään et jään tälläseks!
miltä tää kuulostaa? mikä mul on?? ainaki ihan helvetin vaikeeta, mut en sit tiiä et jos mä oon vaa tyytymätön paska!? mä en jaksa tälläsenä!
tällästä on ollu jo ainaki 3 vuotta, mut nyt lähiaikoina on vähän pahentunu ja välillä ihan yht`äkkiä tulee paha olo ja voi kestää jonkun aikaa. sit välil saan onnellisuus kohtauksen, on tosi hyvä fiilis, mut se kestää vaa 10 minuuttii kunnes taas muistan kuin tylsää elämä on.
en tiedä oonko masentunu vai mikä mulla on? kai mul ainaki stressiä on. vai sitte luulenko vaan et oisin masentunu, jos mulle ei vaan kelpaa mikään ja oon aina niin huonotuulinen ja tyytymätön kaikkeen ja ajattelen kaiken negatiivisesti!
en koskaan jaksa tehä mitään. mut en jaksa elää epätietosuudessa, ku en tiedä mikä mul on!?
mul on kuitenki hyvä koti ja perhe ja asiat oikeestaan hyvin! silti oon ilkeä vanhemmilleni ja huudan vaan!
ärsyttää koko aika ja stressaa, mietin koko aika itteeni kuin huono oon. oon hiljanen pois sulkeutuva ja tylsä ihminen. mul on sosiaalisia ongelmia, en pysty olla enään ees kaverien kaa, joka muo harmittaa eniten! joudun vaa kotona olemaa yksin!
en saa unta öisin ja sit heräilen koko aika.
olin lääkäris ku mun menkat oli myöhässä, mul oli joku veriarvo huono ja sanottiin et se voi johtuu stressistä...
vihaan itteeni ku nään peilistä oman kuvan! hyi! välil tulee semmonen tunne et haluun kiduttaa itteeni oon niin säälittävä paska! mul on tuhat kysymystä ja huolta mitä pänttäilen koko aika, enkä saa rauhaa! en pysty olla rauhassa!!! itsari, se on joka päivä mieles ja ajattelen jo mitä sen jälkee tapahtuu ku kaikki tutut kuulee et oon kuollu... vaik tiiän et en tappais itteeni, ni silti se on vaa mieles, et sit ei olis enää mitää huolii...
mun mielest mul on huono olla, on niin paljo huolii ja kaikki painaa mieltä! en oo pitäny lomaakaa yhtää.
oon niin kateellinenki kaikille, ku niil on kivaa ku ne voi olla kaverien kaa ja pitää hauskaa... mä en, ku nolaan kuiteski itteni, niinku aina! ja sit muo alkaa taas stressaa enemmän ja se kestää ainaki pari päivää.
mäki haluun viel joku päivä nauttii elämästä ja olla ystävien kaa, sit ku oon vahvempi ja rohkeempi! mennä kaverien kans kahville ja puhuu kivoja asioita, oi se ois mun unelma!
mut pelkään et jään tälläseks!
miltä tää kuulostaa? mikä mul on?? ainaki ihan helvetin vaikeeta, mut en sit tiiä et jos mä oon vaa tyytymätön paska!? mä en jaksa tälläsenä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
tsau, kuulosti tutulta. Onneks se alkaa olla mulla historiaa.Ensinnäkin rupesin funtsii "vitut muista ja mitä ne fundeeraa" fundeeraahan ne kuitenkin jotain. Sit mä rupesin funtsii, syönkö terveelisesti ..saanko kaikki ihmiselle tärkeet vitskut ja hivenaineet. Tän jälkeen tajusin, että voin tehdä maailmassa ihan mitä mua huvitaa tai jättää tekenättä. Kyselin itteltäni pitkään mitä mä haluan tehdä...nykyään korjailen vanhoja autoja (naurua). Ps. olin korkeammassa vakanssaissa, mutta nyt teen mitä halan...rahasta viis (mammona tuo huolta)
Itsellänikin on ollut usein olo, ettei elämällä ole mitään tarjota, mutta kun keskittyy niihin asioihin, jotka on itselle tärkeitä, niin vähän kerrassaan elämäkin selkiytyy.
Terveelliset elämäntavat ovat myös äärimmäisen tärkeitä. Niin vaikeaa, kuin se onkin itselle myöntää, niin kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi omasta asennoitumisesta kiinni.