Parisuhde alkoholistilla joka ei juo

Eleanoorako se kirjoitti:
>>Pelkään sitä että itse ratkean juomaan hänen seurassa, ja myös sitä että kun itse olen valinnut Selvän Tien, minua alkaa ärsyttämään hänen perjantai-illat.>>

Voi jestas,
jos sinua alkaa ärsyttämään toisten juominen ja varsinkin oman "rakkaan", niin olet itse vielä kiinni juovan ihmisen identiteetissä. Ehkä kannattaisi siis odotella vielä joitakin aikoja vakavampaa seurustelua.

Et voi enää paeta alkoholia. Sitä on joka puolella, monet juovat sitä jne...
Nyt on sinun aikasi tehdä valintoja, jos kerran olet raittiina.
Sinuna valitsisin tässä vaiheessa hieman kevyemmän seurustelun, you know :)

Itse olen ajatellut, ettei minua varmaankaan haittaisi ns. kohtuukäyttö. Omat rajani ovat kuitenkin melko tiukat. Jos joka viikko pitää ottaa, en kyllä jaksaisi katsella. En minkäänlaista säännöllistä alkoholinkäyttöä. En myöskään suvaitsisi sitä että seurustelukumppanillani olisi seurassani tapana juoda vaikkapa lasillinen tai kaksi. Jos hän nyt yhden oluen tai siiderin silloin tällöin joisi, ei se ehkä olisi ylitsepääsemätöntä. Jos on tarve juoda joskus enemmän, on parempi etsiä seuraa muualta.

Noh... En nyt vastannut kysymykseesi. Pyysit kokemuksia, niissä onkin enemmän viisautta kuin pelkissä mielipiteissä.



Ja sitten vielä kommentti tästä:

" Voi jestas,
jos sinua alkaa ärsyttämään toisten juominen ja varsinkin oman "rakkaan", niin olet itse vielä kiinni juovan ihmisen identiteetissä. Ehkä kannattaisi siis odotella vielä joitakin aikoja vakavampaa seurustelua. "

Kylllä minun mielestäni on täysin normaalia että kumppanin juominen ärsyttää jos on itse raitistunut. Sillä ei välttämättä ole tekemistä juovan alkoholistin identiteetin kanssa. Se voi liittyä myös päihteettömään identiteettiin. Eikä monilta alkoholisteilta juomisen halu häviä kokonaan koskaan. Tuo viimeinen lause antanee ajattelemisen aihetta monille muillekin...

Itse join ennen ja kaikki oli "normaalisti" Tietämättään vaimo yritti kontrolloida juomistani vaikka se oli tosi harvoin tapahtuvaa, mutta siliti kännin puolle menevää.
Muutaman minun reippaan humalan jälkeen vaimo myönsi pelkäävänsä ja sanoi olevansa lukossa.
Vaimolla karmea lapsuus jossa esim isäukko välillä raahasi äidin poissa ollessa vieraita naisia kotiinsa ja vielä haki tyttärensä heidän väliinsä nukkumaan. Pelko ahdistus ja pahat muistot liittyivät voimakkaasti siihen kun humalluin.

Alkoi kontrolli ja kyttääminen. En enää pystynyt nauttimaan juhlista enkä kavereiden läsnäolosta silloin kun nautittiin olutta.
Saunakaljankin join salaa. Sitä kesti jopa viisivuotta. Ylilyöntejä tapahtui, joista suurin syy oli näyttämisen halu, uho ja salaa juominen.

ISO NEUVO: jos alkoholi ei ole ns. normaali asia perheessä se on parasta jättää silloin pois tai vaihtaa maisemaa jos viinan kokee tärkeäksi. Peittely, salailu ja valehtelu sen asian suhteen on yhtä ja sama kuin pettäminen ja teeskentely parisuhteessa yleensä! Pahimmillaan se voi johtaa peruuttamattomiin asioihin.

Itse tajusin oman juomiseni mahdottomuuden ja kaiken siihen peittelyyn ja salailuun liittyvän hölmöyden vasta kun eräissä juhlissa join kaikilta salaa. Oli siinä silloin selittämistä kun esitin raitista ihmistä silloisen vaimoni pyynnöstä.

Älkää leikkikkö tunteilla ja viinalla yhtäaikaa.