Miksi uskaltaa mennä vl nainen edes naimisiin. On vaan lastentekijä. Menee koko ikä, terveys mukana.
Turha käydä mihinkään ammattiin.
Turha käydä mihinkään ammattiin.
Uskallusta naimisiin
lastentekijäksi
141293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Useimmilla lapsentekokyvyt päättyvät siinä 45-vuotiaina. Sen jälkeen voi hankkiutua pienellä apurahalla vaikka väitöskirjan tekoon. Kokemusta on.
Kun mietin kolme-nelikymppisiä tuttujani ei siellä monta kotiäitiä ole. Lähes kaikilla on kunnon ammatit ja työuraa ovat tehneet. Sen sairaammiltakaan eivät näytä kuin muut ihmiset. Minä taas olen sairastellut paljon vaikka minulla on neljä lasta enkä ole työelämäänkään kyennyt niin aktiivisesti kuin he. Joillakin on hoitaja kotona ja jotkut vievät 2-3 lasta päivähoitoon. Ajattelin että hoitajakysymyksestä kysytään seuraavana. Sekin toimii kuten kellä tahansa perheenäidillä.
Suoraan yliopistolta luennolta tai töistä synnytyslaitokselle ja kaksi viikkoa lapsen syntymästä taas opiskelemaan tai töihin! Tällaisiä sankaritarinoita te mielellänne vl-äideistä kerrotte, mutta miten on totuus?
Jos tuo on totuus, niin rakastatteko edes lapsianne?
Kyllä minäkin tunnen tuollaisia äitejä. Montakin. Tunsin jo nuoruudessani.
Mutta se herätti vain syyllisyyttä, kun ei itse pystynyt, ei jaksanut, eikä sitten lopulta halunnutkaan tuohon rooliin. Mieluummin pakeni pakon edessä.
Sinä kerroit tuon sankaritarinan en minä. Minä kerroin että aivan normaalisti suuri osa äideistä menee äitiysloman tai hoitovapaan jälkeen töihin niinkuin kuka tahansa. Pitäisikö sitten kaikilta Suomen töissä käyviltä äideiltä kysyä, rakastatteko ollenkaan lapsianne vaan onko leipä ja vaatteet teille tärkeämpiä?
Jos olet noita sankaritarinoita kuullut niitä kerrotaan varmaan kyllästyneinä näihin iänikuisiin päivittelyihin siitä miten vl-äiti on sidottu kotiin.
on minunkin kokemus tuosta.
Siskollani on 13 lasta eikä mitään vaikeuksia ole kuulunut raskauksista eikä synnytyksistä.
Minulla vain 3 lasta (1 keskenmeno) ja suurimman osan raskautta päivät alkoivat oksentamisella ja päättyivät oksentamiseen.
Itse oli se päätös tehtävä, että kun minusta ei tähän rumbaan ole ja kun Jumala on minutkin luonut, hän varmaan minut hyväksyy jos en jaksakaan.
Kun ei ole hyvä että ovat kotona sidottuina lastenhoitoon, mutta mielelläsi et kuule että uraakaan tekisivät, niin kertoisitko miten sinusta mielestäsi heidän tulisi käyttäytyä niin koitamme täyttää toiveesi... Käviskö semmonen vaihtoehto että suurin osa on työelämässä kuten kuka tahansa, osa kotiäitinä, osa tekee uraa tosissaan. Eli vaikuttaisi siltä että puhutaan ihan tavallisesta naisesta. Oletko kade jos joku lasten keskeltä tekee uraa ja silti kaikki suurimmalla todennäköisyydellä hoituu ihan kohtuullisesti?
Se herättää kateutta, jos itsekin ihannoi tuota sankariäidin osaa, muttei pysty siihen. Silloin on kateudesta ihan vihreä! Se voi sitten poikia pahansuopia ajatuksia ja tekojakin niitä kohtaan, jotka saavat sen osan.
Mutta se ei herätä kateutta, jos toinen tekee superäidin osan ihan vapaasta tahdostaan, ihan ettei siellä ole taka-ajatuksena taivaspaikan varmistaminen!
Vielä raskaampaa se toisille, jos vaaditaan suoraan tai vihjailemalla samaa kohtaloa ja vakio käytäntöä kaikille perheille, ainoana oikeana ratkaisuna. Takana vielä heilutetaan sanktion mahdollisuutta, jos ei tee niin kuin on "aina ymmärretty".
Minä puhun tuosta pakosta ja vaatimuksesta. Se on väärin.
Lapsia annetaan juuri niin paljon kuin minulle on parasta!
Nimimerkki: 7-, 6-, 5-, 4-, 3-, 2-, 1- ja 3kk lasten äiti ja uraohjus
Kiitos
Kyselin noita samoja veeällänä ollessani jo 70-luvulla. Niin ei olisi saanut tehdä. Minulla oli opinnot kesken ja naimisiinmeno edessä. Minulle sanottiin, että voithan hyödyntää maisterin papereita ja mennä töihin, jos miehesi sattuu kuolemaan. Olipa se "lohdullista"!
Minulla se tuli ns. "uskomisen esteeksi". Siihen olikin helpppo tarttua, kun minua haluttiin hoitaa vl-mäisesti.
Ei siinä nuoren tyttösen ja myöhemmin nuoren äidin pelkoja pidetty missään arvossa. EI - vaan nuori perhe revittiin sisäisesti hajalle uskon takia! Ja vain minä olen syyllinen????
Se varmaan johtuu siitä, että silloinhan olikin kokonaan eri säännöt!
Minut pelasti se, että vl-aviomies oli myös "eri rotua" ts. ajatteli omilla aivoillaan.
terv. evl
ps. moppaajasefun palstalla on ilmiömäinen 70-luvun tuote tämä weha. Ihan puistattaa, noin kuivaahan se usko silloin oli. Myrkytettiin kaikki!
Minua puistattaa vielä sekin, kun tiedän, kenen kanssa hän veljeilee eli kuka häntä "evästää".
Mennä siis naimisiin. Pelkään synnytystä ihan kamalasti ja ajatuskin siitä piinasta ja tuskasta jopa vuosittain saa kylmän hien iholle. En vain uskalla. Luulisin pärjääväni lasten kanssa, mutta synnyttämään en pysty.