Kokemuksia hoitolaitoksista?

ovat itse hoidon tarpeessa! Ne vain eivät itse sitä ole vielä älynneet!!!! Yleistys, mutta olkoon.

Pöntinen kirjoitti:

ovat itse hoidon tarpeessa! Ne vain eivät itse sitä ole vielä älynneet!!!! Yleistys, mutta olkoon.

Totta, osa psykiatreista on itse hoidon tarpeessa! Esimerkki: Itse olin muutama vuosi sitten nuorisopsykiatrisella osastolla. Painoni oli noussut mukavasti ja voin hyvin. Hengenvaarasta ei ollut tietoakaan. Aloin kaivata takaisin kouluun, josta olin ollut poissa jo yli kaksi kuukautta. Kun sitten kerroin osaston lääkärille haluavani palata takaisin kotiin ja koulunpenkille, oli hän aivan äimistynyt ja sanoi jota kuinkin näin: " Älä missään nimessä hoppuile! Täällähän sinun on hyvä olla." Olin ihan erimieltä ja sanoin, että en halua jäädä koulussa jälkeen ja jäädä luokalleni! Ja hän siihen: " Mitä väliä sillä on, jos jää luokallensa!?"
Jaa, mitä väliä! HALOO! Jos olisin jäänyt luokalleni olisin vaipunut syvään masennukseen, kun kaverit porskuttaisivat vuotta ylempänä.
Muutenkin kyseinen nainen oli täysi mulkku! Lähdinkin osastolta oma-aloitteisesti (ties kuinka kauan he olisivat minua siellä pitäneet, olinhan helppo ja kiltti hoidokki monen muun sekopään rinnalla!) ja tässä sitä ollaan hyvissä voinneissa. Enkä ole joutunut sinne palaamaan, vaikka he kuinka vannoivat, etten tulisi pärjäämään. Ja paskat ja isohaistatus pakkohoidolle!
Toiseksi, osastolla en saanut edes ottaa itse ruokaani, IKINÄ! Aina se ladottiin lautaselleni, hirmuinen määrä ruokaa, joka oli syötävä tai otettava sitä korvaavaa energia juomaa. (Söin päivittäin 2500 kaloria.)
Ruokailun jälkeen jouduin lepäämään aina puolituntia, lounaan ja päivällisen jälkeen tunnin, hoitajan silmän alla.
Minua syytettiin oksentelusta, vaikka EN ole koskaan oksentanut syömishäiriöni takia(ainoastaan mahataudissa)! Ja voitteko kuvitella, mimusta otettiin osastolla verikokeita, joidenka arvojen mukaan oksentaisin! Eräskin hoitaja oli haistavinaan oksennuksen huoneessani, kertoi isäni minulle jälkeenpäin. Onneksi vanhempani ja lastentautien lääkäri uskoivat minua! Miten helvetissä tuo verikoe juttu olisi mahdollista!? Siinä on mysteeri johon minulla ei ole vastausta. Ehkäpä veriarvojani on hiukan muunneltu, koska (haluan painottaa) en oksennellut!

Aika moinen helvetti se kokemuksena oli, mutta tsemppiä siis vaan sullekin JA PALJON!!!

P.s. Osastolla oli siis oikeasti päästään pipejä ihmisiä. Yksi yritti hirttäytyä, kun toinen viilteli ranteitaan auki, eli ei kiva kokemus alkuunkaan.

kovia kokenut kirjoitti:

Totta, osa psykiatreista on itse hoidon tarpeessa! Esimerkki: Itse olin muutama vuosi sitten nuorisopsykiatrisella osastolla. Painoni oli noussut mukavasti ja voin hyvin. Hengenvaarasta ei ollut tietoakaan. Aloin kaivata takaisin kouluun, josta olin ollut poissa jo yli kaksi kuukautta. Kun sitten kerroin osaston lääkärille haluavani palata takaisin kotiin ja koulunpenkille, oli hän aivan äimistynyt ja sanoi jota kuinkin näin: " Älä missään nimessä hoppuile! Täällähän sinun on hyvä olla." Olin ihan erimieltä ja sanoin, että en halua jäädä koulussa jälkeen ja jäädä luokalleni! Ja hän siihen: " Mitä väliä sillä on, jos jää luokallensa!?"
Jaa, mitä väliä! HALOO! Jos olisin jäänyt luokalleni olisin vaipunut syvään masennukseen, kun kaverit porskuttaisivat vuotta ylempänä.
Muutenkin kyseinen nainen oli täysi mulkku! Lähdinkin osastolta oma-aloitteisesti (ties kuinka kauan he olisivat minua siellä pitäneet, olinhan helppo ja kiltti hoidokki monen muun sekopään rinnalla!) ja tässä sitä ollaan hyvissä voinneissa. Enkä ole joutunut sinne palaamaan, vaikka he kuinka vannoivat, etten tulisi pärjäämään. Ja paskat ja isohaistatus pakkohoidolle!
Toiseksi, osastolla en saanut edes ottaa itse ruokaani, IKINÄ! Aina se ladottiin lautaselleni, hirmuinen määrä ruokaa, joka oli syötävä tai otettava sitä korvaavaa energia juomaa. (Söin päivittäin 2500 kaloria.)
Ruokailun jälkeen jouduin lepäämään aina puolituntia, lounaan ja päivällisen jälkeen tunnin, hoitajan silmän alla.
Minua syytettiin oksentelusta, vaikka EN ole koskaan oksentanut syömishäiriöni takia(ainoastaan mahataudissa)! Ja voitteko kuvitella, mimusta otettiin osastolla verikokeita, joidenka arvojen mukaan oksentaisin! Eräskin hoitaja oli haistavinaan oksennuksen huoneessani, kertoi isäni minulle jälkeenpäin. Onneksi vanhempani ja lastentautien lääkäri uskoivat minua! Miten helvetissä tuo verikoe juttu olisi mahdollista!? Siinä on mysteeri johon minulla ei ole vastausta. Ehkäpä veriarvojani on hiukan muunneltu, koska (haluan painottaa) en oksennellut!

Aika moinen helvetti se kokemuksena oli, mutta tsemppiä siis vaan sullekin JA PALJON!!!

P.s. Osastolla oli siis oikeasti päästään pipejä ihmisiä. Yksi yritti hirttäytyä, kun toinen viilteli ranteitaan auki, eli ei kiva kokemus alkuunkaan.

Lue lisää

Hoitohenkilökuntakin koostuu vain ihmisistä. Psykiatri oli varmasti oikeassa siinä, että on parempi jäädä luokalleen kuin menettää pahimmassa tapauksessa henkensä syömishäiriönsä kanssa.

Varmaan sinunkin kanssasi on ensin yritetty kaikki pehmeämmät keinot että syömisesi normalisoituisi. Kun ne eivät auta, on käytetty sinun kannaltasi ikäviltä tuntuneita keinoja, että on saatu sinut hyvään kuntoon.

Vaikuttaa siltä, että tajusit sairaalassa itse, että sinun on itsekin tehtävä jotain että pärjäät. Ja nythän olet pärjännyt! Hienoa.

kovia kokenut kirjoitti:

Totta, osa psykiatreista on itse hoidon tarpeessa! Esimerkki: Itse olin muutama vuosi sitten nuorisopsykiatrisella osastolla. Painoni oli noussut mukavasti ja voin hyvin. Hengenvaarasta ei ollut tietoakaan. Aloin kaivata takaisin kouluun, josta olin ollut poissa jo yli kaksi kuukautta. Kun sitten kerroin osaston lääkärille haluavani palata takaisin kotiin ja koulunpenkille, oli hän aivan äimistynyt ja sanoi jota kuinkin näin: " Älä missään nimessä hoppuile! Täällähän sinun on hyvä olla." Olin ihan erimieltä ja sanoin, että en halua jäädä koulussa jälkeen ja jäädä luokalleni! Ja hän siihen: " Mitä väliä sillä on, jos jää luokallensa!?"
Jaa, mitä väliä! HALOO! Jos olisin jäänyt luokalleni olisin vaipunut syvään masennukseen, kun kaverit porskuttaisivat vuotta ylempänä.
Muutenkin kyseinen nainen oli täysi mulkku! Lähdinkin osastolta oma-aloitteisesti (ties kuinka kauan he olisivat minua siellä pitäneet, olinhan helppo ja kiltti hoidokki monen muun sekopään rinnalla!) ja tässä sitä ollaan hyvissä voinneissa. Enkä ole joutunut sinne palaamaan, vaikka he kuinka vannoivat, etten tulisi pärjäämään. Ja paskat ja isohaistatus pakkohoidolle!
Toiseksi, osastolla en saanut edes ottaa itse ruokaani, IKINÄ! Aina se ladottiin lautaselleni, hirmuinen määrä ruokaa, joka oli syötävä tai otettava sitä korvaavaa energia juomaa. (Söin päivittäin 2500 kaloria.)
Ruokailun jälkeen jouduin lepäämään aina puolituntia, lounaan ja päivällisen jälkeen tunnin, hoitajan silmän alla.
Minua syytettiin oksentelusta, vaikka EN ole koskaan oksentanut syömishäiriöni takia(ainoastaan mahataudissa)! Ja voitteko kuvitella, mimusta otettiin osastolla verikokeita, joidenka arvojen mukaan oksentaisin! Eräskin hoitaja oli haistavinaan oksennuksen huoneessani, kertoi isäni minulle jälkeenpäin. Onneksi vanhempani ja lastentautien lääkäri uskoivat minua! Miten helvetissä tuo verikoe juttu olisi mahdollista!? Siinä on mysteeri johon minulla ei ole vastausta. Ehkäpä veriarvojani on hiukan muunneltu, koska (haluan painottaa) en oksennellut!

Aika moinen helvetti se kokemuksena oli, mutta tsemppiä siis vaan sullekin JA PALJON!!!

P.s. Osastolla oli siis oikeasti päästään pipejä ihmisiä. Yksi yritti hirttäytyä, kun toinen viilteli ranteitaan auki, eli ei kiva kokemus alkuunkaan.

Lue lisää

vaikka en ole oksentanut kuin vatsataudissa. Hampaissani oli runsaasta teen juomisesta johtuen värjäytymiä, mutta lääkäripä oli sitä mieltä, että värjäytymät ovat oksentamisen aiheuttamia! Anorektikot kun pystyvät salaamaan oksentamisensa hyvin ja ovat muutenkin kaikki mestarivalehtelijoita lääkäreiden mielestä (ja joidenkin kohdalla se onkin varmaan ihan totta, mutta ei kaikkien!)

Ehkä sinulla oli elektrolyytit epätasapainossa ja siksi sinun arveltiin oksentavan. Mutta ne voivat olla vähän sekaisin muistakin syistä. Kyllähän syömishäiriö sekoittaa elimistöä, vaikka ei koskaan oksentaisikaan.