Tämä on taas näitä viikonloppuja kun lapset on isänsä luona ja rintaa ahdistaa ja olo on tosiyksinäinen.
Kapakoita on pari jossa voisi nähdä ihmisiä mutta kun ei ole ketään yksinäisiä tuttavapiirissä jotka voisi pyytää mukaan ja yksin ei vvoi joka viikonloppu mennä jottei leimattaisi h ksi tai muuten huonoksi äidiksi.
Kaipaisin seuraa mutta vain juttukaveria en jaksa uutta suhdetta vielä kun erosta on vähän aikaa.
Kesällä kaikki on helpompaa kun voi olla ulkona kauemmin mutta nyt tuska on kova ja itku ei lakkaa.Pitää kai mennä nukkuun niin huominen ja lapset on lähempänä.tuntuuko kestään samalta?
kun seinät kaatuu päälle
lasin pala
15
2383
Vastaukset
- hömötiainen
Tilanteeni on vähän eri, eli eroa ei vielä ole tehty, mutta tulossa on ja ahdistaa kovasti! Olen yksin tässä suuressa talossa kun mieheni lähti viikonloppuliesuun. Toisaalta olen helpottunut, että saan edes hengittää vapaasti ollessani yksin, mutta silti olo on kamala. Yöunet ovat olleet kateissa muutaman kuukauden ja työssä jaksaminen on vaikeaa. Tämä kauheassa "epätietoisuudessa" eläminen rassaa kauheasti, on kun jokin tauti nakertaisi sisintä, mutta diagnoosia ei osata tehdä! Käytännön asioiden (eron hakeminen, taloudelliset asiat) pohtiminen on raskasta kun mieli on ihan murskana. Eli kyllä sinulla on kohtalontovereita, joilla on myös vaikeaa. Lohdutushali Minulta Sinulle! Sulje silmäsi, nosta katseesi kohti taivasta ja hengitä syvään tunne kuinka minun käteni tarttuu sinun käteesi ja voimme odottaa huomista yhdessä! Kyllä se aurinkokin vielä jonain päivänä paistaa, myös meille!
- lasin pala
Hei, itselläni avioeropaperit ja muut lastentapaamispaperit tuli tehtyä sulassa sovussa ja äkkiä sitten vaan muutto ja aloitin niinsanotun uuden elämän.Se oli nopeeta ja helppoa ei sitä tarvitse pelätä kun ratkaisu on tehty muu sujuu hyvin.Ahdistavaa on kun ystävät ( antaa olla rauhassa ja pelkää tapaamista) ne ei sitten ole niitä tosi ystäviä ja uusia en ole vielä löytänyt enkä jotenkin jaksa hakea.Lapset auttaa arjesta selviämistä kun on päivän rutiinit mutta ... ne illat kun he nukkuu, itken itseni uneen ja kaipaan sitä olkapäätä.Päivällä olen taas toinen ihminen.Olkaa onnellisia onnettomilla ei ole ystäviä pätee anteeksi vaan helvetin hyvin.Ihmiset saisi enemmän huomioida niitä onnettomia eikä heitä tarvi pelätä.Onnea sun elämään ja kyllä huominen taas tulee.kiitos halista tuntematon (ystävä)have a nice life
- kokenut
Hei
Pari vuotta se kestää tuo mainitsemaasi epävarmuus, ennen kuin siihen tottuu ja alkaa osata elellä uutta omaa elämää. Minulla kyllä vielä 5 vuoden jälkeenkin aina se masennus tahtoo yllättää, varsinkin illalla, kun on muutenkin väsynyt. Sitten aamulla taas kirkastuu.
Mikäköhän siinä on, en tiedä.
Jotenkin sitä vain haluaisi elellä niissä hyvissä hetkissä, mitä kaikissa suhteissa joskus on.
Sain neuvon, että keskity lapsiin.
Nyt nekin ovat jo maailmalla ja eikä liika riippuvuus heihinkään ole sitten loppujen lopuksi hyvästä. Jossain itsenäistymisen vaiheessa heillä on vain vaikeampaa irrottautua liian riippuvaisesta vanhemmasta / vanhemmista.
Enpä osaa neuvoa, miten olisi hyvä elellä.
Olen käynyt myös ammattiauttajien luona (pari vuotta). Ne puhututtaa ja kuuntelee. Ehkä se ääneen puhuminen on sittenkin parasta.
Mistä kuuntelija.
Täytynee ottaa se h:n maine ja mennä ulos. Tai opettele tanssimaan, se helpotti minua.
Niin ja laskettelukautena rinnepaikoissa on hurjasti eronneita puheseuraa vailla. Tiedätkö, että täällä on lähes miljoona sinkkua, joten eiköhän sieltä yksi sinunkin murheisiisi löydy.
Liian aikaista suhdetta ei tarvitse pelätä, kun vaihdat riittävän usein maisemaa ja seuraa.
Niin ja naitattaahan se sinkkuakin. Ei kai siinä mitään pahaa ole??
Rinnat pystyyn ja menoksi- lasin pala
HUH,kamalaa aatella että enskesänäkin vielä ero sattuu.Välistä on vaikeaa näytellä lapsille että kaikki on hyvin.Heidän tähden kotinikin on kunnossa laatikot purettu ja arkielämää.
Kai sitä täytyy lähtee ulos, pakkelit naamaan ja seuraa hakee.Kyllähän se varmaan piristää ja totta se ei se miehen hali aina riitä vaan joskus tarvii enemmän.Kiitos rohkaisusta ja mukavia päiviä ja iltoja elämääsi,se kannattaa kuitenkin, vaikka ei aina jaksa uskoa.
- Yksin-
Mulla on taas eri vaihe kuin teillä. en tiedä mitä tekisin tuon paskamaisen ukon kanssa.
se jäi kesällä kiinni pettämisestä. Minä olen rampannut psykologilla ja ukko se vaan koittaa porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
Viikonloppuisin hän tekee mitä lystää. ei kysele minulta, mitä ehkä haluaisin tehdä. Omissa harrasteissaan menee ja nytkin paska lähti kaupungille pubiin. Ei kysellyt, haluaisinko kaveriksi mukaan. Minä tykkäisin tehdä yhdessä juttuja, mutta hän tuntuu karttavan. Ja sitä juuri nyt tarvitsisin, kaikenlaista yhdessäoloa, että voisin vakuuttua siitä että meidän kannattaa jatkaa.
Nyt ahdistaa. Ahdistaa niin, että pää tuntuu halkeavan. Kotona on kaksi murrosikäistä lasta jotka jo ymmärtävät asiat. Ei siis voi huutaa kun tekisi mieli huutaa suunsa puhtaaksi. On nieltävä, ja se on rasittavaa.
Ainoaksi keinoksi enään koen tämän jatkumiselle sen, että ukko lähtee myös terapeutille. Muuten tämä koko perhe ja suhde jää junnaamaan paikoilleen. Väkisinkö mä sen sinne rehaan? No eihän se onnistu... toivotonta, toivotonta.
Kiinnostava nähdä millä mielellä sitä huomenna ollaan, kun krapula painaa päätä.
paskamaista.- lasin pala
Sulle sanoisin KOITA puhua ukkosi kanssa.Se selventää yleensä asioita.Itse yritin monta vuotta mutta ilman tulosta.Kun jäin kiinni,ex-tajusi että olen tosissani ja halusi puhua,minä en enään ja tässä sitä ollaan.En kadu.väkisin et sitä saa terapeutille mutta jos se tahtoo se lähtee.Yritä ja yritä jos koet että liittonne voi vielä jatkua.Syttelyt ja nalkutukset on turhaa, elämä on liian lyhyt sulle, ukollesi ja LAPSILLENNE jos teidän on kaikkien huono siinä elää,aina voi saada paremman ja toimivan liiton eteen kannattaa nähdä vaivaa.Omani ei parantunut ja voimani loppui nyt en vielä jaksa uskoa uuteen mutta koskaan ei tiedä mitä tulossa on ............... Voimia ja uskoa huomiseen,lasten tähdenkin.
- hömötiainen
lasin pala kirjoitti:
Sulle sanoisin KOITA puhua ukkosi kanssa.Se selventää yleensä asioita.Itse yritin monta vuotta mutta ilman tulosta.Kun jäin kiinni,ex-tajusi että olen tosissani ja halusi puhua,minä en enään ja tässä sitä ollaan.En kadu.väkisin et sitä saa terapeutille mutta jos se tahtoo se lähtee.Yritä ja yritä jos koet että liittonne voi vielä jatkua.Syttelyt ja nalkutukset on turhaa, elämä on liian lyhyt sulle, ukollesi ja LAPSILLENNE jos teidän on kaikkien huono siinä elää,aina voi saada paremman ja toimivan liiton eteen kannattaa nähdä vaivaa.Omani ei parantunut ja voimani loppui nyt en vielä jaksa uskoa uuteen mutta koskaan ei tiedä mitä tulossa on ............... Voimia ja uskoa huomiseen,lasten tähdenkin.
Niinpä. Mä olen koettanut viime kuukausina niin paljon avioliittomme eteen. Pyysin miestäni yhteiseen perhetarapiaan useita kertoja, välillä rauhallisesti ja "nätisti", välillä huutaen ja itkien. Vaan ei lähde. Vastauksia oli useita "mee yksin, sulla niitä ongelmia on" , "miten joku ulkopuolinen vois meitä auttaa, ku ei itse pystytä" , "ei avioliitossa vielä tässä vaiheessa pitäis mitään terapiaa tarvita" ja "joku tuttu voi nähdä". VOIHAN P...! Nyt mieheni männä viikolla ehdotti, että kai sitä vois vielä kuitenkin yrittää, tämä siis sen jälkeen kun aloin puhua käytännön ratkaisuista, avioerosta jne. Mutta ikävä kyllä musta tuntuu että mut on jo imetty kuiviin, mulla on mitta niin sanotusti TÄYSI! Mä en enää halua. Ei ole enää jäljellä uskoa, toivoa eikä kai rakkauttakaan... Liikaa lokaa on tullut päälle! (mieheni mm. harrastaa salaisia puheluita/tekstareista, joista ei voi vaimolle puhua, hän on myös tehnyt minusta diagnoosin: täysin empatiakyvytön narsisti!) Ja silti... ratkaisu tuntuu kaamealta. En halua joutua tilanteeseen, jossa myöhemmin kadun etten tehnyt kaikkeani. Ei vaan ole enää mitään motivaatiota.
- jippii kohta olen vapaa...
Mulla kans on avioero tulossa ja asutaan vielä kumminkin saman katon alla kunnes mies löytää asunnon.
Mulla on niin helpottunut olo ettei kukaan usko mutta kyllä välillä ahdistaakin..Olen elännyt 6v suhteessa missä miehellä alko-ongelma,mielenterveysongelma(maanis-depressiivinen),tunnevammainen ja vielä narsisti huh arvaatka mikä koktaili tämä on ja hyvä kun olen itse vielä jotenkin selväjärkinen.6v ollaan menty kuin vuoristoradassa 6kk aksoissa eli hyvät jaksot kesällä ja aina ennen joulua kun kissalle tulee kiima niin ukko sekoaa..taas on avioerolaput laittanut käräjäoikeuteen johan ne kohta sielläkin nauravat sen pellolle! Nyt oli siltä ne viimeiset laput mitkä vei mä en kans enään jaksa tätä helvettiä ja odotusta paremmasta huomisesta tuon ihmisen kanssa..kun sitä ei tule niin ei tule...ehkä voisi tulla jos hänelläkin olisi haluja hoitaa itseänsä ja sairauksiaan mutta ei, vika on vain vainoharhaisessa eukossa! Ja pah..mä sille kyllä ne vainoharhat näytän.
Ai että kun oikein haaveilen tulevasta elämästä ja jos joskus löytäisin sen miehen minkä olkaa nojata ja saa vastakaikua eikä aina vain jos itsellä on huono heti niin kuule sanottavan että toi sun itku on tosi säälittäävää, lopeta se! Mutta kyllä mä uskon että saan vielä kokea sen oikean tasavertaisen rakkauden. Nyt keskityn lapsiin ja se on paljon. Ei muuta kun kaikille teille kamppaileville ja muillekin oikein hyvää ja rauhaisaa joulunodotusta ja isot HALIT, kyllä me kaikki selviämme. - voimaa kaikille
päästä erosta menin eroseminaariin joka autta niin että jopa vuodella lyhenee prosessi mutta olinkin kauan aviossa eli vuosikymmeniä.
Ihmettelin kun siellä ole sellaisiakin joilla erosta 6v ja oli mukana seminaarissa.
Silloin ajattelin voih!Tätä tuskaa noin kauan vielä ja nyt kun erostani on 6v menossa se piti paikkansa.
Eli aikaa menee ja vieläkin tulee ns.monttuja mutta niistä pääsee nopeasti ylös ja jopa osaa nauraa miten sitä käyttäyty kumpikin kun ero oli pahimmillaan vaikka ei se sillon naurattanut.
Voin sanoa että erosta selviää kun elää päivän kerrallaan alussa ja koko ajan hakee uutta harrastusta esm.kodin sisustus ja nukkuminen todella autto kun tuntu kaikista pahommalle menin aikasin sänkyyn ja aamulla kun heräsin,olin helpottunut että taas on uusi aamu!
Nyt on elämä sillä mallilla että osaan olla yksin sillä sehän siinä heti eron jälkeen onkin vaikeinta. - lasin pala
jippii kohta olen vapaa... kirjoitti:
Mulla kans on avioero tulossa ja asutaan vielä kumminkin saman katon alla kunnes mies löytää asunnon.
Mulla on niin helpottunut olo ettei kukaan usko mutta kyllä välillä ahdistaakin..Olen elännyt 6v suhteessa missä miehellä alko-ongelma,mielenterveysongelma(maanis-depressiivinen),tunnevammainen ja vielä narsisti huh arvaatka mikä koktaili tämä on ja hyvä kun olen itse vielä jotenkin selväjärkinen.6v ollaan menty kuin vuoristoradassa 6kk aksoissa eli hyvät jaksot kesällä ja aina ennen joulua kun kissalle tulee kiima niin ukko sekoaa..taas on avioerolaput laittanut käräjäoikeuteen johan ne kohta sielläkin nauravat sen pellolle! Nyt oli siltä ne viimeiset laput mitkä vei mä en kans enään jaksa tätä helvettiä ja odotusta paremmasta huomisesta tuon ihmisen kanssa..kun sitä ei tule niin ei tule...ehkä voisi tulla jos hänelläkin olisi haluja hoitaa itseänsä ja sairauksiaan mutta ei, vika on vain vainoharhaisessa eukossa! Ja pah..mä sille kyllä ne vainoharhat näytän.
Ai että kun oikein haaveilen tulevasta elämästä ja jos joskus löytäisin sen miehen minkä olkaa nojata ja saa vastakaikua eikä aina vain jos itsellä on huono heti niin kuule sanottavan että toi sun itku on tosi säälittäävää, lopeta se! Mutta kyllä mä uskon että saan vielä kokea sen oikean tasavertaisen rakkauden. Nyt keskityn lapsiin ja se on paljon. Ei muuta kun kaikille teille kamppaileville ja muillekin oikein hyvää ja rauhaisaa joulunodotusta ja isot HALIT, kyllä me kaikki selviämme.Mulla kävi kans niin että kun odotin asuntoa olo oli tosi helpottunut.Se kun tietää että ratkaisu on tehty ja pitää on jo puoli voittoa.Jatko kai riipuu sit niistä ystävistä ja sukulaisista ettei jää yksin.Itselläni niitä ei ole kuin kaukana ja kyläily on vaikeaa.Mutta elämä voittaa... ME SELVITÄÄN...
onnea sun elämään ja älä sorru entiseen jos tiedät että se ei toimi, samat mietteet ois sit taas sen hyvän jakson jälkeen esillä vai? - lasin pala
voimaa kaikille kirjoitti:
päästä erosta menin eroseminaariin joka autta niin että jopa vuodella lyhenee prosessi mutta olinkin kauan aviossa eli vuosikymmeniä.
Ihmettelin kun siellä ole sellaisiakin joilla erosta 6v ja oli mukana seminaarissa.
Silloin ajattelin voih!Tätä tuskaa noin kauan vielä ja nyt kun erostani on 6v menossa se piti paikkansa.
Eli aikaa menee ja vieläkin tulee ns.monttuja mutta niistä pääsee nopeasti ylös ja jopa osaa nauraa miten sitä käyttäyty kumpikin kun ero oli pahimmillaan vaikka ei se sillon naurattanut.
Voin sanoa että erosta selviää kun elää päivän kerrallaan alussa ja koko ajan hakee uutta harrastusta esm.kodin sisustus ja nukkuminen todella autto kun tuntu kaikista pahommalle menin aikasin sänkyyn ja aamulla kun heräsin,olin helpottunut että taas on uusi aamu!
Nyt on elämä sillä mallilla että osaan olla yksin sillä sehän siinä heti eron jälkeen onkin vaikeinta.HUH HUH-että 6v.ja vielä miettii eroprosessiaan, tietty onhan se ollut suuriasia ja tärkeä ihminen aikoinaan kun kerran on naimisiinkin sen kanssa mennyt.Eihän tarkoituskaan varmaan ole koskaan että jokainen eronnut unohtaisi pätkän elämästään.Täytyy vaan oppia kaikista suhteista ja yksinolokin on tärkeää,itsekin menisin semmoseen seminaariin jos lähellä jossain olisi mut ne on kaikki vaan isoissa kaupungeissa kun pikkukäpykylien vaikeet ihmiset ei ole kunnille minkään arvoisia.Niihin ei panosteta.
Juu...yömeni ja seinät on vielä pystyssä.
Päivä näyttää taas hyvältä radiota voin kuunnella
(illalla en voi kun laulun sanat saa itkeen)
Kaikee hyvää sinulle ja hyvä lukea että sulla on uus elämä sitä me muutkin odotetaan alku joskus hankalaa mut se kiitos sieltä sit tulee.... - eronnut
lasin pala kirjoitti:
Sulle sanoisin KOITA puhua ukkosi kanssa.Se selventää yleensä asioita.Itse yritin monta vuotta mutta ilman tulosta.Kun jäin kiinni,ex-tajusi että olen tosissani ja halusi puhua,minä en enään ja tässä sitä ollaan.En kadu.väkisin et sitä saa terapeutille mutta jos se tahtoo se lähtee.Yritä ja yritä jos koet että liittonne voi vielä jatkua.Syttelyt ja nalkutukset on turhaa, elämä on liian lyhyt sulle, ukollesi ja LAPSILLENNE jos teidän on kaikkien huono siinä elää,aina voi saada paremman ja toimivan liiton eteen kannattaa nähdä vaivaa.Omani ei parantunut ja voimani loppui nyt en vielä jaksa uskoa uuteen mutta koskaan ei tiedä mitä tulossa on ............... Voimia ja uskoa huomiseen,lasten tähdenkin.
on kans nyt vielä sellainen tunne, että en voi aloittaa mitään uutta vakavaa suhdetta. Erosta 1,5 v ja asiat ihan kesken, lasten huoltajuus sekä ositukset. Kovin on tulehtuneet välit exän kanssa kuinka sitä joku toinen vierellä jaksaisi seurata.
Mutta kaikki aikanaan ... nyt yritän vaan saada lapset pidettyä kasassa, että saisin heistä tasapainoisia aikuisia.
- Apunapu
Mies muutti viime viikonloppuna, ja se on helpotus. Lapsista kaksi menee isälleen tänään yökylään ja ensi viikonloppuna olen ihan kokonaan yksin.
Olen surrut kovasti, mutta päällimmäisenä tällä hetkellä on viha ja katkeruus. Sitä, että mies ensin vuoden piti toista suhdetta ja vielä puoli vuotta minun tietäenkin, valehdellen vain entistä paremmin. Kertokaa, miten tästä katkeruudesta pääsee eroon.
Tunteet ovat ristiriitaiset, mies on kuitenkin se, jonka kanssa on kolme lasta ja kohta olisi ollut 20 yhteistä, pääasisssa onnellista vuotta lukuunottamatta. Toisaalta olen kauhaen katkera, toisaalta tunnen hellyyttä miestäni kohtaan, suren sitä kuinka hänen pitää lähteä omasta kodistaan, perustaa uusi ihan alusta alkaen, kaikkea. Yritän tehdä asiat helpoksi, en riitele, lapsien edut ensin, jne. Mutta, pääseekö tästä katkeruudesta koskaan?- Olet parantumassa
Hei sinä.
Ota katkeruus, suru, ikävä, viha ilolla vastaan.
Se kuuluu asiaan ja nopeuttaa parantumistasi.
Jälkikäteen olet oikeasti kiitollinen niistä
tunteistasi.
Oikotietä ei ole.
Kasvat ihmisenä aivan uusiin mittoihin.
Kirjoita katkeruuttasi ylös. Ikäväsi.
Se auttaa jäsentämään ajatuksia ja palaset
aikansa myllättyään päässäsi löytävät oikeat
paikkansa.
Katkeruus väistyy parhaiten anteeksiannolla sitten
kun olet valmis siihen.
Anna ensin itsellesi anteeksi.
Pettymyksen tunne on päälimmäisin nyt.
Se on niin inhimillistä. - lasin pala
Hei
Olet ihminen ja siksi tunnet.
Alkuun tulee kaikkia tunteita ja se on normaalia, kun olet yksin hae seuraa, yksin olo kaikkine tunteineen on KAMALAA.
Itsekin tunsin sääliä ja hellyyttä ex-miestäni kohtaan alkuun mutta kun huomasin että hän on onnellinen uudessa suhteessaan ne katosivat ja keskityin omaan ja lasten elämään.Nyt olen jo oppinut olemaan yksin ja etsin uusia harrastuksia ja ystäviä odotan innolla uutta elämää ja tiedän että ex-mieheni ja minä olemme onnellisempia uudessa elämässä kuin yhdessä ajattele sinäkin niin, näin löydät paikkasi elämässä ja pikkuhiljaa pääset niistä ikävistä tunteista.Lasten tähden sopuero on hyvä,turha riita vain kuluttaa.
Säästä se energia uuteen kotiin missä ei miehesi ole pistä paikat uusiksijne.onnea elämääsi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2053141Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391600Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus951462- 921369
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461324Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1561236Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121178Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze1231009Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89922Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.44803