mutta mä en voi tälle mitään.Mä olen ihastunut ihmiseen jota en ole edes tavannut.Tapasin hänet muutamia kuukausia sitten netissä ja olemme pitäneet yhteyttä textarein ja soiteltukin..Ongelamana tässä on että seurustelen ja on noita lapsiakin siunaantunut kaksin kappalein.Hän tietää tilanteeni mutta tahtoisi meistä enemmän.Olemme suunnitelleet taapaavamme jonain päivänä mutta olen ruvennut miettimään..Omat asiani on kuitenkin"ihan"hyvin,ja olisihan se toisaalta järjetöntä ryhtyä uuteen suhteeseen tosta noin vaan.Tämmöiset kipinät ilmassa,ystävyys ei tule riittämään.En tiedä kannattaako minun tavata häntä,koska tiedän sen vain pahentavan tilannetta niin kauan kuin olen varattu.Miehen kanssa on jo jonkun aikaa asiat menneet huonosti,johtuuko se sitten siitä että voisin olla valmis tarttumaan ensimmäiseen korteen joka on ulottuvilla...Aavistan että jos vapaana naisena menen häntä tapaamaan,varattuna tulen takaisin.Kannattaisiko minun unohtaa hänet ja yrittää korjata nykyistä suhdettani?Onko muut löytäneet netistä kumppaniaan?Olemme seurustelleet miehen kanssa 4 vuotta,jospa tämä on joku vaihe joka menee ohitse,tuntuu vaan että sitä etsii sitä vastarakastunutta tunnetta-siitä on niiin kauan..tulee sekavaa textiä mutta sekavaa on tämän naisen pään sisälläkin.Ladatkaa päähäni järkeä!!!
todella tyhmää,tiedän...
Henna
91251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä olen kanssa jutellu netissä yhen tosi kivan miehen kanssa ja meiän välillä on pientä kipinääkin. Samalla olen huomannut, että tämä mies olisi mun unelmien mies, toisin kuin oma miehen... Mutta olen kuitenkin päättänyt että netissä juttelemiseen se saa jäädäkin. Turhia huolia vaan tulisi...
Ja muutenkin jossain vaiheessa se kipinä sitten häviää uudestakin suhteesta. Niinku esim. Salkkareissakin Aleksi ja Sinda oli ihastuneita toisiinsa, mut sit kun jotain tapahtu ja ne pussas ni lumous särkyi !!!
lähet ventovieraan kelkkaan??? äly hoi älä jätä!! et todellakaan tiedä mikä sua odottaa,pyyhi päästäsi tollaset naistenlehtien tuputtamat ajatukset siitä että ruoho ois vihreempää aidan takana!
Minäkin tapasin netissä mukavan miehen, on textattu ja soiteltu myös ja tavattukin kerran.Minä seurustelen,hän ei.Vaikka kotona ei niin hyvin menekkään, olen tullut siihen tulokseen ettei se ruoho aidan takana ole sen kummallisempaa.Aluksi ehkä, mutta kaikkiin suhteisiin tulee se arki ennemmin tai myöhemmin. Ehkä tämä on vain sitä uutuudenviehätystä ja ihastusta, tiedä häntä sitten.
tilanteen edessä tiedän sen itse,tapasin netin kautta vuosi sitten miehen uskomattoman ihanan ihmisen.Olemme noin kerran kuussa tavanneet hän asuu aika kaukana.Ja juttua ei tee yhtään helpommaksi se että olen naimisissa,ollut jo yli kaksikymmentä vuotta neljä melkein aikuista lasta.Ihana aviomies kiltti ja komea kaikki mitä nainen toivoo.Kohtelias puhelias .Iso talo valmistui jouluna hyvä toimeentulo.
Mutta jotain puuttui vissiin kun toinen kiinnostaa,nyt olen paininut itseni kanssa mitä tehdä.Rakastan miestäni mutta enemmän niin kun tosi hyvää ja uskollista ystävää,en halua että hän lähestyy hyväilyn merkeissä,en halua rakastella hänen kanssa,se kaikki on hävinyt.Ja siksi olen tavanut tätä uutta ystävää ajattelen joskus että miksi ei onnistuisi hänen kanssa toiset kaksikymmentä vuotta,ja saisi olla onnellinen.Se tunne kun käpertyy toisen syliin ja istuu vaan hiljaa,se on ihanaa,sitä en pysty mieheni kanssa.
Mutta helppoa tämä ei ole,inhoon joskus itseni kun teen rakkaille pahaa.En pysty sanomaan sinulle mitä kannattaa tehdä,kuuntele sydäntä,joskus se tosi oikea tupsahtaa eteen ja sotkee koko elämän.
Toivon sinulle kaikkea hyvää teet sitten mitä teet,tiedän että sinulla ei ole helppoa päättää.Kevättä kohti hymy huulessa.
että muillakin on samankaltaisia "ongelmia".Meilläkin pitäisi olla kaikki näin ulkoonpäin katsottuna kaikki hyvin.On töitä,mukava asunto,lapsia ja yhteisiä ystäviä ym.Mutta se jokin tosiaan puuttuu,ja sitä jotain muuta tunnun saavani netti-ihastukseltani.Ennen kun saimme lapsia olin sitä mieltä että lasten takia ei kannata pysyä yhdessä.Että monesti lapsille vaan parempi jos vanhemmilla onneton suhde.Mutta nyt itse tunnun koko ajan ajattelevan "mutta kun lapset"..nehän ovat vielä pieniä.Vanhin vasta 2,5w..
Kaipaan sitä tunnetta kun on vasta rakastunut,ja nyt se tuolla jossain huhuilee tarttumaan tilaisuuteen.En koe silti pettäneeni miestäni koska en ole tälle ihastukselleni antanut mitään takeita että hänen kanssaan rupeisin seurustelemaan..ja puhun hyvin varoen asioista tulevaisuuteen liittyen.Olen huomannut että sen jälkeen kun tapasin tämän miehen,ei oman miehen kosketusta tunnu kestävän..Ajatukset vain tässä "kielletyssä hedelmässä".
Mulle kävi niin, että juteltiin chatissa vanhan ystäväni kanssa (jonka kanssa ei koskaan ole ollut muunlaista kuin ystävyyssuhde). En sitten tiedä mistä se siihen meni, mutta juteltiin hänen avioliitostaan ja vaikeuksista siinä. Ja kuinka ollakaan, sitten me tavattiin ja rakasteltiin. Minä olen vapaa ihminen. Mutta kumpikin ollaan luotettavia ja uskollisia, tai niin luultiin. En kadu mitään, ei hänkään. Mutta jokaisen on tehtävä omat valintansa, kuunneltava sydämensä ääntä. En jäisi huonoon suhteeseen, jos se ei enää henkisesti anna mitään ja jos sitä ei uudelleen saa elvytettyä.
Sori kun korni alotus mutta oli pakko laittaa tähän aiheeseen nyt kommenttia... ja sori: mä olen sinkku... ;-)
No joo, puolitoista vuotta sitten läpikävin tämän nykypäivänä hyvin trendikkään "deittaa netissä" vaiheen ja kerronpa vaan että kyllä tuo mielikuvitus on sitten kiva juttu mutta MIKÄÄN ei korvaa aitoa ihmiskontaktia.
Eräskin hurmuri... oli vallan mainio, ajatukset sopi kohdalleen ja mielipiteet. Samanlaiset tulevaisuudenvisiot, haaveet, unelmat, huumori :-) No, pari kuukautta viestiteltyämme ja soiteltuamme päätimme että nyt kyllä nähdään tässä on pakko olla jotain kohtalon johdatusta yms. yms.
No, me tapasimme. Mies oli juuri kaikkea sitä mitä oli kertonutkin: komeampi, älykkäämpi, huomaavaisempikin kuin mitä oli itseasiassa kertonutkaan... Mutta ei. Ei minkäänlaista kipinää!! Siitä olisi saanut unelmavävyn ja varmasti upean isän lapsille, mutta ei... kertakaikkiaan ei... :-(
Tätänykyä olemme todella läheisiä ystäviä, hän on puoleltaan varattu, mutta olen tavannut avovaimonsa ja hän on myös hyvin miellyttävä ihminen ja myös minulle hyvä ystävä :-)
Edellämainitun episodin jälkeen olen luopunut koko nettihöperehtimisestä. Ei ole mun juttu... Been there, done that, got bored, still single ;-)
Mun mielestä noita ihastumisia aina tulee, toisille enemmän ja toisille vähemmän. Yleensä niitä tulee sitä enemmän, mitä enemmän omassa elämässä jokin mättää ja mitä enemmän on tilaisuuksia. Ei niitä pitäisi alkaa heti toteuttelemaan, varsinkin, jos on pieniä lapsia, koska niiden kanssa helposti väsyy ihan ymmärrettäistä syistä, ja silloin tietty elämä mättää. Parisuhde helposti kans mättää silloin tällöin. Miettimällä, et mikä oikein mättää, ja minkä kuvittelee saavansa siitä ihastuksesta, voi keksiä jotain korviketta, mikä tyydyttää ihan yhtä hyvin, ellei paremminkin kuin uusi suhde. Joskus ei kuitenkaan mikään tunnu auttavan. Joskus on tapana selvittää kaikki ongelmat uusilla. Mut mun mielestä kaikkeen saa aina uuden tilaisuuden.
Itsekin tapasin netissä jokin aikaa sitten miehen. Olen naimisissa, mutta jo ennen kuin tapasin miehen chatissa, oli avioliittoni karahtanut karille. Erosta siis oli puhuttu vahvoin tekstein.
Hetkeäkään en ole katunut, että tapasin tuon miehen, johon netissä tutustuin. Olemme sopivat toisillemme. Jopa sopivammat kuin mitä osasin kuvitella, vaikka mielikuvituksessani ei ole vikaa!
Meidän kaavamme ei tietysti toimi kaikilla.
Toivon sinulle onnellista tulevaisuutta, kenen kanssa sen ikinä vietätkään... Tapaamista suosittelen silti. Muuten jäät jossittelemaan loppu elämäksesi...