Tänään itkin bulimiaani, ensimmäisen kerran. Olin jo monta vuotta "kuivilla", mutta viime kuukaudet menneet sairasta rataa taas ja viime päivinä ei itsehillinnästä ole enää ollut tietoakaan. Yleensä olen oksennellut max 3 kertaa viikossa, mutta äsken tehty tyhjäri oli neljäs kahden vuorokauden sisällä.
En enää tiedä mitä tehdä. En tiedä, mistä hakea apua. Työterveyslääkärille olen viime kesänä yrittänyt puhua, mutta lääkäri ohitti asian, ei ottanut mitään kantaa. Silloin itse asiassa olin suorastaan tyytyväinen, koska en ollut kypsä itselle rehellisesti myöntämään, että olen sairas. Mutta tänään tuntui, että jokin murtui sisälläni. Tajuan, että en voi jatkaa enää näin. Mutta ei mulla ole voimia yksin nousta tästä suosta ylös. Avomiehelleni en halua kertoa. Suhteemme on muutenkin kriisissä, tämä olisi varmasti viimeinen niitti.
Miten yksinäiseksi ihminen voi itsensä tunteakaan.
En enää tiedä mitä tehdä. En tiedä, mistä hakea apua. Työterveyslääkärille olen viime kesänä yrittänyt puhua, mutta lääkäri ohitti asian, ei ottanut mitään kantaa. Silloin itse asiassa olin suorastaan tyytyväinen, koska en ollut kypsä itselle rehellisesti myöntämään, että olen sairas. Mutta tänään tuntui, että jokin murtui sisälläni. Tajuan, että en voi jatkaa enää näin. Mutta ei mulla ole voimia yksin nousta tästä suosta ylös. Avomiehelleni en halua kertoa. Suhteemme on muutenkin kriisissä, tämä olisi varmasti viimeinen niitti.
Miten yksinäiseksi ihminen voi itsensä tunteakaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
En ole bulimian kanssa tullut henkilökohtaisesti tutuksi (onneksi), mutta olen pikkuhiljaa toipumassa lievästä bed:stä.
Kirjoituksesi kosketti ja todella nyt kehotan sinua menemään uudelleen työterveyslääkärin juttusille. vaadi ohjaus ammattiauttajan puheille. se on askel eteenpäin! ja ehdottaisin, että kertoisit asiasta miehellesikin. helpottaisi sinun oloasi, jotta asiaa ei tarvitsisi enää salailla ja toisaalta hänkin ehkä ymmärtäisi käyttäytymistäsi paremmin.
hae hyvä ihminen apua, tämä on sun ainoa elämä! jos ei työpaikan lääkäri auta, varaa aika vaikka sitten tk:n kautta. pystyt voittamaan tuon sairauden!
saada apua. Eli jos yksi lääkäri on (teki virheen!) ohittanut avun tarpeesi, sun täytyy ottaa yhteyttä toiseen lääkäriin tai muuhun terveydenhuollon ammattilaiseen joka ohjaa sut eteenpäin!
Sä ansaitset saada apua yhtälailla kuin alkoholistit tai narkkarit tai ketkä tahansa muut ihmiset sairauksiensa kanssa. Elämä menee hukkaan syömishäiriön kanssa.
Itse olen saamassa apua juurikin ja vaikka haluni parantua vaatii vielä paljon, tiedän olevani oikeella tiellä!
Halaus ja tsemppiä sulle!
HEi!!!
Ajattelin kirjoittaa,koska itselläni on saman tyylinen ongelma mutta itse olen kertonut ukolleni mikä oli elämäni vaikein mutta paras teko..Hänen avullaan olen parantumaan päin..En oksentele juurikaan enää...Aluksi mieheni aikoi raahata minut terapuetille jonne en tod halunnut joten ei menty, tukena hän on joka päivä mitä tarvitsen..Suosittelen lämpimästi että kerrot miehellesi,,tämä voi jopa parantaa suhdettanne,,ainakin meitä se lähensi tosi paljon...Voimia =)