GAL. 1:6-10
TOISENLAINEN EVANKELIUMI
1:6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
1:7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
1:10 Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.
---
Näissä jakeissa Paavali ”räjähtää”
Paavali aloittaa yleensä kirjeensä kiitoksella eikä unohda puhua siitä, miten paljon iloa hänellä on ollut niistä, joille hän kirjoittaa.
Nyt on tilanne toisin; hänellä ei ole mitään syytä iloita.
Paavali näkee galatalaisten uskovien tilanteesta vakavuuden; seurakuntiin ollaan levittämässä toisenlaista evankeliumia (j. 6).
Luopumus on leviämässä eikä aikaa ole hukattavissa. Hämmennyksen aikaansaajat kulkevat omalla asiallaan (j.7).
Paavali uhkaa kirouksella hämmennyksen aikaansaajia (8,9).
Galatian kristityt eivät ole palanneet takaisin pakanuuteen. Kysymys ei ole myöskään moraalisista rikkeistä, vaan he pitävät itseään edelleen hyvinä, jopa parempina, kristittyinä; he ovat ankarimpia itseään kohtaan ja vaativat itseltään enemmän.
Tämä on galatalaiskirjeen varsinainen sanoma. Se käsittelee ongelmaa, joka on kaikkina aikoina yhtä ajankohtainen.
Galatiaan oli tullut ankaria lainopettajia, jotka olivat tahtoneet parannella evankeliumia. Pelastukselle asetettiin uusia ehtoja, joiden ytimenä oli, että piti tehdä jotakin.
Kyseessä on siis lakihenkinen uskonto, joka vetoaa ihmisen luontaiseen uskonnollisuuteen.
---
Kysymys:
Löytyykö tänä päivänä lakihenkistä kristillisyyttä?
Osa 2: Gal. 1:6-10
5
218
Vastaukset
- Trubaduuri
Huomaatko, jotta Paavali rikkoo yhtä Kristuksen antamaa ohjetta kohdassa 1:8, siis tuossa yhtä kohtaa, ja lisää samanmoisia esimerkkejä löytyy paavalin kirjeistä.
- käärmelahti
toisenlaisiin "opettajiin" ovat kautta vuosisatojen perustuneet erilaiset harhaopit.
"Kyseessä on siis lakihenkinen uskonto, joka vetoaa ihmisen luontaiseen uskonnollisuuteen.
---
Kysymys:
Löytyykö tänä päivänä lakihenkistä kristillisyyttä?"
Kuten totesit ihmisen luontaisesta uskonnollisuudesta on vastaus kyllä.
Lakihenkisyyttä voi esiintyä niin perinteisessä kuin myös uudemmassakin kristillisyydessä, jos se on sidottuna väärään vallankäyttöön. Valtahan ei sinänsä ole vierasta kristinuskossa, mutta "huutoäänestyksillä" ei kukaan pelastu. Eli Jumalan asettama järjestys (kristillisen elämän sisältö) sisältää oikeaa "lakihenkisyttä" väärän ihmisen ehdollistavan lakihenkisyyden sijaan.käärmelahti: "... jos se on sidottuna väärään vallankäyttöön".
---
Vallantavoittelusta ja väärästä kunnianhimosta oli kyse Galatiankin seurakunnissa.
Toinen evankeliumi/valheapostolit (Gal. 1:6.)
Galatian seurakuntalaiset olivat langenneet toisenlaiseen evankeliumiin (Gal. 1:6).
Paavalilla oli suuri hätä heidän puolestaan.
Uskosta on kovin helppo luopua.
Siksipä Paavali toisessa paikassa varoittaa kristittyjä. ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu” (1. Kor. 10:12).
Galatalaisten lankeeminen pois armosta on varoittava esimerkki meillekin.
Luther sanoo omasta kokemuksestaan galatalaiskirjeen selityksessään:
”Myös me joudumme joka päivä kokemaan, kuinka vaivalloista on sielun saada luja usko ja säilyttää se ja kuinka vaikeaa on valmistaa Herraa varten täydellinen kansa.
Kymmenen vuotta saa tehdä työtä, ennen kuin edes pienoisseurakunta alkaa kuta kuinkin olla kunnossa.
Kun se vihdoinkin on valmis, sen keskeen pujahtaa joku kiihkoilija, joka ei muuta osaa kuin häväistä vilpittömiä opettajia. Yhdessä hetkessä hän tekee kaikesta selvää. Kehen ei moinen häpeäteko koskisi.
Me olemme jumalan armosta panneet Wittenbergissä kristillisen seurakunnan asiat paikalleen.
Mutta vaikka evankeliumi edistyy hyvin, sen tielle voisi yksikin kiihkoilija äkisti panna esteen.
Niin kävi Paavalille. Hän oli pannut Galatian seurakunnan elämän paljolla huolella ja vaivannäöllä kuntoon.. Mutta hänen lähdettyään valeapostolit turmelivat kaiken lyhyessä ajassa.
Meidän on siis pysyteltävä valppaina ja valveilla kiihkohenkien varalta. Kokematon väkijoukko hinkuu uuden perään ja liittyy oitis heihin.
Jos nukahdamme, se tulee ja kylvää rikkaviljaa vehnäpeltoon. Kristuksen lauma on aina vaarassa”. (Lutehr)
----
Löytyneekö tämän päivän seurakunnista sellaisia paimenia, jotka pitävät laumastaan huolen?- käärmelahti
Tapio522 kirjoitti:
käärmelahti: "... jos se on sidottuna väärään vallankäyttöön".
---
Vallantavoittelusta ja väärästä kunnianhimosta oli kyse Galatiankin seurakunnissa.
Toinen evankeliumi/valheapostolit (Gal. 1:6.)
Galatian seurakuntalaiset olivat langenneet toisenlaiseen evankeliumiin (Gal. 1:6).
Paavalilla oli suuri hätä heidän puolestaan.
Uskosta on kovin helppo luopua.
Siksipä Paavali toisessa paikassa varoittaa kristittyjä. ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu” (1. Kor. 10:12).
Galatalaisten lankeeminen pois armosta on varoittava esimerkki meillekin.
Luther sanoo omasta kokemuksestaan galatalaiskirjeen selityksessään:
”Myös me joudumme joka päivä kokemaan, kuinka vaivalloista on sielun saada luja usko ja säilyttää se ja kuinka vaikeaa on valmistaa Herraa varten täydellinen kansa.
Kymmenen vuotta saa tehdä työtä, ennen kuin edes pienoisseurakunta alkaa kuta kuinkin olla kunnossa.
Kun se vihdoinkin on valmis, sen keskeen pujahtaa joku kiihkoilija, joka ei muuta osaa kuin häväistä vilpittömiä opettajia. Yhdessä hetkessä hän tekee kaikesta selvää. Kehen ei moinen häpeäteko koskisi.
Me olemme jumalan armosta panneet Wittenbergissä kristillisen seurakunnan asiat paikalleen.
Mutta vaikka evankeliumi edistyy hyvin, sen tielle voisi yksikin kiihkoilija äkisti panna esteen.
Niin kävi Paavalille. Hän oli pannut Galatian seurakunnan elämän paljolla huolella ja vaivannäöllä kuntoon.. Mutta hänen lähdettyään valeapostolit turmelivat kaiken lyhyessä ajassa.
Meidän on siis pysyteltävä valppaina ja valveilla kiihkohenkien varalta. Kokematon väkijoukko hinkuu uuden perään ja liittyy oitis heihin.
Jos nukahdamme, se tulee ja kylvää rikkaviljaa vehnäpeltoon. Kristuksen lauma on aina vaarassa”. (Lutehr)
----
Löytyneekö tämän päivän seurakunnista sellaisia paimenia, jotka pitävät laumastaan huolen?on monasti yhtä kuin Raamatun sanoman selittämistä toisenlaisilla merkityksillä, jotka "sopivat" paremmin ihmismieleen. Sitoutuminen ja tunnustautuminen ovat suorastaan kirosanoja ja ne nähdään esteenä "henkiselle kasvulle".
On etsijöitä, muttei löytäjiä, on epäilijöitä, muttei varmana pitäjiä.
Jumalan armosta pois lankeaminen on ihmisen laintekojen ensimmäinen askel matkalla kohti säädösten ja tekohurskastelun viidakkoa. Tällä tiellä keksitään aika ajoin aina vain uusia "trendejä", koska kyllääntyminen ja leipääntyminen ovat aina oven takana odottamassa.
Ihmisiä houkutellaan sillä, että vakuutellaan heille, että eivät nämä raamatulliset asiat ole joustamattomia, niissä on aina neuvottelu-/pelivaraa. Ikäänkuin evankeliumin tulisi vastata ihmisen maalliseen kyllääntymiseen ja hätään. Loppuun asti vietynä tasa-arvoistumisen aikakaudella kenellekään ei voida sanoa, että pelastuminen ei ole automaatio, vaan pikemmin jokamiehen oikeus ja Jumala nähdään tämän "oikeuden" takuumiehenä vailla muuta itsellistä päätäntävaltaa kuin sellaisten tuntetilojen (esim. turvallisuus, rakkaus, armo, suvaitsevaisuus) luojana, jotka kelpaavat postmodernin ajan ihmiselle niin esitettynä, että ne eivät loukkaa kenenkään itsemääräämisoikeutta.
Postmoderni ihminen on enemmän tietoinen oikeuksistaan kuin velvollisuuksistaan ja olettaa, että Jumalakin tietää sen. Synti sanana on kuollut tai se on heikkoutta, vajavaisuutta, herkkyyttä kiusausten edessä. Postmodernin ihmisen jumalakäsitys ymmärtää evankeliumin kontekstuaalisena kulloiseen elämäntilanteeseen sopivana sanomana, joka ei velvoita ihmistä mihinkään, mutta velvoittaa Jumalan kaikkeen. käärmelahti kirjoitti:
on monasti yhtä kuin Raamatun sanoman selittämistä toisenlaisilla merkityksillä, jotka "sopivat" paremmin ihmismieleen. Sitoutuminen ja tunnustautuminen ovat suorastaan kirosanoja ja ne nähdään esteenä "henkiselle kasvulle".
On etsijöitä, muttei löytäjiä, on epäilijöitä, muttei varmana pitäjiä.
Jumalan armosta pois lankeaminen on ihmisen laintekojen ensimmäinen askel matkalla kohti säädösten ja tekohurskastelun viidakkoa. Tällä tiellä keksitään aika ajoin aina vain uusia "trendejä", koska kyllääntyminen ja leipääntyminen ovat aina oven takana odottamassa.
Ihmisiä houkutellaan sillä, että vakuutellaan heille, että eivät nämä raamatulliset asiat ole joustamattomia, niissä on aina neuvottelu-/pelivaraa. Ikäänkuin evankeliumin tulisi vastata ihmisen maalliseen kyllääntymiseen ja hätään. Loppuun asti vietynä tasa-arvoistumisen aikakaudella kenellekään ei voida sanoa, että pelastuminen ei ole automaatio, vaan pikemmin jokamiehen oikeus ja Jumala nähdään tämän "oikeuden" takuumiehenä vailla muuta itsellistä päätäntävaltaa kuin sellaisten tuntetilojen (esim. turvallisuus, rakkaus, armo, suvaitsevaisuus) luojana, jotka kelpaavat postmodernin ajan ihmiselle niin esitettynä, että ne eivät loukkaa kenenkään itsemääräämisoikeutta.
Postmoderni ihminen on enemmän tietoinen oikeuksistaan kuin velvollisuuksistaan ja olettaa, että Jumalakin tietää sen. Synti sanana on kuollut tai se on heikkoutta, vajavaisuutta, herkkyyttä kiusausten edessä. Postmodernin ihmisen jumalakäsitys ymmärtää evankeliumin kontekstuaalisena kulloiseen elämäntilanteeseen sopivana sanomana, joka ei velvoita ihmistä mihinkään, mutta velvoittaa Jumalan kaikkeen.Kuvaat kahta ääripäätä:
ihmisen nojaaminen omiin tekoihin ja omaan hurskauteen pelastuakseen.
Jumalan laittaminen käsikassaraksi, maksumieheksi meidän tahdollemme.
Molemmat ovat tietysti väärin.
Missä vastaus? Rakkaudessa Totuuteen. Kristus meissä täyttää lain. Se ei ole uhrin toistoa tai uutta sovitusuhria, se on uhrin=Jeesuksen muuttumista eläväksi todellisuudeksi JO ajallisessa ruumiissamme. Siitä seuraa MYÖS kokemus, mutta itse kokemus ei ole pelastuksen perusta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oliko pakko olla taas tyly?
Miksi oot niin tyly mua kohtaan nykyään? Ei edes tunneta kunnolla. Katseita vaihdettu ja varmasti tunteet molemmin puoli612568Naisella tisulit, kuin lehemän utarehet
Oli kyllä isot tisulit naisella, kuin lehemän utarehet, vaikka paita oli päällä, niin tisulit erottui.221972Kemijärven festarit 2025
Onpas taas niin laimea meininki. Eikö tosiaan saada parempia artisteja? ☹️131632- 1021387
Johanna Tukiainen hakkasi miehen sairaalaan!
Viime päivien tiktok-keskusteluissa on tullut esiin, että Johanna Tukiainen on jatkanut väkivaltaista käytöstään. Hän h1241297- 841185
Salilla oli toissapäivänä söpö tumma
Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen411076Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?
En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?241063Kalateltta ja Siipiteltta
Siipiteltasta ei saa ruokaa ollenkaan ja ovatko työntekijät ihan selvin päin siellä. Kalateltassa taas lojuu käytetyt la141043Jännä tunne kun ekaa kertaa elämässään tuntuu siltä
Että on tarkoitettu jollekin. Saattaahan tuo olla että on sekaisin kuin seinäkello, mutta silti tunne yhteenkuuluvuudest58947