Kovalevyn osiointi

Ei enää nykyisin kannata osioida, etenkään noin pientä kiintolevyä, osiointi vain täysin turhaan vaikeuttaisi ja hidastaisi koneesi toimintaa.

Nykyisin on hyvin helppoa tehdä varmuuskopioit omista tiedostoistaan esim. muistikulle,CD-DVD-rompuille, ulkoiselle kiintolevylle etc. siksi osointi ei ole niin tärkeää, kuten oli vielä joitakin vuosia sitten kun käytössä oli vain korppuasemat.

Ainakaan alle 200-250 gigasia kiintolevyjä ei kannata osioida.

Itselläni on pöytäkoneessa 120 gigan levy.
Siitä on lohkaistu 30 gigaa XP:lle ja ohjelmille.
XP vie muutaman gigan, riippuu ihan miten paljon ja miten isoja ohjelmistoja asentelee, paljonko tilaa tarvitsee.

Mielestäni pelkästään XP:lle ei kannata tehdä omaa osiotaan. Ohjelmat asentelevat useimmiten kuitenkin tiettyjä juttujaan käyttisosiolle eivätkä toimi jos windows "menee uusiksi".

Tosin eipä ole itsellä kolmeen ja puoleen vuoteen mennyt.
Mulla on toinen kiintolevy (toinenkin osio kävisi, mutta ei auttaisi kiintolevyn hajotessa) jolle varmuuskopioin tiettyjä "omia tiedostoja".
Teen sinne myös ns. imageja käyttisosiosta.
Imagen teko kestää noin vartin ja sen palautus noin puolet siitä.
Kerran olen palautuksen tehnyt "harjoitusmielessä" ja kerran ihan tositapauksessa, kun tuli vahingossa tuhottua yhtä sun toista.

Milestäni kannattaa osioida esim. juuri joku 30 Gigaa C:ksi johon windowsin sitten asentaa.

Kone hidastuu aika lailla kun tieto alkaa isolla levyllä pirstoutua, eli sen hakemiseen menee koneelta sitten enemmän aikaa ja tehoa. Samoin kovalevyn eheytys on paljon nopeampi ja mukavampi tehdä jos osio ei ole hirveän iso, tulee siten useammin myös tehtyä se.
Se toinen osio voi sitten kyllä olla vaikka sen loppu kovon kokoinen.