Päällystäkoulutuksen arvostelijoiden arvostelijoille

Rautalankaa teille jotka missasivat alkuperäisen pointtini.
-Päällystökoulutukseen pääsyvaatimuksena kuuluu olla miehistöhommien hallitseminen ja riittävä työkokemus alalta.
-Koulutuksessa kuuluu keskittyä olennaiseen, konemestareiden tapauksessa koneiden huoltoon ja korjaukseen. Minkä verran teoriatietoa tähän tarvitsee jää vaikka real chifin ratkaistavaksi, mutta jos teoriaopetusta lisätään harjoitusten kustannuskella, ollaan oikeasti aika epäterveellisellä pohjalla.
-Henkilökohtainen soveltuvuus alalle. Nythän ratkaistaan AMK:ssa alkaen päivän testillä kuka pääsee ja kuka ei. Ken osaa parhaiten matikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja englantia, on parhaimmat mahdollisuudet päästä. Opistoissa sentään on se ensimmäinen vuosi aika tehdä kunnollinen henkilöarvio.

Vahtikonemestarikoulutus ammattikoulupuolella voitaisi unohtaa minun puolesta kokonaan. Siellä kun ei kuulemma edes ole tarkoitus kouluttaa kenestäkään kunnollista konemestaria, vaan antaa pätevyyskirja käteen ja toivoa että jätkä oppii tarvitsemansa sitten työelämässä.
Ammattikorkean puolella voitaisi käydä YT-kurssi, ihan niinkun nytkin. Sensijaan että oppilaat pääsee heti jatkamaan, heidän kuuluisi olla töissä vaikka pari-kolme-neljä vuotta ensin vahtimiehinä, myöhemmin moottorimiehinä, ennenkun on mahdollisuus hakeutua VKM-kurssille. Samalla koulu voisi tehdä jonkun henkilöarvion että kuka on tervetullut takaisin ja kuka ei.
VKM-kurssilla ne voisi sitten keskittyä reilusti enemmän venttiilisulkeisiin, teoriaa kuitenkaan täysin unohtamatta. Opintoviikko olisi tietty se 40 lähiopetustuntia viikossa, eikä 25-30. Kotitehtävät päälle. Jos keskiarvo on liian heikko, joutuisi oppilas käymään uudelleen koko vuosikurssin. Jos tulee hylättyjä, erotetaan koulusta.
Ylikonemestarikurssille voisi sitten hakeutua kun virkaiän puolesta alkaa olla kypsä ensimmäiseksi konemestariksi. Tähänhän menee joitakin vuosia aikaa. YKM-kurssilla keskitytään sitten suurimmalta osin teoriaan käytännön sijaan.

Tällaisen järjestelmän hyvät edyt:
-Ketään ei istuteta turhaan koulun penkillä sen takia että jätkä saisi huomata ettei olekaan oikealla alalla.
-Harjoittelua ei enää olisi sanan varsinaisessa mielessä.
-Pitkät opiskeluajat rahavaikeuksineen ei olisi kenellekään este hakeutua opiskelemaan.
-Selvästi sopimattomat tyypit ei pääsisi korkeisiin virka-asemiin kiinni.
-Koulutustaso paranisi (mm. sen takia ettei harjoittelua olisi viemässä opetusaikaa). Kuten tuo real chief kerran jo totesi, koulutuksesta saa paljon enemmän irti jos on ollut töissä ennen.

Vähän rautalankaa. Toivottavasti nykyiset AMK-laiset ymmärtää miten ikävästi heillä on asiat, eikä yritä pitää itseään parempian seiloreina eikä merioppilaina kun menneen sukupolven hamput. 70-luvulla olisitte kuule itkeneet itsenne uniin tuollaisella asenteella.
Niin, ja jos joku ihmettelee mitä sitten ajattelen nykyisestä sähkömieskoulutuksesta. Ottaisin tässäkin tapauksessa takaisin muutaman sukupolven takaisen järjestelyn: pohjakoulutusvaatimukseksi maa(tai telakka)sähköasentaja ja varsinainen sähkömieskurssi vähintään puolentoista vuoden pituiseksi.