Joskus

kaverini kanssa luonteestani (olen siis leijona) ja kaverini kertoi pitävänsä minua hyvänä tyyppinä, iloisena ja hauskana itsepäisenä... Mutta toisaalta hän sanoi, että tuntuu etten ole kovin syvällinen. Että minuun on vaikea päästä käsiksi. Ja että hänestä myös tuntui, että olen ylivahva ja ikään kuin mikään ei vaikuttaisi minuun.

Ensin asia tuntui omituiselta korvaani, koska olen erittäin herkkä, kunnes tajusin että olen herkkä vain neljän seinän sisällä. En tuo tunteitani esille toisille ihmisille ja ei ihme jos minusta saa pinnallisen vaikutelman. Olen myös pohtinut edesmenneitä suhteitani ja huomannut, että kaikki kumppanini ovat olleet jonkin sortin pintaliitäjiä. Tarkemmin asiaa ajateltuna kärsin pahasta läheisyydenpelosta, vaikka en yksin viihdykään. Mutta en päästä ketään lähelleni kunnolla-fyysisesti kyllä, mutta henkinen tyhjyys minun ja kumppaneiden välillä on aina ollut olemassa.

Kuitenkin haluaisin jotain syvällisempää, mutta välttelen kaikkia syvällisiä keskusteluja. Oikeastaan ainoa ihminen, joka on päässyt lähelleni on äitini, mutta hän onkin minun elämäni tärkein ihminen. En tiedä, onko teillä muilla leijonilla samanlaista läheisyyden pelkoa. Olisi kiva kuulla.