Puolustuspolitiikka

…Lauri Kiianlinnan näkemyksistä, vaikka hän kurssitoverini RUK:n kurssilta 114 onkin. Jaba lienee oppilasaikanaan tuntenut miehen paremmin, kun olivat samass ykköskomppaniassa. Minä tunsin paremmin Laurin isän, eversti Ilkka Kiianlinnan.

Itsenäisyyspäivän vastaanotolla eilen Pääesikunnan keskuspaviljongissa toivoin tapaavani Gustav Hägglundin kysyäkseni häneltä syitä, joiden vuoksi hän on muuttanut aikaisempia mielipiteitään. Ei ollut Hägglund läsnä. Mutta olen kyllä niile syitä, joita olen täälläkin arvellut.

Ymmärrän, että kukaan ei näy haluavan enää keskustella kanssasi tuosta asiasta. On jotenkin vastenmielistä ruveta taittamaan peistä sellaisen kanssa, joka janttautuu tavallasi asiaan, jossa hänen asiantuntemattomuutensa on kuitenkin ilmeinen. Ruvettaisiinko keskustelemaan lain ja tuomiovallan käytöstä tai poliisitoimesta? Minulla olisi niistä paljon mielipiteitä, joille on varmaan yhtä hyvät perusteet kuin sinun mielipiteillesi tuosta asiasta.

En aio jatkaa enää keskustelua asiasta, vaan antaa ajan näyttää, kumpi meistä on oikeassa, eli on ymmärtänyt asian kaikkinesa paremmin. Muista asioista kyllä keskustelen kanssasi mielelläni edelleen.

Mielestäni tuo Lauri Kiianlinnan kirjoitus”Kansallinen puolustus on turvamme” ei kyllä tue esittämääsi niin yksioikoisesti kuin annat ymmärtää.

Tässä kaksi auktoriteettivammaista pikkupoikaa tappelee keskenään kumman isä on vahvempi.

Eikös meillä muuten järjestetty jonkinlaista sissipuolustusta jatkosodan aikaan, kun aseita kätkettiin ympäri Suomen siltä varalta, että naapuri olisi meidät päässyt kokonaan miehittämään?

Itse suhtaudun tuon vaihtoehdon kehittelyyn erittäin positiivisesti. Varusmiehistä tulisi kouluttaa nimenomaan kaupunkisodan lähitaistelijoita; nopean toiminnan "in and out" -yksiköitä. Tällainen sissisodan osaaminen omalla maaperällä saattaisi hyvinkin olla oiva pelote miehittäjää vastaan, jos meillä on ympäri maata hajautetut ase- ja tarvikevarastot ja asevelvollisuuden kautta koulutetut ja kriisin syttyessä heti liikkeellepantavat sissiyksiköt.

Minusta tuo on aivan erinomainen puolustusstrateginen toimenpide, jota kannattaa ilman muuta kehittää.

Mutta onko sissitoiminta korvaava vaihtoehto Nato-jäsenyydelle, vai sitä täydentävä strategia, niin siitä kannattaa varmasti jatkossa keskustella perusteellisesti.

Joka tapauksessa minusta tuntuu, että perinteinen rintamasota rajojen puolustamiseksi on alue, johon meikäläisillä resursseilla ja kalustolla (vaikka miinatkin olisivat käytössä) ei juuri kannata panostaa, koska siinä emme pärjää mahdollista hyökkääjää vastaan sen kummemmin miestel lukumäärässä kuin materiaalin määrässä ja ajanmukaisuudessakaan.

…tv:sta linnan jatkoilta juuri äsken moninkertaisen rauhanturvaajan, vaativissa operaatioissa johdossa olleen eversti Kalle Liesisen sekä kansanedustaja Liisa Jaakonsaaren mielipiteitä turvallisuuspolitiikastamme.

Kalle Liesinen sanoi, että Suomi on EU:n sulake; kun EU:lle vihamielinen taho haluaa ”katkaista sähköt” Euroopalta, se tapahtuu Suomen avulla. Hän perusteli näkemyksensä hyvin. Suomi on Välimereltä Atlantin rannikon kautta Venäjän rajalle Jäämerelle asti ulottuvassa vyöhykkeessä ainoa maa, joka ei kuulu Natoon. Totta kai vihamielinen maa käyttäisi sellaista ”sulaketta” hyväkseen.

Liesinen lisäksi huomautti, että Suomi on jo mukana kaikessa yhteistyössä Naton, kanssa, meni Kosovoonkin Nato-joukkojen ensimmäisessä erässä ja Afganistaniin jo ennen Natoa. Väkilukuumme nähden suomalaisia on Nato-johtoisisssa operaatioissa enemmän kuin Nato-maiden sotilaita. Kustannuksiin osallistumme mukana oloamme vastaavalla panoksella. Mutta päätöksentekoon emme voi osallistua ollenkaan. Onko siinä mitään järkeä?

Liisa Jaakonsaari täydensi hyvin Liesisen näkemyksiä. Kyseenalaisti samoja seikkoja ja totesi, että maan puolustaminen on tärkeintä, ja pitäisi nähdä, miten se parhaiten voidaan tehdä. Tai kansan puolustaminen, jota Jaakonsaari korosti. ”Isänikin aina sanoi, että ei hän niitä hehtaareita sodassa puolustanut, vaan tätä kansaa ja sen vapautta”, sanoi Liisa.

Äsken muuten lauloi noilla linnan jatkoilla vasurien Minna Sirnö upeasti ikivihreän ”Cry me the river” ja nyt laulaa kepun Hannu Takkula yhtä hyvin Leinon ”Lapin kesää”. Hienoa!