Tunnnemme olevamme huono pariskunta siksi kun seuroissa ei tule käytyä.
Mutta usko säilyy, puhukoot ympäristö mitä haluaa. Me tiedämme . Ja anteeksi annamme toisillemme.
Mutta usko säilyy, puhukoot ympäristö mitä haluaa. Me tiedämme . Ja anteeksi annamme toisillemme.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tietystikään te ette sen vuoksi ole huono pariskunta,ettei seuroissa tule käytyä. Ei usko ole kiinni seuroissakäynti kerroista.
Itsekään en jaksa aina pienten lasten kanssa yksin lähteä,mutta kuuntelen radiosta.
Tällä meilläpäin seurat tulevat radiosta melkein joka sunnuntai.
Tosin joskus tuntuu,ettei se aivan riitä.
Joskus kyllä kaipaa uskolle vahvistusta ihan kesken viikonkin.
Kai se on jokaiselle yksilöllistä,miten jaksaa uskoa,mutta itse olen niin heikko uskossani,että kaipaa Jumalan sanaa välistä ihan päivittäin.
Loppujen lopuksihan usko kuitenkin tulee kuulosta ja on se niin kallis asia,ettei sitä halua menettää.
Usein tahtoo tulla paatumusta tämän ajan keskellä ja Jumalan sana alkaa näyttää halvalta,eikä aina ehtisi kuunnellakaan. Kaikki muu tuntuu tärkeämmältä. Mutta eipä sitä tärkeämpää tästä maailmasta löydy,vaikka välillä se vanha aatami niin yrittää uskotellakin.
käydä seuroissa...
Mutta itseään varten. Ei siksi,että toiset katsoo,että onpas huono uskovainen,kun ei jaksa aina seuroihin tulla.
Emme ole samasta puusta veistettyjä. Ei kaikki halua seurustella,enimmäkseen siellä jutellaan väliajalla kaikista maallisista asioista, miksi pitäisi sitä lähteä kuuntelemaan. Usko vahvistuu myös radio ja intenetseurojenkin kautta. Suviseuroihin on varmasti aina mukava mennä.
Kiitokset aloittajalta
Usko vahvistuu todellakin kuuntalemalla kotona Jumalan sanaa.
Hyvää joulun odotusta
Sanoisin vielä. Eivät kaikki ahkerasti seuroissakävijät aina edes välitä siellä kuunnella, vaan seurustelu on tärkeämpää. Kotona Jumalan sanaan voi paremmin keskittyä.
huonoutta sen vuoksi, jos ei seuroihin jaksa. Sitäpaitsi teillä on saattomies omastakin takaa.
Olkaa turvallisella mielellä. Radio- ja internetseurat ovat myös seurat. Mummoni aikoinaan kävi vain kesäseuroissa ja silti oli uskossa. Ei seuroissakäynti ratkaise. Elää ihmisiä sivussakin, seurapaikat kaukana, kuten luin eräästä venäjän uskovaisesta mummosta. Ja silti oli uskossa. Tärkeää,on kuitenkin saada sitä elämän leipää, eli kuunnella vaikka radion tai internetin kautta. Ettei usko hiipuisi, että usko pysyisi sydämellä. Ja evankeliumilla kostuttaa sielua aina uudestaan, kun siltä tuntuu.
"Älkää jäättäkö yhteistä seurakunnan kokousta, jonka muutamat ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet" varoittaa apostoli raamatussa.
ei saatu ruokaa, (Jumalan sanaa) muuten, kuin menemällä seurakuntaan. Ei ollut Raamattujakaan. Tänä päivänä voimme kuunnella Jumalan sanaa radiosta, intenetin kautta ja lukea myös itsekin sanaa. Moni käy siellä seurapenkissä, mutta ei edes välitä keskittyä sanankuuloon. Enemmän siellä kotona oleva voi kuunnella sitä sanaa.
En tietenkään tarkoita missään nimessä, ettei seurakuntaa tarvita. Siksi tänäkin päivänä saamme kuunella elävää evankeliumia. Moni ihminen haluaa mielellään siellä käydä. Mutta sitä ei pidä vaatia, silloin siitä tulee helposti tapauskoa, että pitäisi mennä nyt sinne ja sinne, kun ei minua ole siellä vähään aikaan näkynyt.
Enimmäkseen siellä väliajalla puhutaan keskenään monenlaisia arkipäivän asioita, harvemmin uskosta omien havaintojeni mukaan.
On tärkeää, että seurakunta on olemassa, muuten ei olisi sitä työtäkään, mitä tänä päivänä siellä tehdään.
Kerätään varoja esim. lähetystyöhön, myös puhujia vaten, seurakunnan tiloihin, järjestetään kaikille ihmisille isojakin seuroja, on lapsi- ja nuorisotyötä. En ollenkaan aliarvioi sitä työtä ja niitä kokoontumisia. Muutenhan seurakunta kuivuisi kokoon. Se on tärkeää työtä. Ja niinkuin sanoin, moni myös haluaa mielellään yhteistä kanssakäymistä, kuten seuratilaisuuksia, myös juttelua niistä arkisista asioistaan, retkiä jne.
Yhdestä asiasta haluaisin sanoa, kaikilla ei vaan ole sitä tuttua turvallista ystäväpiiriä siellä seurakunnassa, esim. sukulaisista tai niinkuin on lapsesta asti uskossa olleilla muodostunut vuosien saatossa.
Seurakunnan tulisi ottaa enemmän huomioon uudet uskovaiset ja uudet kävijät tai muuten yksinäiset seurapenkissä istujat. Ei olisi niitä omia kuppikuntia, vaan seurustelua tasapuolisesti enemmän kaikkien kanssa. Myös, että voisimme kaikki tuntea siellä olevamme "tasapäisiä lampaita". Ei siellä ole yksin kenenkään mukava istua, mieluummin sitten jääkin kotiin.
Paavalin aikaan ei ollutkaan vielä radion ja internetin kautta mahdollista kuunnella saarnoja, ei lukea itse Raamattuakaan.
Yksi asia, mistä haluaisin huomauttaa, seurakunnankin, siellä olevien ihmisten tulisi huomioida uudet uskovaiset tai uskottomat kävijät, eikä seurustella omissa pöydissään kuppikuntineen. Täällä on siitä jo moneen kertaan tuotu esille. Kaikkien pitäisi tuntea olevansa "tasapäisiä" siellä, niinkuin saarnoissakin usein puhutaan.
Ei heillä, jotka ovat esim. juuri uskoon tulleet, ole muodostunut ystäväpiiriä, kuin on esim. lapsuudesta asti uskossa olleella tai on uskovaisia sukulaisia. On vaan vaikea aloittaa juttelua uutena, vielä talon tavoista tietämättömänä. Heidät olisi huomattava ja autettava "piireihin" mukaan. Ei siellä kellään ole mukava yksin istua, mieluummin sitten jääkin kotiin.
En väheksy seurakunnan merkitystä, se tekee hyvää työtä. Ilman seurakunnan kokoontumisia ja työtä ei voisi viedä elävää evankeliumia eteenpäin, ei tehdä lapsi- ja nuorisotyötä, pitää isoja kesä- ja suviseuroja, minne tulee uskottomiakin kuulolle, ei maksaa puhujien palkkoja, eikä rakentaa seurakunnan tiloja. Usko voisi hiipua siihen. Ja useimmat haluavat kokoontua yhdessä, se on heistä mukavaa.
Tärkeää on myös yhdessä uskosta puhuminen, esim, puhujien yhteinen kokous.
Kummallista, kävin välillä katsomassa, moneen kertaan, missä viestini,ei näkynyt ja tein uuden. No, nyt se sitten on tuplasti.
Teillä on kuitenkin se onni, että olette kaksin uskomassa. Meikälainen pääsee harvoin seuroihin eikä ole ketään jonka kanssa antaisi anteeksi.
Mutta seuroihin on mukava päästä silloin kun pääsee. Siellä sen konkreettisesti tuntee, että ollaan Jumalan kansan matkasaattoa.
Yksin Kristuksen tähden. Mutta siunattuna.