Veteen piirretty hilloviiva?

Seksuaalinen väkivalta, hyväksikäyttö tms. Mitä ne oikein ovat ja milloin ne ovat osuneet omalle kohdallesi?

Yllämainitut ovat asioita joille löytyy kaksi tasoa.
Korkein taso on se, jossa sekä uhri että oikeuslaitos molemmat tietävät varmuudella mainitun uhrin joutuneen seksuaalisen väkivallan/hyväksikäytön uhriksi.
Alempi taso taasen on se, jossa uhri itsekin epäröi, mitä hänelle oikeastaan tapahtui.
Tässä kirjoituksessa keskityn tuohon alempaan tasoon ja pyrin löytämään tarkastelukeinoja joilla tarkentaa tapahtunutta itselleen.

Esimerkki:


Harrastan miespuolisen pitkäaikaisen ystäväni kanssa painia. Tapaamme matsata himassa. Eräänä päivänä olen tavallisen vetämättömissä. Minulla on kaupan päälle vielä sekä krapula että sietämätön morkkis.
Ystäväni haluaa kuitenkin matsata. Kerron hänelle että en nyt jaksa enkä halua. Hän käy kuitenkin kovilla kierroksilla ja alkaa väkisin vääntää minua lattiaan. Yritän vastustella mutta ei kelpaa, hän se vain runttaa minua lattiaan. Aikansa paineitaan purettuaan, hän lopettaa.

Kysymys: Tulinko juuri hyväksikäytetyksi. Kohdistuiko minuun väkivaltaa? Reetuanko poliisille ja haastan ystäväni oikeuteen?

No en helvetissä!

Ja miksi en?

Syitä on monia ja tässä ne ovat:

1. Miehenä ymmärrän millaiset painihalut ystävälläni suonissaan jylläävät. Vaikka koenkin tulleeni loukatuksi tuossa tilanteessa kun hän ei kunnioittanut eikä kuunnellut minua ja toimi vastoin omaa suostumustani, minä joka tapauksessa ymmärrän, miksi hän rikkoi tahtoani vastaan.
Ymmärrän että ylikierroksilla voisin itse syyllistyä samaan. Tiedän tarkalleen millaiset painihormoonit häntä tuollaisessa tilanteessa eteenpäin ajavat.
Olen joka tapauksessa loukkaantunut, enkä pistä ollenkaan pahakseni, jos ystäväni pyrkii lepyttelemään minua jotenkin. Anteeksipyyntökin on tilanteessa suotavaa.
Mutta sanoa ystävyys irti, juoruta tapahtuneesta kytille tai muutoin vain vetää frendiä turpaan - hell no!

Toinen esimerkki:

Kävelen öisellä kadulla kun vastaani käppäilee vittumaisen oloinen jannu. Jannu alkaa söplöttää jotain skeidaa ja lopuiksi alkaa painimaan kanssani, runttaa minut katuun, kiroilee ja uhkailee. Tämän tehtyään, jannu poistuu paikalta. Tapahtunut ei tuota minulle mitään näkyviä vammoja mutta...

Mitä teen?

RIKOSILMOITUKSEN TUNTOMERKKIEN KERA!

Miksi?

Koska olen joutunut väkivaltaisen päällekarkauksen kohteeksi jonka suorittaja on itselleni entuudestaan tuntematon idiootti jolla ei aiemmin ole ollut osaa eikä arpaa elämääni.


Esimerkki:

Olen ollut avoliitossa pari vuotta ja juhlittuamme kaksivuotispäiväämme morsmaikkuni kanssa, minä otan ja sammahdan.
Herään aamusti siihen kun kultani nuolee korvaani ja kuiskuttaa:

- Kulti, otin just sun piliä mun poskeen.

Mitä teen? Rikosilmoituksen seksuaalisesta hyväksikäytöstä?

En helvetissä!

Saattaa olla, että koen tuossa tilanteessa jotain, joka etäisesti muistuttaa minua tunteesta, että minua on käytetty väärällä tavalla hyväksi.
Silti, päällimmäisenä tunteena tulee olla - ja tulee olemaan - mielihyvä sekä omahyväinen olotila jossa polleana paistattelen tyytyväisyydestä paitsi omaa haluttavuuttani kohtaan, myös morsmaikkuni kiitettävää omatoimisuutta kohtaan.

Esimerkki: Kuten yllä, mutta tällä kertaa herään siihen että naikkoseni ratsastaa ylläni rivakasti.

Mitä teen?

Soitan poliisille?

Kissa vieköön, en todellakaan!

Päinvastoin, otan osaa kyseiseen rumbaan ja nautin joka hetkestä!!


Edellä kerrotut kuvitteelliset esimerkit ovat pitäneet sisällään teeman pitkäaikaissuhteista.
Entäpä jos sama tapahtuisi niin, että kyseessä olisi hyvänpäivän tuttu, tahikka yhdenyön suhde tahikka jotain muuta lyhytaikaista?

Tuolloin, mainitussa painitapauksessa käsittelisin asiaa aivan sen hetken fiilisten pohjalta. Turpajuhlat tai tuttavuuden irtisanominen olisivat hyvin lähellä tapahtumista.

Sammumis episodissa tilanne on hieman toinen, itseasiassa ihan kokonaan toinen. Vaikka olisi kyseessä yhden yön tuttavuus, mitä ilmeisemmin hyväksyisin miehenä naisen tekemiset ilman vastamutinoita.

Tämä on muuten eräs keskeisiä kiistakuvioita koko hyväksikäyttö teemassa.
Naisen on vaikea raiskata tahikka muutoin käyttää miestä hyväkseen, sillä monissa tapauksissa mies ei todella tiedä tulleensa hyväksikäytetyksi tahi raiskatuksi, sillä useimmissa tapauksissa, mies on saanut kokeakseen vain ylimääräistä mielihyvää.

Nainen voi käyttää miestä hyväkseen niin että rikoksen tunnusmerkistöt täyttyvät ja nainen voi raiskata miehen niin että rikoksenteon tunnusmerkistöt täyttyvät, mutta vaikeampaa se on, kuin päinvastoin.

Nyt, koska otsikoin tämän kirjoituksen niinkuin otsikoin, haluan vielä lopuksi tarkastella sitä, mistä tuo mainitsemani hilloviiva oikein muodostuu:

Se muodostuu miehen ja naisen välillä vallitsevasta seksuaalisesta kuilusta. Mies, vaikka lempeä ja helläkin, on sisimmältään pitkälti varsin alkukantainen. Siinä kun nainen jaksaa kärsivällisesti nyplätä pitsiä tuntikausia, on miehen samassa ajassa saatava hakata moukarilla kallioon miehenmentävä kolo.

ja kun nainen haluaisi alustaa seksuaalisen kanssakäymisen romantiikalla, pitkillä keskusteluilla, kynttilän valolla ja silkkisukilla, mies haluaa tarttua mol...moukariinsa ja hoitaa homman kotiin.

Loppusumma?

Niin pitkään kuin (ts. maailman tappiin) naiset eivät ymmärrä (tai eivät vaivaudu hankkimaan tietoa ja opettelemaan ymmärtämään) miehen seksuaalisuutta ja niin pitkään kuin miehet eivät ymmärrä naisen seksuaalisuutta (tahikka eivät vaivaudu, kykene, osaa hankkia tietoa asiasta), niin pitkään tulee myös olemaan näitä rajatapauksia joissa "uhri" ei itsekään tiedä, mitä oikein tapahtui.