Olen taas vaihteeksi todennut, miten paljon vihaan nykyelämää.
Kaikki alkoi tällä kertaa siitä, että jouduin 27.11 sairaalaan hoidattamaan
pitkäaikaissairauttani. Tästä syystä en ole tännekään kirjoitellut, vaan eipäs
täällä toisetkaan palsta-aktiivit ole juhlineet. Ennen sairaalajaksoa kärsin
lisäksi massiivisista rannekivuista ja muista säryistä, joten olen tyytynyt vain
lukemaan toisten juttuja. Sairaalajaksot ovat kieltämättä paskoja, mutta totuus
on, että ne ovat mulle pakollisia. Kaikki pistämiset, letkut ja litkut ovat jo
tuttuja ja kipuunkin saa lievitystä. Aikaisemmin tunsin raivoa asiaa kohtaan,
mutta nyttemmin olen tämän jo hiljalleen hyväksynyt. Usein tuntuu vaan niin
inhottavalta, kun kukaan ei käy katsomassa mua, vaikka makaisin siellä viikon.
Tommosissa tilanteissa yksinäisyys aina korostuu. Äiti käy joinain kertoina, mutta
sekin asuu kaukana. Toisaalta hoitajat ovat mukavia ja ihmisseuraakin sieltä saa.
Sairaalassa mietin kovasti Juicea ja pahimmissa tuskissani olin iloinen siitä,
ettei hänen ainakaan enää tarvitse kärsiä kivuista.
Lisäksi sairaalassa ollessani juttelen yleensä mummojen tai muiden vähän vanhempien
ihmisten kanssa - harvemmin siellä osastolla tosi nuoria edes on. Olen todennut,
että tulen mainiosti juttuun vanhempien ihmisten kanssa. Mummojen arvomaailma käy
joilta osin yhteen omani kanssa. Tällä kertaa tutustuin todella mahtavaan mummoon,
joka oli entinen rintamalotta. Mummon mieli oli virkeä, terävä ja positiivinen.
Sain kuulla koko elämän tarinan. Kerran hän pyysi anteeksi, että itkee vieraan
ihmisen kuullen. Hänen miehensä oli saanut aivoinfarktin. Minut kirjattiin ulos
eilen eli 5.12. Tulin tähän tyhjään kämppään ja podin syvää katkeruutta siitä, että
olen syntynyt tähän aikaan. Olisin niin mielelläni elänyt tuon mummon elämän.
Sellaisen elämän, jolloin ihmiset vielä välittivät toisistaan.
Muutenkin olen kuin revitty jostain Jane Austenin romaanista, melkein. Tai ainakin
jostain hyvin vanhasta maailmasta. Tämä on varmasti sellainen asia, joka monia
ihmisiä ärsyttää. Äiti seuraa maikkarilta maajussi-sarjaa ja kertoi nähneensä siellä
tytön, joka muistuttaa kovasti minua ja tapaani antaa itsestäni jotain ulos.
Sairaalassa katsoin tuon sarjan, ja huomasin saman itsekin. Se vaalea nainen puhui
fiksusti, värikkäin kielikuvin, lähes kirjakieltä. Hän myös hymyili koko ajan ja antoi
itsestään vähän ylisäädyllisen kuvan. En tiedä itkisinkö vai nauraisin, mutta itsenihän
minä siitä kieltämättä tunnistin. Ei ihme, että täällä netissäkin häntä kilvan moititaan.
Erilaiset ihmiset ovat mustaa myrkkyä. Pitäisi varmaan opetella käyttämään vittu-sanaa
luontevasti lauseessa, jotta kelpaisi.
Olen taas kokenut niin laajan tunneskaalan viime päivinä, että olen saanut aikaan
taas tolkuttomat silmäpussit. Olen aivan liian herkkä.
Kaiken turhuudesta
11
875
Vastaukset
- Alwyn
..tai toisesta itsekkin yleensä tutustun helpommin vanhemman puoleisiin ihmisiin. Niistä taloista joissa olen asunut olen oikeastaan tutustunut vain eläkeläisiin. Yhdessä työpaikan tapaisessakin oikeastaan läheisimmin tutustuin melkein eläkeikäiseen patuun. Joskus kahviloissa jne. myös vanhemman puoleiset ihmiset välillä tulevat puhelemaan...
Joskus olen miettinyt miksi näin on, ehkä minä sitten jotenkin näytän niin harmittomalta tms... :D Toisaalta olen kyllä väliin liiankin kohtelias ihmisille. Nuorempiin/oman ikäisiin tutustuminen sitten onkin aivan eri asia... :/- Rumasielu
Eräs ilta kotitaloni oven edustalla oli joukko nuoria tyttöjä tupakalla, arviolta 15-18-vuotiaita. Lähestyin heitä ja tervehdin sanomalla yksinkertaisesti "hei". Juttelu ja nauru katkesi.
Yksi vastasi samoin sanoin hyvin vaivaantuneesti, toiset kääntyivät katsomaan muualle. Touhukkaana pudistin lumet jaloistani rappuralliin ja aukaisin oven. Vasta sisälle päästyäni lauma kääntyi toisiaan kohti ja pälyilivät perääni jutellen jälleen toisilleen.
Kaikki eläkeläiset puolestaan tervehtivät reippaasti ja jotkut heistä jäävät jopa juttelemaan. - Alwyn
Rumasielu kirjoitti:
Eräs ilta kotitaloni oven edustalla oli joukko nuoria tyttöjä tupakalla, arviolta 15-18-vuotiaita. Lähestyin heitä ja tervehdin sanomalla yksinkertaisesti "hei". Juttelu ja nauru katkesi.
Yksi vastasi samoin sanoin hyvin vaivaantuneesti, toiset kääntyivät katsomaan muualle. Touhukkaana pudistin lumet jaloistani rappuralliin ja aukaisin oven. Vasta sisälle päästyäni lauma kääntyi toisiaan kohti ja pälyilivät perääni jutellen jälleen toisilleen.
Kaikki eläkeläiset puolestaan tervehtivät reippaasti ja jotkut heistä jäävät jopa juttelemaan...jokin sanonta tms. joka meni jotenkin : Lapsena ihmettelee kaikkea, nuorena kapinoi kaikkea vastaan, keski-ikäisenä tietää kaiken, vanhana huomaa olleensa lapsena oikeassa... Jossain vaiheessa kai unohtaa jotain jonka sitten ehkä vanhana muistaa...
Kerran avasin oven tuntemattomalle vanhukselle, tämä kehui minun olevan hyvin kasvatettu... Tuntui aika kivalta. :) Olin taannoin tavallaan töissä paikassa jossa olin epäsuorasti tekemisissä "erityis"koulutusta tarvitsevien ihmisten kanssa. Kerran down-syndrooma ihminen tuli minulle esittelemään jääkiekko-ottelusta saamaansa kiekkoa, olin hänelle täysin tuntematon muttei se häntä haitannut. Jakoi ilonsa minun kanssani, hänenlaisiaan sitten kutsutaan "vammaisiksi". :/ - Rumasielu
Alwyn kirjoitti:
..jokin sanonta tms. joka meni jotenkin : Lapsena ihmettelee kaikkea, nuorena kapinoi kaikkea vastaan, keski-ikäisenä tietää kaiken, vanhana huomaa olleensa lapsena oikeassa... Jossain vaiheessa kai unohtaa jotain jonka sitten ehkä vanhana muistaa...
Kerran avasin oven tuntemattomalle vanhukselle, tämä kehui minun olevan hyvin kasvatettu... Tuntui aika kivalta. :) Olin taannoin tavallaan töissä paikassa jossa olin epäsuorasti tekemisissä "erityis"koulutusta tarvitsevien ihmisten kanssa. Kerran down-syndrooma ihminen tuli minulle esittelemään jääkiekko-ottelusta saamaansa kiekkoa, olin hänelle täysin tuntematon muttei se häntä haitannut. Jakoi ilonsa minun kanssani, hänenlaisiaan sitten kutsutaan "vammaisiksi". :/...juuri tämän käyttäytymismallin takia ryhtyväni
johonkin vapaaehtoistyöhön vaikkapa juuri vanhusten
parissa. Nykysukupolvi tuntuu liian tylyltä, töykeältä ja itsekkäältä.
- LonelyWolf**
Mä olen huomannut saman jutun, että vanhemmat ihmiset tulee paljon todennäköisemmin juttelemaan tuntemattomalle, kuin nuoremmat. Heitäkin taitaa vaivata tuo yksinäisyys. Keksivät sitten vaikka tikusta asiaa, kunhan saavat vaihtaa pari sanaa jonkun ihmisen kanssa. Jotkut ovat myös avoimempia, olivat sitten nuoria tai vanhoja.
Eiköhän ihmiset välitä toisistaan vielä nykyaikanakin. Se paikkakunta missä sä asut, siellä taitaa olla aika pienet piirit? Sä olet siis nähnyt elämää aika vähän loppujenlopuksi. Ikääkään sulla ei taida olla kuin jotain 18-21?
Eihän sitä ihmisen päältä näe onko hän yksinäinen vai ei. Tuolta ihmismassasta on vaikeaa bongata ne henkilöt, koska eihän ne muista eroa mitenkään. Samalla tavalla ne kaupungilla kävelee ja hoitaa asioitansa.
Tuosta nuorisoporukasta tuli mieleen, että ei monet muutkaan, sinä mukaanlukien varmaan jatka kauheaa hölötystä omista jutuista kaverillesi, jos joku tuntematon sattuu kävelemään paikalle ja jää vaikka tupakille tai kenkiään puhdistamaan siihen. Ne kun on niitä kaveripiirin omia juttuja ja jonkun toisen korvissa ne voi kuulostaa huvittavilta ja kenties oudoilta.
Tuli noista "massiivisista" säryistä mieleen kysäistä. Onko sulla reuma?- Rumasielu
Itse vastaan kaikkiin asiallisiin tervehdyksiin. Vanhusten kanssa juttelen mielelläni.
Tuossa yhdessä viestissäni mainitsemassani tilanteessa en todellakaan tajunnut keskeyttäneeni mitään tärkeää. Itselläni ei ole kokemusta kaveriporukoissa kikatteluista, joten en tiedä laumakäyttäytymisestä muuta kuin sen, mitä olen ulkopuolisena koko elämäni sitä sivusta seurannut.
Itse pidän perusperiaatteena sitä, että tervehtijää tervehditään aina, oli juttu kesken tai ei.
On totta, että ihmiset välittävät toisistaan vielä nykyäänkin, mutta se välittäminen ei ole enää kollektiivista. Totta kai välitetään "omista", mutta ei tuntemattomista.
Itse en usko, että tämä johtuisi mitenkään paikkakunnastani. Kyllä tämä on länsimaisen yhteiskunnan ongelma. Toisaalta voisi tehdä testin eri paikkakunnilla Suomessa ja katsoa missä tervehdin eniten ja onko tervehtijä nuori vai vanha. Luulen, että jälkimmäisestä saataisiin hyvinkin tasainen tulos: vanhat ovat ystävällisempiä, kohteliaampia ja täten varmasti parempia ihmisiä kuin nykyiset ja tulevat.
Hyvien ihmisten aika alkaa olla jo ohi. Korvani bloggasi juuri tv:stä informaation, että Suomessa on enää vain 15 000 sotaveteraania jäljellä.
Se on surullisen vähän. - Alwyn
Rumasielu kirjoitti:
Itse vastaan kaikkiin asiallisiin tervehdyksiin. Vanhusten kanssa juttelen mielelläni.
Tuossa yhdessä viestissäni mainitsemassani tilanteessa en todellakaan tajunnut keskeyttäneeni mitään tärkeää. Itselläni ei ole kokemusta kaveriporukoissa kikatteluista, joten en tiedä laumakäyttäytymisestä muuta kuin sen, mitä olen ulkopuolisena koko elämäni sitä sivusta seurannut.
Itse pidän perusperiaatteena sitä, että tervehtijää tervehditään aina, oli juttu kesken tai ei.
On totta, että ihmiset välittävät toisistaan vielä nykyäänkin, mutta se välittäminen ei ole enää kollektiivista. Totta kai välitetään "omista", mutta ei tuntemattomista.
Itse en usko, että tämä johtuisi mitenkään paikkakunnastani. Kyllä tämä on länsimaisen yhteiskunnan ongelma. Toisaalta voisi tehdä testin eri paikkakunnilla Suomessa ja katsoa missä tervehdin eniten ja onko tervehtijä nuori vai vanha. Luulen, että jälkimmäisestä saataisiin hyvinkin tasainen tulos: vanhat ovat ystävällisempiä, kohteliaampia ja täten varmasti parempia ihmisiä kuin nykyiset ja tulevat.
Hyvien ihmisten aika alkaa olla jo ohi. Korvani bloggasi juuri tv:stä informaation, että Suomessa on enää vain 15 000 sotaveteraania jäljellä.
Se on surullisen vähän...yleensä tervehdin kaikkia jotka tervehtivät, tai tulevat rappukäytävässä vastaan. Yleensä vielä pienen hymyn kera. Yleensä minulla on myös aikaa pysähtyä vaihtamaan muutama sana, mutta yleensä kyllä puhelemaan tulevat vanhemman puoleisia.
En tiedä onko tuo kiinni iästä niinkään, ehkä vanhemmiten saattaa oppia arvostamaan asioita eritavalla, eikä enään ole niin kiirekkään minnekkään. Luin lehdestä taannoin venezuelalaisen immeisen haastattelun, hänen kotimaassaan kuulemma on täysin normaalia kaupassa ja muuallakin jutella tuntemattomillekkin. :O - LonelyWolf**
Rumasielu kirjoitti:
Itse vastaan kaikkiin asiallisiin tervehdyksiin. Vanhusten kanssa juttelen mielelläni.
Tuossa yhdessä viestissäni mainitsemassani tilanteessa en todellakaan tajunnut keskeyttäneeni mitään tärkeää. Itselläni ei ole kokemusta kaveriporukoissa kikatteluista, joten en tiedä laumakäyttäytymisestä muuta kuin sen, mitä olen ulkopuolisena koko elämäni sitä sivusta seurannut.
Itse pidän perusperiaatteena sitä, että tervehtijää tervehditään aina, oli juttu kesken tai ei.
On totta, että ihmiset välittävät toisistaan vielä nykyäänkin, mutta se välittäminen ei ole enää kollektiivista. Totta kai välitetään "omista", mutta ei tuntemattomista.
Itse en usko, että tämä johtuisi mitenkään paikkakunnastani. Kyllä tämä on länsimaisen yhteiskunnan ongelma. Toisaalta voisi tehdä testin eri paikkakunnilla Suomessa ja katsoa missä tervehdin eniten ja onko tervehtijä nuori vai vanha. Luulen, että jälkimmäisestä saataisiin hyvinkin tasainen tulos: vanhat ovat ystävällisempiä, kohteliaampia ja täten varmasti parempia ihmisiä kuin nykyiset ja tulevat.
Hyvien ihmisten aika alkaa olla jo ohi. Korvani bloggasi juuri tv:stä informaation, että Suomessa on enää vain 15 000 sotaveteraania jäljellä.
Se on surullisen vähän.Tottakai minäkin tervehdin naapureitani ja muitakin. Se riippuu ihan siitä miten ja missä ollaan tekemisissä. Ethän sinäkään nyt kaikkia kadulla kävelijöitä tervehdi. Kaikki riippuu paikasta ja tilanteesta. Onhan tuollainen sairaala tilanne erilainen kuin vaikka jossain kaupassa olo. Enhän mä sullekaan uskaltaisi missään kaupassa tulla vaihtamaan paria sanaa. Kaikki näyttää niin kiireisiltä ja keskittyvät niihin omiin ostoksiinsa. Yksinäisyyskään ei näy päällepäin.
Tuntemattomistakin voi välittää eri tavoilla. Vaikka ottamalla osaa johonkin keräykseen. Lahjoittamalla vaatteita ja rahaa. Eiköhän monet ihmiset sitä kyllä tee. Jotkut ihmiset pyytävät sen yksinäisen tuttunsa jouluksi luokseen ja sen sellaista. Eli ei se hyvien ihmisten aika vielä ole ohi. Hyviä ihmisiä tulee olemaan aina. Olivat he sitten nuoria tai vanhoja.
- Kaunosielu
Enpä usko että sielusi on ruma, uskon että pohjalta löytyy sielusi kauneus. Oletko kokeillut rukousta. Kokeile, uskon että saat ystävän, aivan sellaisen joka käy luonasi, eikä vain netin kautta lähesty. Jumalan rakkauden kosketus tavoittakoon sielusi tänään.
- peikko20
on mulla. periaatteeni ei ole tästä maailmasta. en kiroile, käyttäydyn muutenki suht "säädyllisesti" ja olen ystävällinen ihmisille. vanhemmat ihmiset näyttää pitävän siitä, koska niitten kans alkaa juttu luistaan paljon paremmin ko nuorempien kans. Nuorempien ja oman ikästen kans mulla ei oikeastaan ole kauheasti edes puhuttavaa. kaikki puhuvat vain viikonloppu juhlimisistaan. telkkari sarjoista. ulkonäöstään..... kaikki niin TURHAA!!! nykyään ihmiset ei ennää ossaa puhua oikeasti tärkeistä asioista. jos kysyy mitä olet mieltä jostain, niin useilta ei mitään mielipidettä löydy. "no en tiä enpä oo ajatellu..." niin mitä nyky ihmiset edes ennään ajattelee?!?
mielessä kaikilla vain raha, valta ym. katoava.
näin kerran unta että olin jossain afrikassa ja siellä ihmiset tekivät päivän töitä, illan söivät ja juhlivat. suvut asuivat samoissa majoissa ja ihmisiä kunnioitettiin ja rakastettiin. ko heräsin mietin että afrikan ihmiset on viisaita ko antaa toisten mahtimiesten ottaa rahan ja vastuun. niille riittää se että saa jokapäiväsen ruuan ja niillä on tärkeät ihmiset ympärillä ja ne ei havittele ja kilpaile kaiken turhan perään. tietinki on niitä paikkojan jossa sitä ruokaa ja työtä ja ihmisiä ei oo... on vain sota. mut siinä minun unessa oli kyllä ihan mahtava yksinkertanen, kaunis ja rakastava elämä.
Mutta miksi ihmeessä täälä arvostetaan vain työtä ja mainetta?! harvoiltapa kysytään että oletko oikeasti onnellinen....- Alwyn
..kanssa aikanaan kovasti väiteltiin politiikasta jne. Nykyisin hän tuntuu ajattelevan lähinnä rahaa, ansaitsee paljon enemmän kuin minä mutta silti murehtii että pitäisi saada lisää... :/
Itse olen joskus miettinyt että voisi olla hienoa pyörittää kahvilaa jossain etelä-amerikkalaisessa pikkukylässä, turisisi kaikessa rauhassa paikallisten ja satunnaisten turistien kanssa... :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "974399Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293273No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452360- 351368
- 10999
- 32996
- 25990
- 153985
- 6914
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12862