Ei kiinnosta pätkääkään nykyinen työni, vihaan myyjäntyötä. En viihdy ihmisten parissa, koskan en jaksa jauhaa p**** tuntemattomien kanssa ja kuunnella jatkuvaa valitusta. Ammatti löytyy eri alalta, mutta sen alan töitä on mahdotonta saada. Kovasti haluaisin jatko-opiskelemaan, viime vuonna en päässyt ja nyt en jaksa pääsykoekirjoja avata. Kolmatta välivuotta pidän, siitä ajasta olen tehnyt töitä n. 7 kk:tta. Muuten olenkin nukkunut, pelaillut tietokoneella, surfaillut netissä ja ollut vanhempieni elättinä. Töissä en tule toimeen työkaverien kanssa, ne on vittumaisia nipottajia ja en muutenkaan löydä mitään jutun juurta kuin ehkä valhetta. Valehtelen asuvani poikaystävän kanssa ja tehneeni kaikkea hauskaan "ystävien" kanssa. Oikeasti en tee mitään mullistavaa koskaan, en ole ikinä seurustellut. Turhauttaa edes ajatella niitä kommentteja, jos kertoisin millainen oikeasti olen. Näillä toisilla kun elämä rullaa miesten ja ystävien kanssa. Toisaalta en jaksaisi hengailla muutenkaan heidän kanssaan vapaa-ajalla. Ehkä se opiskelupaikka aukeaa ensi vuonna, niin saan jotain tolkkua tähän elämään. Rupeaa kyrpiin neljän seinän sisällä olo. Töissä käyn pari päivää viikossa, enempään en pysty. Saatan miettiä etukäteen vittumaisella päällä tulevaa työvuoroa. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa voin tehdä mukavaa työtä ja elää hauskemmin. Kohta oonkin jo vanhapiika muutoin.
Masentaa työnteko ja kaikki
Piispalaah
1278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
elämä potkii päähän. Murheesi tosin kuulostaa pieniltä kun kuuntelee toisten juttuja. Saanko kysyä minkä ikäinen olet ja mikä on ammattisi!? Onhan joka alalle mahdollisuus päästä töihin toisissa ammateissa se vaatii vaan vähän aikaa ennen kuin ura aukenee. On lohduttavaa kuulla että joku muukin on ollut seurustelematta kuin minä. En ole siis yksin olen 22.