Suomen Itsenäisyys

...toivotan Sinullekin hyvää itsenäisyyspäivän ehtoota ja monta, monta hyvää itsenäisyyspäivää yhä itsenäisemmässä (siis kepuvapaammassa) tulevaisuuden Suomessa!

Suomen itsenäisyys on kaikille tärkeä asia. Itsenäisyys lunastettiin viimeistään viime sodissa joissa kansa taisteli yhtenäisenä vapaudestaa, ja silytti meille tärkeitä arvoja, demokratian, sananvapauden ja markkinatalouden.

Tuo kalliisti puolustettu itsenäisyytemme myytiin vuosikymmeniksi Maalaisliiton ja sen presidentin vaalikassaa vastaan. Maalaisliitto/Kepu äärivasemmiston avustamana teki meistä kommunistisen diktatuurin vasallin.

Itsenäisyytemme häpäistiin ja vasta viimeiset reilut kaksikymmentä vuotta olemme olleet taas aidosti itsenäisiä.

Kepulaisilla on varmasti vaikeaa viettää itsenäisyyspäivää, sen verran raskaat ovat heidän maatamme ja sen itsenäisyyttä vastaan tekemät synnit. Meillä ajattelevilla ja ymmärtävillä ihmisillä on kuitenkin niin laaja sydän, että näin juhlapäivänä hyväksymme kepulaistenkin osallistuvan iloomme ja nauttivan vapaudesta, siitä sanomisne vapaudestakin jota kepu vieläkin koettaa rajoittaa.

lässynlässytyksen sijaan:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021866779

Niin Mauno Koivisto kuin Tarja Halonenkin ovat jatkaneet Urho Kekkosen ulkopoliittista linjaa. Nato-kenraalit eivät juhli itsenäisyyspäivän vastaanotolla.

Martti Ahtisaarella oli hieman toisenlaiset ajatukset, mutta onneksemme hän ei ehtinyt saada suurta vahinkoa aikaan, koska sosialidemokraatit ymmärsivät potkia oman miehensä ulos presidentinlinnasta heti ensimmäisen kauden jälkeen. Kiitos siitä sosialidemokraateille.

Sauli Niinistön ohella myöskään Riitta Uosukaisesta ei tullut presidenttiä - hän ei päässyt edes toiselle kierrokselle. Kiitos kokoomuslaiset.

Presidentin tehtävät pysyvät Paasikiven-Kekkosen linjalla. Hyvää itsenäisyyspäivää minunkin puolestani!

Itsenäisyytemme on juhlan arvoinen. Erityisesti kunnioitamme sotiemme veteraaneja jotka taistelivat itsenäisyyden puolesta kovan uhrin kantaen.

Sodan jälkeen niin veteraanit kuin muutkin itsenäisen Suomen puolest auhrautuneet painettiin lokaan Neuvostoliiton kanssa liittoutuneen Maalaisliitto/Kepun johdolla. Nuo vuodet ovat itsenäisyytemme häpeäaikaa mutta valistuneen porvariston ja työväestön isänmaalisuus pelasti meiät kaiken pahimmalta. Kepuhan oli täysin Kremlin talutusnuorassa.

Itsenäisyys ja suomalaisen yhteiskunnan arvot kuten vapaus ja tasa-arvo ovat vaalimisen arvosia jatkossakin. Kepu on edelleenkin pahin uhka todelliselle itsenäisyydelle, opportunistisena valtaan keinolla millä hyvänsä pyrkivänä puolueena sen politiikka voi johtaa katastrofiin milloin tahansa.

Kaikesta huolimatta kaikille hyvää itsenäisyyspäivää

Tämä on se totuus jonka kanssa sinun vaan täytyy elää. Ilman kepulaisuutta ei ole suomalaisuuttakaan.

Suomen itsenäisyys on täysin mitätön asia sen rinnalla, että Suomen kansalaiset voivat katsoa elävänsä melko tasa-arvoisina ihmisarvoista elämää. Maailmalla on paljon itsenäisiä valtioita, joissa asiat ovat toisin eikä niissä sorretulla kansalla ole mitään erityistä syytä ylpeillä kansansa itsenäisyydellä.

Myös Suomen vaiheissa voidaan erottaa tässä suhteessa eri kausia. Toisinaan itsenäisyydestä voidaan ylpeillä toisinaan taas. Suomen kohdalla ollaan menty koko ajan parempaan päin, mikä oikeastaan johtaa siihen, että lähes jokainen vastaantulija on jollain lailla ylpeä itsenäisyydestä. Se ei ole oikeastaan edes ylpeyttä itsenäisyydestä vaan siitä, että on suomalainen. Suomalaisuudesta ollaan siis enemmän ylpeitä kuin itsenäisyydestä.

Sisällissodan jälkeen asiat olivat huonosti. Sen jälkeen kuitenkin melko pian maltillinen oikeisto ja maltillinen vasemmisto alkoivat ponnistella yhteisesti eteenpäin ja siinä on suomalaisen menestyksen menestystarina. Tällainen yhtenäistyvä kansa saattoi kokea sitten yhteisen vihollisen yhteiseksi viholliseksi jo vuonna 1939. Se kokemus, vaikka raskas ja epäinhimillinen olikin, yhtenäisti kansaa entisestään.

Tosin kuin kirjoituksesi piilosanomassa väität kansallinen eheytyminen jatkui myös sodan jälkeen. Tässä Kekkosella on ehdottomasti oma ansionsa. Hän tuli niin paljon vasemmalle että ihan hirvitti kuten sanonta kuuluu. Suomlaisen hyvinvointivaltiovaltion rakentaminen saattoi jatkua maktillisten voimien revisionistisessa hengessä. 1960- ja vielä osin 70-luku olivat suuren kehitysoptimismin aikaa. Kansalaiset katsoivat tuolloin tulevaisuuteen optimistimisemmin kuin ennen sitä ja väittäisin, että optimistisemmin kuin sen jälkeen tai nykyisin. Tämä johtui siitä, että kansakunnan jokaiselle jäsenelle näytettiin vihreää valoa.

Kekkonen ei ollut NL:n asiaihoitaja. Se on virheellinen historiantulkinta. En ole niitä, jotka näkevät Kekkosen virheettomänä, mutten myöskään niitä, jotka eivät uskalla tunnustaa hänen toimintansa suurta arvoa. Sinä aikana emme olisi voineet juuri toimia toisin. Toiminnan mahdollisuudet sijoittuvat lähinnä Paasikiven passiivisen ystävyyspolitiikan ja Kekkosen aktiivisen ystävyyspolitiikan väliin. Muita Suomen kannalta edullisia vaihtoehtoja ei ollut.

Koivisto jatkoi Kekkosen linjoilla. Ei siinä mitään ulkopoliittista muutosta tullut. Koivisto erosi Kekkosesta vain siinä, että sosiaalidemokraattiseen ajatteluun kuului vahvasti parlamentarismin vahvistaminen ja demaripresidenttien aikana sitten presidenttiä alettiin vähitellen riisua vallasta, mikä oli terve kehitys.

Suomen itsenäisyyden ja ennen kaikkea vapauden kannalta suurin onni on ollut se, että äärioikeisto ei päässyt meillä koskaan valtaan. Yhtä suuri onni oli myös se, ettei äärivasemmisto päässyt valtaan. Kummassakin näissä torjuntavoitoissa SDP:llä ja Maalaisliitolla muun maltillisen oikeiston ohessa on ansionsa.

Kepulaiset ovat yrittäneet hyödyntää NL:n korttia historiamme aikana. Pahimmin tämä henkilöityi Karjalaiseen, Uusitaloon ja Väyryseen. Se vaihe on epäilemättä häpeällinen Suomen historiassa. Eikä Kekkonen siinä suhteessa toki mikään pulmunen ollut.

Oikein hyvä että noin erottelet heti alkuun eri itsenäisyydet. Tässähän meillä tehdään vielä joskus se virhe että puhutaan itsenäisyydestä ikään kuin se olisi aina sama asia.

Koti-uskonto-isänmaa -itsenäisyys, jonka puolesta taisteltiin on onneksi korvautunut paljon rationaalisemmalla käsitteellä isänmaallisuus. Emmehän enää taistele suinkaan esim. jonkin tietyn uskonnon puolesta kommunistisaatanoita vastaan, vaan nyt uskonvapauden puolesta venäläistä barbaarista pakkovaltaa vastaan.

Ja puolustamme maatamme tänne mahdollisesti havittelevaa hyökkääjää vastaan. Meillä on paljon puolustettavaa. Vaikka viisi prosenttia suomalaisista omistaakin yhdeksänkymmentä prosenttia kaikesta puolustettavasta, on kyllä kaikilla se juuri itselle tärkeä omaisuus puolustettavanaan. Ja puolustammehan paitsi omaisuuttamme myös isiemme maita, maailman kauneimpia maisemia. Kuka niitä puolustaisi ellemme me itse?

Ja puolustamme itseämme tietenkin juuri idästä tulevaa ikiaikaista uhkaa vastaan. Ei meillä ole lännestä mitään pelättävää. Oikeastaan päin vastoin: jos länsi tänne hyökkäisi, senhän toivottaisimme tervetulleeksi! Mutta kaikkein ihaninta olisi jos Israel hyökkäisi tänne. Silloin antautumisemme saisi jaloimman ja pyhimmän sävyn.

Isänmaallisuus on käsitteistä arvokkain ja kallein. Älkäämme vetäkö sitä lokaan. Jokaisen meistä täytyy voida rintaansa lyöden ylpeänä todeta: "Olen isänmaallinen mies!"

Olet näemmä siirtynyt sen kapean rajan toiselle, täydelliseen mielenvikaisuuteen.