Unikoulu Apua

Meillä tyttö heräili öisin 2v asti ja poika nyt 1v1kk heräilee juomaan öisin maitoa...poika vaan ei heräile niin usein,tytön kanssa se oli tosi monta kertaa yössä.En ole koskaan vielä kokeillut unikoulua joten minäkin mielelläni lukisin toisten kokemuksia siitä!

Meillä tyttö aloitti yöheräilyt 5-kuukautisena, kun lastahoito loppui. Siihen asti yöunille mentiin aina järjettömän myöhään (puolen yön tietämissä) mutta sitten unta riitti lähemmäs kahdeksaa aamulla.

Muutaman kuukauden jaksoin sitä tuttia-suuhun-menoa tunnin tai kahden välein, mutta sitten alkoi univelka iskeä, aikuista ihmistä ei ole luotu nukkumaan tunnin pätkissä.

Meillä muutenkin tuo lapsenhoito kaatui kokonaan minulle, kun tyttö oli 7 kk niin päätin, että nyt meillä aletaan nukkumaan yöllä.

Hankin makkariin pimennysverhon (kesän valoisa aika kun oli) ja aloitin. Kun tyttö heräsi, tutti suuhun ja hyvää yötä, äiti sänkyyn. Kun kitinä alkoi, uudelleen hyvää yötä, ei seurustelua. Pikkuhiljaa pidensin "hoitoväliä".

Kolmantena yönä piti mennä kellon kanssa ulkorappusille istumaan, kun olisi mieli tehnyt ottaa se tytteli viereen ja nukkua edes vähän aikaa. Mutta surprise, siellähän se tuhisi sängyssä umpiunessa:)

Jos lapsi on pullolla, kannattaisi ehkä antaa velliä ennen nukkumaanmenoa, silloin itsekin tietää, että nälkä ei herättele. Helpompi "kouluttaa" kun tietää, että heräily on vain tapa.

käsittää minkään sortin unikouluja noin pienillä. Mun mielestä se on lapsen rääkkäystä. Meillä 2vuotias nukkuu edelleen meidän sängyssä, jos yöllä on heräilyjä. Miksi ylipäänsä nykyään on niin kova kiire saada vauvat isoiksi ja itsenäisiksi? En ymmärrä..en ymmärrä. 1vuotis neuvolassa kun sanoin että poika välillä nukkuu meidän sängyssä, neuvola täti nauroi paskaset naurut, ja totes että te tuutte vielä olee pulassa... Miksi tultaisiin olemaan???

Tottakai lapsi herää, kun joka kerta herättyä saa ruokaa! Tehokkaampi tankkaus illalla, eikä palvelua yöllä, niin pitäisi mennä parissä päivässä ohi. Ainakin useammassa tuttava perheessä perheen isä oli saanut tilanteen näin kuntoon. Äiti ajettiin muualle nukkumaan näiksi öiksi, kun äitiliini ei kuitenkaan olisi lapsen kitinää kestänyt.

Unikoulu on ehdotomasti paikallaan teidänkin perheessä! Meidän perheessä unikoulusta on erittäin hyviä kokemuksia jo vuosien takaa, kaksosemme olivat silloin 8kk vanhoja ja yöheräily oli jatkuvaa ja sitä mukaa myös oma väsymys oli jatkuvaa... eräänä aamuna keräilin lastenhuoneen lattialta reilusti toistakymmentä tuttipulloa, ja oikein konkreettisesti tajusin, että näin monta kertaa me mieheni kanssa yhteensä täällä käydään vaientamassa nämä pikkuiset..ihmekkös on, jos väsytti aina.
Itselläni oli kokemusta unikoulusta työni kautta, joten sikäli oli helppo alkaa sitä suunnittelemaan. Toteuttajaksi valittiin perheen isä (pelkäsin omaa jaksamistani ja tiesin, että miehelläni on parempi kestokyky kun minulla, kun hän jotain päättää) ja ajankohdaksi viikonloppu. Sovimme, että yhtäaikaa emme molempia huudata, vaan minä serveeraan vaivihkaa toista ja mies "hoitaa" huutajan. Pikku maininta vielä, asuimme kerrostalossa silloin, laitoimme etukäteen asiasta tiedoituksen ilmoitustaululle...
Ekana iltana lapset normaalisti puoliysiltä unille, kunnon tankkauksen jälkeen. Puoli kymmeneltä ekalla itku, mies meni viereen, ei ottanut syliin, ei antanut tuttipulloa, silitti vain ja sanoi että nyt on yö, nyt nukutaan (tämä n. 500 kertaa), itku vaimeni välillä, lähes lakkasi kunnes alkoi taas täydellä teholla jatkuakseen.. eka itku periodi jatkui yli kolme tuntia ja siis koko sen ajan mieheni oli vieressä ja hoki sitä nyt on yö... ja silitti vauvaa. Sen jälkeen lapsi sammahti silkkaa väsymystä. Nukkui pari tuntia ja huuto alkoi alusta, samat systeemit, kesti n. puolitoista tuntia. Aamuyöllä vielä tunnin reipas huuto, ja tulihan se aamu sieltä, väsynyt mutta onnellinen isä ja epätoivoinen äiti kilvan syöttivät lapselleen aamupuuroa, ainoastaan lapsi oli oma itsensä. Ja mikä kummallista, se ei-koulussa-ollut vauveli ei tänä yönä samassa huoneessa itkeneestä velipojasta huolimatta pyytänyt ruokaa kuin neljä kertaa.
No, päivällä nukuimme päiväunet vuorotellen, ja seuraavaksi yöksi astuimme remmiin molemmat. Minä aloitin "uuden kanssa", mieheni jatkoi edellisöistä urakkaansa. Mutta yllätys oli melkoinen, tämä eka lapsi itki iltayöstä 45 min ja nukahti, yöllä kertaalleen toisen kerran suunnilleen puoli tuntia ja se siinä. Tämä minun "urakkani" kokeili jälleen neljään kertaan saada evästä, mutta tointui unille huomattavasti velipoikaansa nopeammin, eikä kokonaisitkuaika ollut paria tuntia enempää.
Sunnuntai-iltana menimme jännityksellä nukkumaan - eka vauva nukkui yönsä heräämättä (oli varmaan univelkainenkin) ja toinen vauva kyseli evästä kerran - ei saanut - jatkoi nopsaan uniaan.
Siitä se lähti, yöunet lapsille ja yöunet aikuisille. Yöheräilyjä satunnaisesti tuli toki tämänkin jälkeen, mutta ei edes joka yö saati sitten kymmeniä kertoja yössä. Suosittelen, se kannattaa. Lapsi ei siitä kärsi, kun vanhempi on kuitenkin koko ajan vierellä eikä lapsi koe tulleensä hylätyksi tms. Rankkaa se on, eikä sitä missään nimessä saa jättää kesken! Kerrankin, jos sen maitopullon antaa aamuyöstä tuntien itkun jälkeen, niin lapsi oppii, että ahaa, saahan sitä ruokaa kun vaan tarpeeksi kauan huutaa.
Voimia teille!