Pimeys ja paniikki

Mulla on alkanut myös oirelemaan siihen malliin monen vuoden tauon jälkeen että kohta tykyttää taas ja lujaa..Talvet pimeine aikoineen vaikuttaa mielialaaan minulla paljonkin ja yleensä vuoden aika kun vaihtuu, se muutos jotenkin..Olen ollut aika stressantunut ja masentunut viime aikoina joten yhdistän sen ruokkimaan paniikkikohtausta. Viimeksi kun olin kuumeessa niin tunsin miten pulssi hakkasi, yritin rauhoittua ja kun en onnistunut niin siitä se alkoi. Kun sen ajatuksen saisi siitä kokemuksesta pois niin se ei tule sitten niin usein tai ollenkaan. Tuntuu että mitä enemmän sitä pulssia tutkii ja kuuntelee niin se on kunin varma kohtaus tilaus..Pitää yrittää joskus esittää itselleen kova ettei se tule, esim. vaikka jos terkkarilla käynti jännittää tms. Jännityskin riittä sen laukaisuun joskus.Paskoja tuntemuksia!!

No joo, mulla menee tota kahvia viis-kuus kuppia päivässä, sellasta keskikokoista... parin tunnin välein. Olen ihan addiktoitunut, saan vieroitus-oireita vähemästä... Tiedän, pitäis vähentää.

Toisaalta hieman helpottaa lukea, etten ole ihan hakoteillä ounasteluineni. Ts. Näille tuntemuksille on joku syy (pimeys siihen liittyvä väsymys) eikä kohtaukset ole uusimassa ihan sattuman varaisesti.

Lääkkeitä en ole enää käyttänyt pitkään aikaan, en tykännyt siitä olosta minkä ne aiheutti. Mulla kohtaukset on tullessaan nopeasti ohi meneviä ja kestän sen kun tiedän ettei kestä kauaa. (Paitsi sitten tulee se väsymyskohtaus) Ja osaan jo tunnistaa tunteet ja altistukset ennen kohtausta. (ja mitenkä tuo nyt mihinkään liittyy? No, kunhan kirjoitin)


Kai se on yritettävä kärvistellä. Ensi viikon jälkeen otaksun kiireen hellittävän (tai siis laitan sen hellittämään, on aika ajatella itseä) ja joulukin vähän piristää. Sitten alan odottaa kevättä. Kai se tulee, vaikka nyt tuntuiskin parhaimmalta vetää peitto pään yli ja kiskoa unta palloon vaikkapa kolmisen kuukautta!

Kaamos kirjoitti:

No joo, mulla menee tota kahvia viis-kuus kuppia päivässä, sellasta keskikokoista... parin tunnin välein. Olen ihan addiktoitunut, saan vieroitus-oireita vähemästä... Tiedän, pitäis vähentää.

Toisaalta hieman helpottaa lukea, etten ole ihan hakoteillä ounasteluineni. Ts. Näille tuntemuksille on joku syy (pimeys siihen liittyvä väsymys) eikä kohtaukset ole uusimassa ihan sattuman varaisesti.

Lääkkeitä en ole enää käyttänyt pitkään aikaan, en tykännyt siitä olosta minkä ne aiheutti. Mulla kohtaukset on tullessaan nopeasti ohi meneviä ja kestän sen kun tiedän ettei kestä kauaa. (Paitsi sitten tulee se väsymyskohtaus) Ja osaan jo tunnistaa tunteet ja altistukset ennen kohtausta. (ja mitenkä tuo nyt mihinkään liittyy? No, kunhan kirjoitin)


Kai se on yritettävä kärvistellä. Ensi viikon jälkeen otaksun kiireen hellittävän (tai siis laitan sen hellittämään, on aika ajatella itseä) ja joulukin vähän piristää. Sitten alan odottaa kevättä. Kai se tulee, vaikka nyt tuntuiskin parhaimmalta vetää peitto pään yli ja kiskoa unta palloon vaikkapa kolmisen kuukautta!

Lue lisää

Noin paljon kahvia juot, ei mikään ihme että on paniikkia! Mulle tulee jo kupillisesta oireita.

..... kirjoitti:

Noin paljon kahvia juot, ei mikään ihme että on paniikkia! Mulle tulee jo kupillisesta oireita.

Kannattaa muistaa se paniikkihäiriisenä, että välttämättä pieni kuppi kahvia ei aihuta itsessään oireita, mutta se; että tietää juoneensa kahvia ja sitten ikäänkuin pelkää altistuvansa kohtauksille, rupeaa tarkkailemaan itseään ja siinä sitten taas mennään.

Itseni kohdalla olen monesti pohhtinut tuota; joskus jos on aikaa ajatella ja tilanne muuten sopiva, voi pienikin kuppi mukamas aiheuttaa kovatkin paniikit kun taas toisaalta, jos on juuri paljon mietittävää ja tapahtumassa kahvin juonnin aikana ja jälkeen eikä sitä ole ehtinyt ajatellakaan, ei paniikkia yleensä ole esiintynyt.

ei välttämättä kirjoitti:

Kannattaa muistaa se paniikkihäiriisenä, että välttämättä pieni kuppi kahvia ei aihuta itsessään oireita, mutta se; että tietää juoneensa kahvia ja sitten ikäänkuin pelkää altistuvansa kohtauksille, rupeaa tarkkailemaan itseään ja siinä sitten taas mennään.

Itseni kohdalla olen monesti pohhtinut tuota; joskus jos on aikaa ajatella ja tilanne muuten sopiva, voi pienikin kuppi mukamas aiheuttaa kovatkin paniikit kun taas toisaalta, jos on juuri paljon mietittävää ja tapahtumassa kahvin juonnin aikana ja jälkeen eikä sitä ole ehtinyt ajatellakaan, ei paniikkia yleensä ole esiintynyt.

Lue lisää

Toi voi olla ihan hyvin totta :D
Mutta kun sain ekan paniikkikohtauksen, olin juonut 2 kuppia kahvia ja en tiennyt sillon vielä paniikista mitään.

..... kirjoitti:

Noin paljon kahvia juot, ei mikään ihme että on paniikkia! Mulle tulee jo kupillisesta oireita.

Niinpä. Mä juon kesät talvet suurinpiirtein yhtä paljon kahvia, (no ei ehkä pahimmilla helteillä...) eikä kesäisin ole mitään oireita ollut moneen vuoteen.
Joten en usko että se kahvi sitä paniikkia aiheuttaa, ehkä kylläkin altistaa kohtauksille. Plus juuri tuo, että sen yhdistää mielessään kohtauksiin ("onpa ankeaa, ahdistaa, pitäis piristyä") ja alkaa "odotella" niitä.

Tuolle yhdistämiselle oli joku hieno nimikin, mutten nyt saa päähäni... Sitä kun voi käyttää hyväkseenkin positiivisella tavalla. Olikohan se joku ankkurointi tms. Esim onnistumisen hetken ja tunteen voi ankkuroida johonkin esineeseen tai asiaan jota voi käyttää kun taas kaipaa voimaa ja itsevarmuutta. Jotenkin näin.

Kaamos kirjoitti:

Niinpä. Mä juon kesät talvet suurinpiirtein yhtä paljon kahvia, (no ei ehkä pahimmilla helteillä...) eikä kesäisin ole mitään oireita ollut moneen vuoteen.
Joten en usko että se kahvi sitä paniikkia aiheuttaa, ehkä kylläkin altistaa kohtauksille. Plus juuri tuo, että sen yhdistää mielessään kohtauksiin ("onpa ankeaa, ahdistaa, pitäis piristyä") ja alkaa "odotella" niitä.

Tuolle yhdistämiselle oli joku hieno nimikin, mutten nyt saa päähäni... Sitä kun voi käyttää hyväkseenkin positiivisella tavalla. Olikohan se joku ankkurointi tms. Esim onnistumisen hetken ja tunteen voi ankkuroida johonkin esineeseen tai asiaan jota voi käyttää kun taas kaipaa voimaa ja itsevarmuutta. Jotenkin näin.

Lue lisää

Mä pitkän tauon jälkeen join kesällä melkein koko kesän kahvia, eikä sillon tullut mitään oireita. Mutta sitten taas nyt pimetessä ja tälleen tulee heti.

haluaisin että tulis lunta, koska se tuo tähän pimeyteen valoa ja siitä tulee kivempi fiilis jotenkin. Nyt on niin hemmetin synkkää !

taas.. kirjoitti:

haluaisin että tulis lunta, koska se tuo tähän pimeyteen valoa ja siitä tulee kivempi fiilis jotenkin. Nyt on niin hemmetin synkkää !

luo mulle turvallisuuden tunteen ja päivällä,kun on hieman valoisaa aikaa ja menen ulos,tai katselen ikkunasta,näen vain metsää eikä iltaisin näy mistään valon pilkahdustakaan,kun asun täällä "korven"keskellä,silloin tunnen hallitsevani ja kontrolloivani koko elämääni!En varmaan pystyisi enää elämään kaupungissa-siellä joka puolella on valot-täällä tuntuu tähdetkin olevan lähellä ja ne loistaa niin kirkkaasti!