SRK, anna avioero-

Jo pelkästään se, että toisen aviopuolison suku ja "uskollisimmat" ystävät tuomitsevat jätetyn puolison yksin syylliseksi kaikkiin avioliiton ongelmiin ja näinollen myös avioeroon, on todella sairasta. Pahoilla puheilla ja panettelulla "syyllinen" osapuoli ajetaan pois Jumalan valtakunnasta, jolla hän sitten lopullisesti myöntää "syyllisyytensä".

Erään Ry:n johtokuntaan kuuluva henkilö luonnehti jätettyä miestä mm näin: "Kyllä uskovainenkin voi ottaa avioeron, jos puoliso on riittävän huono", "Hänen kanssaan ei tarvitse mistään sopia eikä sopuun suostua, koska hän on epäuskoinen", "Emme voi mitään, että hän on lasten biologinen isä", "Käräjillä sitten näemme, kuinka paljon lapset joutuvat häntä tapaamaan"... Mistä tuollainen asenne johtavassa asemassa olevalta uskovaiselta kertoo?

Kuuluuko lasten myrkyttäminen isäänsä vastaan ja lapsilla kaupankäynti todella uskovaisten avioeroon? Milloin katkeruus, viha ja kostonhalu ovat tulleet uskovaisen elämään armon ja anteeksiantamisen tilalle?

osapuolta! kirjoitti:

Jo pelkästään se, että toisen aviopuolison suku ja "uskollisimmat" ystävät tuomitsevat jätetyn puolison yksin syylliseksi kaikkiin avioliiton ongelmiin ja näinollen myös avioeroon, on todella sairasta. Pahoilla puheilla ja panettelulla "syyllinen" osapuoli ajetaan pois Jumalan valtakunnasta, jolla hän sitten lopullisesti myöntää "syyllisyytensä".

Erään Ry:n johtokuntaan kuuluva henkilö luonnehti jätettyä miestä mm näin: "Kyllä uskovainenkin voi ottaa avioeron, jos puoliso on riittävän huono", "Hänen kanssaan ei tarvitse mistään sopia eikä sopuun suostua, koska hän on epäuskoinen", "Emme voi mitään, että hän on lasten biologinen isä", "Käräjillä sitten näemme, kuinka paljon lapset joutuvat häntä tapaamaan"... Mistä tuollainen asenne johtavassa asemassa olevalta uskovaiselta kertoo?

Kuuluuko lasten myrkyttäminen isäänsä vastaan ja lapsilla kaupankäynti todella uskovaisten avioeroon? Milloin katkeruus, viha ja kostonhalu ovat tulleet uskovaisen elämään armon ja anteeksiantamisen tilalle?

Lue lisää

Katson ajatuksiasi ihan kirjaimellisesti. (vaikka et niitä olisi niin sanonutkaan)

Se että kahden uskovaisen tilanne ajautuu täydelliseen kriisiin ei tarkoita sitä että toinen on kieltänyt uskonsa ja toinen ei se uskovainen osapuoli ei ole tehnyt mitään. Vaan paljolti on kyse siitä että puolin ja toisin ollaan perkiksiantamattomia ja ei jakseta antaa anteeksi asioita vaan halutaan nähdä kaikki toisessa pahana.

"Erään Ry:n johtokuntaan kuuluva henkilö luonnehti jätettyä miestä mm näin: "Kyllä uskovainenkin voi ottaa avioeron, jos puoliso on riittävän huono", "Hänen kanssaan ei tarvitse mistään sopia eikä sopuun suostua, koska hän on epäuskoinen", "Emme voi mitään, että hän on lasten biologinen isä", "Käräjillä sitten näemme, kuinka paljon lapset joutuvat häntä tapaamaan"... Mistä tuollainen asenne johtavassa asemassa olevalta uskovaiselta kertoo? "

Mielestäni tässä nähdään se ettei tälläisillä lausunnoilla ole aikuisuuden kanssa paljoa tekemistä. Oikein ei ole se että oikeusistuimissa revitään lapsia. Isä on lapsille isä senkin jälkeen kun avioero astuu voimaan. Jos isälllä halua ja tahtoa löyty ottaa isän vastuu oikein ei ole se että sitä aletaan vesittämään. Tokihan on isä ja äitejä joille lapsilla ei ole väliä nyt emme puhu siitä. Vaan siitä että jos tarkoitushakuisesti rikotaan isän ja lapsen välit. Isällä on oikeus lapseen eikä vakaumus tee kenestäkään hyvää tai huonoa isää.

Mitä taas tulee tuohon sopimiseen sopiminen tarkoittaisi avioliiton jatkumista toisaalta takana voi olla niin paljon läpikäymättömiä tunteita ja asioita joita ei halutakkaan käydä läpi. Ainoa tapa päästä tilanteesta on saada toinen lähtemään hinnalla millä hyvänsä...

Kyllähän takana on monesti se ettei ole löydettävissä ratkaisua jolla ihminen voisi elämän halun säilyttäen säilyttää sekä uskon yhteisön ja perheen. Vaan pitää valita kiletääkö itsenä ja omat tunteet ja takaa perheessä ja yhteisössä....