Hei. Onko kohtalotovereita?
Joudun syömään masennukseen Remeronia (muut eivät ole sopineet), ennen 15 mg ja nyt 22,5 mg.
Olen näiden 3 vuoden aikana muuttunut. Ennen olin superhoikka, tehokas, energinen, teräväpäinen, hyvämuistinen, aikaansaava, oma-alotteinen jne. Nyt olen lylleröturvonnut, hidas, saamaton, väsynyt, verenpaine laskenut 80/50 josta omat riesansa. En saa oikein mitään aikaan, suunnittelen jotain mutta aikeeksi jää. Jotenkin vaan löhöäisi sohvassa tai kävelee haahuillen jossain, ei osaa keskittyäkään kunnolla eikä saa kirjoja luettua, kuten ennen. En naura enää kunnolla enkä itke. Minulla on myös kilpirauhasen vajaatoiminta eikä Thyroxin-lääkitystä pystytä nostamaan tarpeeksi ylös, kun siitä tulee liikatoiminnan oireita. Tuo voi olla osasyyllinen. Ja sitten jatkuva univaje, johon on ollut pakko napsia Diapamia, kun mitkään unilääkkeet eivät enää auttaneet.
En voi kuin kauhistella tätä muutosta itsessäni. Elämä tuntuu todellakin olevan ohi 44-vuotiaana. Kaiholla muistelen entistä minääni enkä tunnista tätä nykyistä. Suurin syyllinen on Remeron, koska silloin nämä kaikki alkoivat. Uniongelman takia eivät SSRI-lääkkkeet tai Efexor, Ixel ym. sovi, ne vievät yöunet ja muutenkin tekevät levotoman ja oksettavan olon. Azonaa en ole kokeillut. Mutta jos yritän lopettaa Remeronin, depis palaa aina entistä pahempana ja viime keväänä yritin tappaa jo itseni masennuksen syövereissä, mitä en todellakaan ole koskaan aiemmin edes ajatellut. Sain 100 prosentin erityiskorvattavuudenkin lääkkeelle eli loppuikä sitä syödään. Toivon että joskus joku lääketehdas keksisi sellaisen masennuslääkkeen, mikä ei tee hitaaksi ja aloitekyvyttömäksi, mikä ei lihota ja mikä ei vie yöunia!!!!
Remeron ja hitaus
4
687
Vastaukset
- jyrgen
Söin puolitoista vuotta Remeronia ja vasta lääkkeen lopetettuani tajusin minkälaisessa usvassa olin elänyt. Aamupäivällä tapahtuneista asioista ei voinut olla enää varma iltapäivällä, että oliko se tapahtunut tänään vai koska.
Plus ei itkua, ei naurua, mitkä kuuluvat normaaliin elämään. Olin kuin robotti, töihin,kotiin,nukkumaan, eikä mitään muuta.
Haluan tuntea iloa, surua,ahaa elämyksiä, "jes" kokemuksia ja jopa masennusta normaalissa mittakaavassa, mutta tuo lääke teki minusta ZOMBIEN. Ei koskaan enää.- sipuli
..on täyttä paskaa, sen " keksijä" pitäis haastaa oikeuteen.
Ihme, että jotkut lääkärit määrää sitä yhä edelleen, toiset valistuneemmat eivät määrää, vaikka potilas pyytäisikin.
Itse sain sitä neljä vuotta sitten paniikkihäiriöön ja masennukseen, kun nämä uuden tyyppiset masennuslääkkeet eivät sopineet. Aluksi tästä tuntui tulevan apu: jee, jee, sain nukuttua, sammuin vartin päästä, kun olin lääkkeen ottanut. Aamulla olin väsynyt tuonne puoliin päiviin,huimaus oli kaamea, ruokahalu pohjaton, seksihalu olematon (mies oli ihmeissään),paino nousi, migreeni paheni lähes sietämättömäksi,alkuu masennus tuntui katoavan taivaan tuuliin.
Puoli vuotta popsittuani lääkettä jätin sen pois ja masennus hiipi takaisin, uusi yritys lääkkeen kanssa, fyysiset oireet tuplaantuivat tai triplaantuivat. Olin todella elävä muumio, työ piti jättää, en pystynyt enää käymään töissä, kun migreeni vei kaikki voimani. Maksa-arvot olivat aivan sekaisin, sillä seurauksella, että sain maksan vajaatoiminnan.
Siinä vaiheessa Remeron roskiin, pelko oli tietenkin kova, että mites nyt sitten tästä eteenpäin. Masennus tuli kaikella voimallaan päälle, itkin puoli vuotta joka päivä pahaa oloani, mutta en kadu päivääkään, että jätin moisen lääkkeen.
Masennus ilman lääkettä on todella helvetillinen kokemus, enkä toivo sitä kenellekään, mutta siitäkin voi näemmä selvitä.
Vanhaan työhöni en voinut enää palata, tuli avioero ja rakkaan kodin menetys,lapset muuttivat pois, tuntui, että elämä loppuu, mutta selvisin näistä kaikista ja ilman Remeronia.
Kyllähän se masennus vieläkin joskus nostaa päätään, varsinkin PMS-oireiden ja kuukautisten aikaan, mutta toivon, että pystyn kestämään sen. Yksinäisyys on toinen asia, mikä alkaa joskus masentaa rankastikin, mutta silloin olen itse vastuussa yksinäisyydestäni, on vaan keksittävä jotain mielenkiintoista tekemistä tai sitten vain paruttava itsesäälissä.Tällainen masennus on sitä normaalia, jos joku tässä elämässä on sitten normaalia.
En koskaan enää syö sitä " lääkettä", elämästäni meni puolitoista vuotta tuhratessa tuon aineen kanssa ja seuraukset oli hirveät!
Nyt olen opiskellut lisää ja olen hyvässä työpaikassa ja saan tehdä työtä josta pidän. Tunnen, että elämä kantaa ja tuo masennusjakso elämässäni myös tarvittiin. Jokaisella on omat syynsä omaan masennukseensa, eikä ole kahta samanlaista tapausta, mutta tässä on sellainen tapaus, joka on selvinnyt siitä parhaiten ilman lääkettä ja ilman ainakin Remeronia.
Toivon sinulle valoa ja ilon pilkettä elämääsi, kyllä sinä sieltä vielä nouset, vaikka se ei varmastikaan ole helppoa.
Jos lääkärisi ei vaihda lääkettäsi, niin vaihda sinä lääkäriä. - vievät
sipuli kirjoitti:
..on täyttä paskaa, sen " keksijä" pitäis haastaa oikeuteen.
Ihme, että jotkut lääkärit määrää sitä yhä edelleen, toiset valistuneemmat eivät määrää, vaikka potilas pyytäisikin.
Itse sain sitä neljä vuotta sitten paniikkihäiriöön ja masennukseen, kun nämä uuden tyyppiset masennuslääkkeet eivät sopineet. Aluksi tästä tuntui tulevan apu: jee, jee, sain nukuttua, sammuin vartin päästä, kun olin lääkkeen ottanut. Aamulla olin väsynyt tuonne puoliin päiviin,huimaus oli kaamea, ruokahalu pohjaton, seksihalu olematon (mies oli ihmeissään),paino nousi, migreeni paheni lähes sietämättömäksi,alkuu masennus tuntui katoavan taivaan tuuliin.
Puoli vuotta popsittuani lääkettä jätin sen pois ja masennus hiipi takaisin, uusi yritys lääkkeen kanssa, fyysiset oireet tuplaantuivat tai triplaantuivat. Olin todella elävä muumio, työ piti jättää, en pystynyt enää käymään töissä, kun migreeni vei kaikki voimani. Maksa-arvot olivat aivan sekaisin, sillä seurauksella, että sain maksan vajaatoiminnan.
Siinä vaiheessa Remeron roskiin, pelko oli tietenkin kova, että mites nyt sitten tästä eteenpäin. Masennus tuli kaikella voimallaan päälle, itkin puoli vuotta joka päivä pahaa oloani, mutta en kadu päivääkään, että jätin moisen lääkkeen.
Masennus ilman lääkettä on todella helvetillinen kokemus, enkä toivo sitä kenellekään, mutta siitäkin voi näemmä selvitä.
Vanhaan työhöni en voinut enää palata, tuli avioero ja rakkaan kodin menetys,lapset muuttivat pois, tuntui, että elämä loppuu, mutta selvisin näistä kaikista ja ilman Remeronia.
Kyllähän se masennus vieläkin joskus nostaa päätään, varsinkin PMS-oireiden ja kuukautisten aikaan, mutta toivon, että pystyn kestämään sen. Yksinäisyys on toinen asia, mikä alkaa joskus masentaa rankastikin, mutta silloin olen itse vastuussa yksinäisyydestäni, on vaan keksittävä jotain mielenkiintoista tekemistä tai sitten vain paruttava itsesäälissä.Tällainen masennus on sitä normaalia, jos joku tässä elämässä on sitten normaalia.
En koskaan enää syö sitä " lääkettä", elämästäni meni puolitoista vuotta tuhratessa tuon aineen kanssa ja seuraukset oli hirveät!
Nyt olen opiskellut lisää ja olen hyvässä työpaikassa ja saan tehdä työtä josta pidän. Tunnen, että elämä kantaa ja tuo masennusjakso elämässäni myös tarvittiin. Jokaisella on omat syynsä omaan masennukseensa, eikä ole kahta samanlaista tapausta, mutta tässä on sellainen tapaus, joka on selvinnyt siitä parhaiten ilman lääkettä ja ilman ainakin Remeronia.
Toivon sinulle valoa ja ilon pilkettä elämääsi, kyllä sinä sieltä vielä nouset, vaikka se ei varmastikaan ole helppoa.
Jos lääkärisi ei vaihda lääkettäsi, niin vaihda sinä lääkäriä.totaalisesti tuhoon,kuka ne keksi pitäisi saada oikeuden eteen,kyllä siinä lääkepökkyrässä niitä jotkut puolustaa,niin minäkin tein,mutta yritäpäs lopettaa,mitkä vieroitusoireet,mitä vammoja nämä tuovat,maksa voi tuhoutua ym.lääketehtehtaiden keksimää touhua kaikki,että saadaan lääkkeitä kaupan,valehdellaan,että masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta,mutta kokemusta on,en enää syö masislääkkeitä,olen menettänyt terveyteni ehkä loppuelämäksi.
- Speedball
vievät kirjoitti:
totaalisesti tuhoon,kuka ne keksi pitäisi saada oikeuden eteen,kyllä siinä lääkepökkyrässä niitä jotkut puolustaa,niin minäkin tein,mutta yritäpäs lopettaa,mitkä vieroitusoireet,mitä vammoja nämä tuovat,maksa voi tuhoutua ym.lääketehtehtaiden keksimää touhua kaikki,että saadaan lääkkeitä kaupan,valehdellaan,että masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta,mutta kokemusta on,en enää syö masislääkkeitä,olen menettänyt terveyteni ehkä loppuelämäksi.
Remeron on todellakin kauhea lääke. Nuo yllä kuvatut oireet tuntuvat aika tutuilta. Lääkkeen ainoa etu oli se, että sen avulla sai paremmin nukuttua. Aamulla taas tuntui että on fyysisesti täysin jumissa. Kolhin itseäni aamulla huonekaluihin, kun jotenkin vaan motoriikka ei toiminut, kaaduin portaissa yms.
Jouduin lopettamaan Rempsut kun alkoi ilmetä bulimiaa. Olen ylipainoinen, mutta ennen Rempsujen käyttöä ei kyllä ollut tarvetta kaksin käsin mättää ruokaa suuhun.
Hirveä lääke. En voi suositella sitä kenellekään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka: 3 euron bensa, Ruotsi: bensavero jopa alle EU-minimin
Eipä vaan suomalainen autoilija saa kaikkien rakastamalta Riikalta sympatiaa. Ruotsissa on eri meininki, siellä diskutee632132Riikka runnoo: datakeskuksille tulee UUSI yritystuki
"Suomen valtio erikseen tukee esimerkiksi kryptovaluuttaan tai aikuisviihteeseen tai muuhun keskittyviä datakeskuksia."51785Miten kestätte tyhmiä?
Miten usein turhaudutte tai suututte ihmisiin, joilla on matala älykkyys? Minulla tätä tapahtuu useita kertoja viikossa2361278En kerro nimeäsi nainen
Sillä olet nyt salaisuus jota kannan sydämessäni. Tämä mitä tunnen ja kuinka sinuun vahvasti ihastuin on jo niin erikoin71950Lahkojen uudestikasteille ei pitä mennä
Sananl. 22:3 Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.87935Minkä arvosanan 4-10 annat Susanna Laineelle Farmi-juontajana?
Susanna Laine vetää Farmi Suomi -realityä. Minkä arvosanan 4-10 annat Suskille juontohommista? Suosikkijuontaja teki21855Miksi naisen pitäisi maksaa 50/50
Vuokrasta miehelle? Eikö se ole miehelle lahja, ja aarre, jos nainen suostuu muuttamaan kanssasi asumaan?112762Onko se liikaa pyydetty
Voisitko sinä mies kerätä rohkeutta ja ottaa yhteyttä? Minä en jaksa tätä enää. On niin ikävä sinua. Minä niin haluaisin38719- 19706
Jos joku kertoisi ihastuneensa sinuun
mutta sinua ei voisi vähempää kiinnostaa, niin vastaisitko silti ystävällisesti?93689