Miten auttaa masentunutta?

Koti on masentuneelle turvapaikka ja p:lle potkiminen ei johda yhtään mihinkään. Koska hän on sairauslomalla, masennus on ilmeisesti diagnosoitu ja lääkitys määrätty. Se kyllä tehoaa, mutta vasta ajan kanssa. Ammattiapua pitäisi myös saada.

Ole läsnä, kuuntele ja tue, mutta älä painosta.
Se että masentunut eristäytyy ulkomaailmasta kuuluu kuvioon. Voimia ei yksinkertaisesti vaan ole ja niiden kokoamiseen menee viikkoja tai jopa kuukausia.

Toki, jos saat ilman painostusta kaverin ulos, se on hyvä juttu, mutta mene hänen ehdoillaan.
Kuten sanottu hyvääkin tarkoittaen voi tehdä vahinkoa. Pitkämielisyyttä ja kestämistä tarvitaan myös lähiympäristöltä, eikä se ole varmasti helppoa, mutta uskon että ystäväsi osaa antaa avullesi oikean arvon, kunhan tervehtyy.

Lääkitys kuntoon masentuneelle. Se on ensimmäinen teko, vasta niiden alettua vaikuttaa muutaman viikon kuluessa, on edes mahdollista masentuneen koettaa alkaa pikku hiljaa toimimaan ja aktivoitumaan.

Perseelle potkiminen saattaa vain pahentaa potilaan oloa, koska hän ei yksinkertaisesti pysty tekemään arkisiakaan askareita vaikka haluaisi. Siitä nousee lisää sitä huonommuuden tunnetta, mikä masiksen takana yleisesti on...

Tärkeää on se, että masentunutta ei jätä yksin!!! Pidä päivittäin yhteyttä ja osoita, että välität...

...tukena, rinnalla, kannustajana, ystävänä..
ole kärsivällinen, älä hylkää..
houkuttele ulos ja avun piiriin.. houkuttele vielä toisenkin kerran..ystävällisesti:)

Pakottaminen vain lisää ahdistusta. Jos todella saat hänet edes pienelle lenkille pimeään aikaan, niin hyvä.
Älä paljon kysele, anna hänen puhua ja älä vähättele sinusta pientä ongelmaa.
Katso, että perusasiat ovat kunnossa eli ottaa lääkkeensä, huolehtii hygieniasta, ei juo alkoholia (pahentaa), maksaa laskunsa. Mikäli noissa on puutteita, niin tiskaa sinä ja käske hänen käydä suihkussa sillä aikaa (sen verran voi pakottaa).
Neil Hardwik oli kotona verhojen takana 2 vuotta, eikä siinä auttanut mikään. Vaikea ymmärtää, mutta näin se vaan menee vaikeasti masentuneella.

Mulla ainakin näin, etten oikein kellekään ole kertonut näistä aidoista tunteistani, en ainakaan ystäville osaa. Tässä samaisella viikolla kaverit pyysi ulos ja kieltäydyin. Kun olin keksinyt pariksi päiväksi sellaista "tekemistä" että voisin jättäytyä pois, en enää kolmanteen kehoitukseen kehdannut kieltäytyä. Eihän sitä välejään halua kokonaan katkaista ja toista näistä kavereista ei ollut nähnyt aikoihin. Hetkeksi piristyi, tekihän se hyvää, en sitä kiellä. Sitä ei vain tahtoisi jaksaa, kun on raskas vaihe opiskeluissa ja pakollisia menoja. Ei jaksaisi joka vapaapäiväkin pakertaa esseitä eikä toisaalta lähteä kaupungillekaan ostamaan lahjoja kun ei ole sitä rahaakaan, millä ostaa, muuten haluaisin toki ilahduttaa läheisiä ihmisiä. Joulu on rasittavaa aikaa, se merkitsee kaiken aikaa menoa ja rauhatonta elämää. Joka päivä pitäisi jaksaa lähteä jonnekin ja pitää hauskaa kun haluaisi vain nukahtaa peiton alle.