ei intissä poikuutta viedä

kenenkään perärööriä ei armeijassa suinkaan asiattomasti korkata, se on pelkkää turhaa pelottelua. Asiallista tietoa löytyy mm. armeijan kotisivuilta:



"Mikä on rektaalitarkastus ja kenelle se tehdään?

Rektoskopia (kansanomainen nimitys: rektaalitarkastus) on yksi länsimaisen lääketieteen perustarkastuksista, jolla pyritään kartoittamaan suoliston tila ja toteamaan mahdolliset tarttuvat sairaudet jotka vaikuttavat suoliston ja sitä kautta koko kehon sekä sisäelinten toimintaan.

Rektoskopia suoritetaan henkilölle joka toimii suuressa laitosolosuhteita vastaavassa organisaatiossa (armeija, sairaala jne.) jossa kulkutautien ilmeneminen on todennäköistä. Näissä olosuhteissa on ensisijaisen tärkeää että tarkastuksien otanta on mahdollisimman laaja tai parhaassa tapauksessa koko kohderyhmä tutkitaan kerralla (venderometriatutkimus).

Tarkastuksen ensisijainen tavoite on varmistaa yksilön terveydellisen tilan vakaus ja sitä kautta koko yhteisön toimintakykyyn vaikuttavien sairauksien ja infektioiden toteaminen ja tätä kautta myös leviämisen estäminen ja torjunta jo sairauden/infektion alkuvaiheessa. Tärkeää on huomata että ennaltaehkäisevät toimet ovat perusteltuja tilanteissa joissa voidaan olettaa henkilön immuniteetin ja terveyden olevan välillisesti uhattuna tai tilan voidaan olettaa jo heikentyneen.

(J.V Karhunen)

2. Miksi ja missä se suoritetaan?

2.1. Rektaalitarkastuksen lääketieteelliset perusteet

2.2.1 Tarkastukseen viittaavat tieteelliset tutkimukset Suomessa

- Sotilasterveydenhuolto -kirja

- Suomalaisen sotilaslääketieteen historia (Tiilikainen Vesa)

- Majander, Roger ja Korpiaho, Ilkka(1982). "Rektaalitarkastus ja anaali-inkontinenssioireet sotilaslääketieteessä. Diagnostiset metodit sekä sosiologinen ongelma mieheksi kasvamisessa". Sotilaslääke- ja yhteiskuntatieteet 1. Helsingin yliopisto, yht. tutk. lääket./valt.TDK 1982 ISBN 951-78015-580-2 ISSN 1235-04884

- Lyhennelmä Majanderin ja Korpiahon väitöskirjasta on julkaistu myös Sotilaslääkäri-lehden numerossa 4/1997.

2.2.2 Tarkastukseen viittaavat tieteelliset tutkimukset ulkomailla



3. Rektaalitarkastuksen historia

Tarkastukset Suomessa alkoivat ruotsin vallan viimeisinä vuosina tutkimusmatkailija ja sotilaslääkäri K.F. Hornstedtin (1758-1809) toimesta. Klas Fredrik Hornstedt oli eräs niistä monista ruotsalaisista lääkäreistä, jonka sodan aikaiset tehtävät toivat Suomeen. Ennen lääkärinuraansa Hornstedt harrasti luonnontieteitä ja teki siinä ominaisuudessa tutkimusmatkoja Ruotsissa, Suomessa, Itä-Intian saaristossa, Azoreilla ja Keski- Euroopassa.

Hornstedt kehitti myös varhaista suomalaista sotilaslääketiedettä. Ruotsinvallan viimeisinä vuosina otettin käyttöön lukuisia hygieniaa edistäviä toimenpiteitä, kutenperusteelliset suolistotarkastukset ja sotilasohjesääntöön kirjattu viikottainen komppaniasauna.

Varsinaiset koko ikäluokan kattaneet tarkistukset aloitettiin vasta 1990-luvun alussa, osana Puolustusvoimien uudistuksia, joilla armeijastamme alettiin tehdä yhteensopivampaa länteen.

Nykymuotoisen käytännön ensimmäiset kokeiluerät olivat 80- luvun puolivälissä mm. RUK:ssa sekä joissain Rajavartiolaitoksen yksiköissä.


3.1. Rektaalitarkastus ja C.G.E. Mannerheim

Rektoskopia oli Venäjän armeijassa yleinen käytäntö jo 1800- luvulla (sivumennen sanoen tarkastuskäytäntö oli "hieman" erilainen kuin Suomen armeijassa nykyään, sisältäen mm. limakalvojen puhdistuksen trikloridijohdannaisella).

Tarkastuksen Venäjän armeijan upseerikoulussa itsekin läpikäynyt C.G.E. Mannerheim oli keskeisessä roolissa, kun aikaisemmin lähinnä satunnaisista tarkastuksista siirryttiin järjestelmälliseen käytäntöön. Lääkintäohjesääntö 4:n mukainen tarkastus otettiin käyttöön Suomessa, ensimmäisenä RUK:ssa 1932. Tarkastukset olivat pitkään satunnaisia ja kenttäoloissa työskentelevään upseeristoon keskittyviä.

Muistelmissaan Marski kertoo lyhyesti myös tästä kokemuksestaan, sitähän ei tsaarin Venäjällä pidetty mitenkään häpeällisenä asiana vaan pikemminkin sotilaskunniaa nostattavana.

Mielenkiintoinen on myös Vesa Tiilikaisen kirja "Suomalaisen sotilaslääketieteen historia", jossa valotetaan tarkemmin tutkimuksen historiallisia taustoja. Kyseessä ei ole lääketieteellinen opus eli se sopii myös maallikoille, joita ala kiinnostaa. Toki rektoskopia on kirjassa vain eräs käsiteltävistä aiheista. Vielä mielenkiintoisempaa on kuvaus armeijan eläinlääkinnän historiasta ja mm. sotiemme aikaisista tavoista pitää rintamalla käytetyt hevoset toimintakykyisinä.


4. Rektaalitarkastuksen järjestelmällinen kieltäminen

Puolustusvoimat ei ole aktiivisesti kieltänyt rektaalitarkastuksen olemassaoloa, mutta on olemassa joukko ihmisiä, jotka näin tekevät. Lähtökohdat ovat hyvinkin erilaisia:

- osa kieltäjistä kokee tarkastuksen häpeälliseksi. tällöin on usein kysymys proktofobiasta.

- patrioottiorientoituneiden näkökulma on, että asevelvollisuudesta ei pidä kertoa mitään sellaista, joka vaarantaa yksilön halua suorittaa armeija.

5. Homofobiat ja rektaalitarkastus
6. Rektaalitarkastus ja sotilasslangi
7. Suolistotarkastukset siviilipalvelusmiehillä
8. Tarkastuksesta kieltäytyminen
9. Rektaalitarkastus muiden maiden armeijoissa
9.1. USA
9.2. Venäjä (Neuvostoliitto)
9.3. Ruotsi