Kuulen sinun usein sanovan
”Voi Luoja..!”
Miltähän se mahtaa maistua, kun pudotat sen huuliltasi,
Minun peiton alla?
Sinä minun iholla
Minä sinussa, sinä minussa – olen sinussa kaikkialla
ja peitto lattialla
Minä pukeudun paljaana sinuun, sinun tuoksuun
Sinä siihen sievään, pieneen kaulakoruun
Kulta älä pelkää, lupaan, en minä raatele sinua
En, vaikka tiikerit tapaakin ahmia saalista
"Voi Luoja..!"
Sinun hiukset keinumassa, avoimena tanssimassa
sinä minuun voihkimassa
"Voi Luoja..!"
Kunhan saisin Sinut
Saisin olla Sinun kanssa
”Voi Luoja..!”
Miltähän se mahtaa maistua, kun pudotat sen huuliltasi,
Minun peiton alla?
Sinä minun iholla
Minä sinussa, sinä minussa – olen sinussa kaikkialla
ja peitto lattialla
Minä pukeudun paljaana sinuun, sinun tuoksuun
Sinä siihen sievään, pieneen kaulakoruun
Kulta älä pelkää, lupaan, en minä raatele sinua
En, vaikka tiikerit tapaakin ahmia saalista
"Voi Luoja..!"
Sinun hiukset keinumassa, avoimena tanssimassa
sinä minuun voihkimassa
"Voi Luoja..!"
Kunhan saisin Sinut
Saisin olla Sinun kanssa
Vastaukset 17
Vanhimmat
se minä. Ihan samoja sanoja olen sanonut, kun olet kirjoittanut tänne nimimerkilläsi. No, se en kuitenkaan ole minä. Kuvittelen vain.
Aina kun tällasta lukee, toivoisi että se olisi itselle... Mutta eipä taida olla. :-) Kerro tuo sille naiselle kenet haluat. Voihan olla että hän tuntee samoin.
sitä minäkin tahtoisin...
kertoa etunimeni toisen kirjaimen...
ok se on A.
en ole se henkilö. Tsemppiä muuten!
vähän "kopasin"! Tiiätkö mitä minun tekisi mieleni kanssa kopasta, voi "Luoja" et arvaa kuinka paljon!
on se ensimmäinen?
estää en minä ainakaan, tervetullut olet luokseni. Taidat olla kisumirri etkä tiikeri?
Kun tuppaan sitä jankuttamaan...
moni muukin. Oikeen hokee *voi luoja, et mua ottaa päähän* :)
Ootko sä asentanu salakuuntelulaitteita mun kotiin?
En oo asentanu. Ei ehtiny...
vähän enemmän niin tiputaan pois pelistä. Kultaa? riipus? hopeaa...
Hmm.. täällä ovat näemmä ihmiset vastailleet minun 'puolestani' .. höhpöh..
Kaulariipus taitaa olla kultaa/valkokultaa, kai.. se vaan se ihminen siinä sen ketjun ympärillä hohtaa ja hehkuu vaan NIIIIN paljon kirkkaammin ja säteilevämmin että usein huomiokyky, ajatukset ja aistimukset sekoaa ja katoaa... korvat punottaa, sydämessä lehahtaa, ja samalla vaan pitää yrittää pitää pokkaa...
Voi että miten voikin niin pieni, siro ihminen olla niin täyden karaatin puhdasta kultaa *plaah*
Ja silti niin suloisella tavalla kaino ja vaatimaton.
Minkälainen "koru" siinä on...kultainen,mikä????
Jummi, tässähän täti ihan herkistyypi...
Tuosta runostasi tuli eräät hyvät muistot mieleen, kiitos siitä.
Tänään se tulikin tarpeeseen :-)