Miten autan masentunutta????

Itse olen masennuksesta kärsinyt jo jonkin aikaa ja ystävillä on todella suuri merkitys masentuneelle, vaikkei siltä tuntuisikaan. Masentunut vaan ei anna lähellä olevan sitä selkeästi ymmärtää. Masentunut haluaa eristäytyä, toisaalta hän käyttäytyy epäsosiaalisesti sen takia että näkisi kuka on hyvää pataa vain kohteliaisuudesta ja ketkä on tosiystäviä ja oikeasti tukena vierellä. Sillä tavalla masentunut jaottelee sosiaaliset suhteensa. Hän on epävarma ja haluaa siksi vetäytyä kuoreensa samalla kuitenkin tarkkaillen kuka se oikea ystävä on joka haluaa auttaa.

Sitten ihan konkreettisena vinkkinä voisin sanoa, että kannattaa masentuneen antaa olla masentunut. Yritä ymmärtää häntä ja sitä että hän näkee maailman raadollisena paikkana. Ei kannata väittää vastaan tai tuputtaa yltiöoptimistista maailmankuvaa masentuneelle, se on jopa loukkaavaa. Voit vaikka mainita itsekin monesti murehtivasi tätä maailmaa ja puhua aidosti mitä tunnet. Ehkä voisit masentuneelle jossain määrin avautua jopa omista suruista ja murheistasi. Masentunut käsittäisi ettei olekaan niin yksin, ettei olekaan niin sairas ja ettei suru/masennus aina tarkoita sairautta. Tervekin ihminen voi välillä olla surullinen mutta silti toimintakykyinen ja selviytyä arjesta.

Pääasia että uskallat olla oma itsesi. Tekopirteyteen ei kannata sortua, kaikki teennäisyys paistaa läpi ja saa masentuneen tuntemaan olonsa kiusaantuneeksi, kuten kenet tahansa ihmisen. Jaa, mitä masentunut tarvitsee ystävältä? Hmm... itse ainakin tarvitsen tietynlaista pysyvyyttä, aitoutta ja ymmärrystä. Ymmärrystä sen takia etten voi mitään sille että välillä olen hankala ihminen, tulee vain tarve testata miten paljon lähimmäinen minua rakastaa. Masentuneella tosiaan on usko elämään koetuksella, se olisi tärkeä ymmärtää.

Ota mukaan lenkille, pikku matkalle, vapaaehtoistyöhön, keilaamaan, pelaamaan biljistä,
yms. jotain ihan simppeliä tekemistä, joka irroittaa masiksen niistä
omista ympyröistään, joihin helposti jämähtää, esim. katsomaan TV:tä
ja pyörittelemään ajatusta että "ei minusta ole mihinkään,
ei minusta ole mihinkään..."

Varsinkin ulkoilu, "happihyppely" olisi tärkeää masentuneelle,
miksei myös uiminen ja saunominen, mutta hän ei saa
itseään helposti liikkeelle, eikä yksinään lenkkeily tietenkään
ole masikselle parasta, vaan kaveri olisi hyvä olla.

Tärkeintä on,että annat ystävällesi tilaa ja omaa rauhaa hänen ehdoillaan.Anna hänen tietää,että sinuun voi luottaa vaikka mikä olisi,ja sinulle ystäväsi voi puhua pahat tunteet pois.Kauheinta on masentuneen kohdalta on se jos häntä ns.tarkkaillaan(en tarkoita sinua juuri)Yleensä siis.Kuuntele häntä.Joskus kyllä masentunut ei jaksa edes keskustella ystävienkään kanssa.Tärkeintä on ettei masentunut tunne,että hänen täytyy ylisuorittaa es.lähtemällä lenkille tai elokuviin rauhoitellakseen muiden oloa.Hän ei saa tuntea ylimääräistä huonoa oloa siitä,ettei kykene olemaan kuin ennen.Masentuneelle jopa ravintolaan ja lenkille lähtö on vaikeaa.Masentunut tuntee henkisen laman ohella oikeata fyysistä väsymystä,jota ei sitä kokenut voi ymmärtää.Lääkkeet myös sekoittavat elimistöä.Sinun varmaan täytyy tavallaan hetken huolehtia ystävyydestänne lähes yksin ystäväsi masennuksen ajan...en tosin tiedä.Onhan se kaverille rankkaa katsella,mutta ihana kun on ystävä.Voimia sinulle ja ystävälle.

Luulen, masentuneille on ensisijaisen tärkeää tietää, että ystävät ja läheiset pysyvät lähellä sairaudesta huolimatta. Kannustaminen parempina päivinä ja ymmärtäminen huonoina päivinä sekä omana inhimillisenä itsenään vierellä olo on tärkeää.

Muista kuitenkin, ettet voi alkaa terapeutiksi hänelle, koska oma psyykeesi ei välttämättä kestä sitä. Toisin sanoen kuuntele, mutta aseta rajat kuuntelulle, niin että et kuluta itseäsi loppuun.