Halu katkaista oma sormi

Mikä sairaus on kyseessä, mutta kerran näytettiin 4D dokkarissa ihmisistä jotka halusivat, että heiltä ämputoidaan jalka tai jokin muu ruumiin osa ja se oli minusta sairasta. Ei mitään järkiä! Aattele, miten se sormen pätkäki vaikuttaa sun elämään. Huomaat sitten kuinka paljon siitä olisi hyötyä tietyissä jutuissa. Vähän mietittävää tässä.Kannattaa oikeasti miettiä..

No ihan tiedoks vaan että tälläisetä tahallisesta sormenkatkaisutsta on jo oikeudenpäätös, eikä vakuutus korvaa kuluja, että hyödyn tavoittelemiseksi ei moiseen kannata ryhtyä.

Toisekseen kysyppä keltä vaan sormensa menettäneeltä, sormet ovat hyvin tarpeelliset normaalissa arkielämässä. Ehkä sinun kannattaisi alaa miettimään jotakin sorminäppäryyteen liittyvää tekemistä, pienoismallien rakentelua, tiffanylasitöitä tai mitä tahansa...mietis sitä.

että senkin saatanan idiootti! Yleensä en reagoi näin rankasti, mutta olen nähnyt kyseisen tapahtuman, sormi kirveellä poikki, tosin tapaturma, ei tarkoitus. Näen näyn aina iltaisin nukkumaan mennessä ja vaikeaa vieläkin olla itkemättä tämän läheiseni puolesta. Sun kannattaisi todellakin hakeutua jonnekin hoitoon ennen kuin oikeasti alat katkomaan sormiasi. Tai teepä se vain, tule kertomaan meille myöhemmin millaista oli, jos kykenet kirjoittamaan..

kyse mistään vakuutuksista tai rahoista.

Vasemman käden puolella pikkurillillä ei tee mitään. Se voi lähteä.


En tiedä onko mitään keinoa saada se näyttämään onnettomuudelta, kuten yksi täällä kirjoitti. En halua minnekään hullujenhuoneelle tai terapiaan, varsinkaan joulun alla.

Minun ymmärtääkseni itsetuhoisuus on tapa purkaa ahdistusta. Esim. viiltelijällähän olo helpottuu itsensä viiltelyn myötä. Luulen, että sinullakin saattaisi olla parempi olo sormen katkaisun jälkeen, mutta vain hetken. Sen jälkeen todennäköisesti tulisi paljon huonompi olo kuin ennen ja itsensä syyttely. Kannattaisi mennä psykiatrin juttusille ennen kuin teet mitään itsellesi.

Joku jo mainitsikin siitä, että harvoin itse aiheutetut jutut menevät läpi korvausvaatimuksissa. Lisäksi terveydelliset haitat saattavat olla sellaisia, mitä et osaa kuvitellakaan.

Jos et hakisi siihen hoitoa, koska pelkäisit joutuvasi hullujenhuoneelle, sinulta luultavasti jouduttaisiin amputoimaan kohta puolen kättä. Mieti myös ns. haamusärkyjä, joita joutuisit puuttuvasta raajastasi kärsimään jopa lopun ikääsi. Mikä ei tuolla elämänasenteella kyllä varmaan pitkä olisikaan. Voisit silti tulla aika katumapäälle...helpompi homma olisi tappaa itsensä yhdellä kertaa tai hakeutua hoitoon katkaisematta sormeaan.

Ei tuo ole mikään neuroosi vaan taloudellista ajattelua. kiinnostaa tietää minkä hintaiseksi oman sormesi hinnoittelit? Ja neuvoisin kyllä sanomaan hyvästit loppuiäksi tuolle sormelle, varmaan nimetön tai pikkurilli kannattaa sijoittaa.
Itse en kyllä voisi päätyä tuollaiseen ratkaisuun, kun se sattuu kuitenkin vaikka taju lähteekin. Ja sitten jos ne sairaalassa viimeiseen asti yrittää kursia sitä kokoon amputoidakseen sen myöhemmin taas pois, koska se ei liiku eikä taivu, ja sojottaa keskellä kämmentä.

onneksi ainakin pitäisi saada sosiaalitoimistosta rahaa maanantaina.

Kannattaa muuten ehdottomasti aloittaa siitä sormesta..ettei heti jotain isompaa osaa mene leikkomaan.

ja tekotavat minullakin aikanaan kävi mielessä, mutta mieluiten sellaset, joista kenenkään muun mieli ei järkyty eli ei rekan, junan alle, koska
siellä on ihminen kuskin ja sillei en halua tuottaa "syyllisyys"-taakkaa kellekkään.
Mä oon sitten kuitenkin purkanut ahdistusta vaan
viiltelyllä eli seepraraidoitusta löytyy.
On tämä elämä ironista, sille joka haluaisi pois
ei iske fyysinen sairaus tai tauti jolloin vois
menehtyä ns. normaalisti.
Kaikkein eniten mättää suomen terveyshuolto eli
avunsaanti systeemi on yhtä tyhjän kanssa.
Tuollaisia mietteitä mulla.
Kiinnostaisi tietää mikä tai mitkä asiat Sulla
on sillai huonosti, että olet noita itsetuhoajatuksia ryhtynyt miettimään?
Onko tuo sormenkatkaisu Sulle keino paeta jotain
tietty ammattia, sellaisen mielikuvan tuo kirjoitus mulle antoi?
Noista pakkomielteisistä ajatuksista ei minulla
kokemusta, mutta sitä enemmän masennuksesta, ahdistuksesta, tuskasta, paniikki-oireista, koulukiusaamisesta eli elämätön elämä vuosien ajalta. Elämänlaatu kärsii myös olemattomista ihmis-suhteista ja kaikki nämä yhdessä aiheuttaa
valtaisia rajoitteita olemisen ja tekemisen kannlta. Oikeestaan olen siis psyykkisesti
invalidi, mutta kun ei näitä oireita milläänlailla
voi mittareilla mitata, niin ei lääkäritkään usko.
Paitsi siten, että kirjoittavat kyllä reseptejä
niin voi ainakin olla niitten avulla "muissa maailmoissa.