Aamulehden 125-vuotis juhlaliitteessä toimittaja Matti Pitko muisteli pitkää toimittauraansa.
Hän kertoo, että vuonna 1979 hänet pantiin ensimmäiselle ulkomaankomennukselle raportoimaan Urho Kaleva Kekkosen matkasta Länsi-Saksaan. Pitko kirjoittaa, että Kekkonen ei tuolla matkalla nähnyt eikä kuullut mitään. Tästä huolimatta yksikään toimittaja ei asiasta raportoinut. Ei myöskään nuori Pitko. Sellaista oli elämä Kekkosen Neuvosto-Suomessa.
Hän kertoo, että vuonna 1979 hänet pantiin ensimmäiselle ulkomaankomennukselle raportoimaan Urho Kaleva Kekkosen matkasta Länsi-Saksaan. Pitko kirjoittaa, että Kekkonen ei tuolla matkalla nähnyt eikä kuullut mitään. Tästä huolimatta yksikään toimittaja ei asiasta raportoinut. Ei myöskään nuori Pitko. Sellaista oli elämä Kekkosen Neuvosto-Suomessa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
... ettei Matti Pitkokaan nähnyt eikä kuullut vuonna 1979 mitään.
Useinhan käy niin, että iän myötä lähimuisti heikkenee ja vanhukset alkavat sen sijaan muistaa hyvin tapahtumia menneisyydestä, suorastaan elää uudelleen nuoruuttaan. Näin on nyt käynyt Matti Pitkollekin.
näyttäsi tältä!
http://karjalantragedia.info/images/jaaski.jpg
Siellä on ollu "vapaamuurarit" asialla.
Urho Kekkosen koko presidenttikauden ajan tiedotusvälineet olivat tiukasti presidentin valvonnassa. Lisäksi Kekkosen perässähiihtäjäkaarti piti omaa etuaan turvatakseen huolen, että Kekkosesta ei kirjoitettu totuutta.
Urho Kekkonen oli aikalaistietojen mukaan alkoholisti jo 50-luvulla ja 70-luvulle tultaessa alkoholi oli pahasti dementoinut koko miehen. Näin Neuvostoliittokin pystyi pyörittämään viinaan menevää Kekkosta mielensä mukaan. Myös Kekkosen Taneli-poika oli isänsä tapaan alkoholisti ja tekikin myöhemmin tämän ja homoseksuaalisuutensa takia itsemurhan.
Vuosi 1977-1978 en muista ihan tarkkaan. Kekkonen oli Ruotsiss käymässä. Näin hänet 2-3 m päästä. Oli seko jo tuolloin. Ei tiennyt olevansa ruotsalaisessa yliopistossa.
vuotta ennen kuin häpeällisesti asetettiin ehdokkaaksi, niistä ajoista moni kepu haluaisi vaita...
sinäkin :))
Oli Urho Kaleva Kekkonen.
Sosialidemokraatit pyysivät Urho Kekkosta ehdokkakseen presidentinvaaleihin 1978 jo vuonna 1975. Näin toimiessaan he tekivät karhunpalveluksen sekä Suomelle että Kekkoselle.
Kokonaan toinen asia on, että Kekkonen sekavimmillaankin oli selkeämpi kuin Ahtisaari täysissä sielun voimissaan.
Se, että Kekkonen olisi ollut vihannes jo vuonna 1977, kertoo enemmän muista kuin Kekkosesta.
sitten?
...pidettiin SVUL:n suurkisat Tampereella. Ratinan stadionilla itse UKK piti puheen. Tuhansia ihmisiä oli paikalla. Ja meidän Urkkihan kuvitteli puhvansa politbyroolle. Vähän siellä väki tuijotti huuli pyöreänä toisiaan, kun NKP:n puheenjohtajaa kiiteltiin ja YYA-sopimusta hehkutettiin. Näin oivallisesti meitä johdettiin.
v.1978 presidentivaaleissa koska puheet olivat kokoomuslaisista hyvin järkeviä.
ajoista se että Ahti Karjalaista yritettiin tehdä presidentiksi UKK:n jälkeen. Silloin Karjalainen oli jo täysin alkoholisoitunut raukka.
Perinne on vahva vielä tänä päivänäkin ettei Kepulaista saa arvostella.Ja jos on kepulainen niin kelpaa postille kuin postille.
Virolainen joka todella oli keskustan presidenttiehdokas?
En ainakaan muista sellasia vaaleja jossa Karjalainen olisi ollut presidenttiehdokas.
Mitenkähän hyvä Kekkonen lienee ollut terveinä päivinään, kun vihanneksenakin hoiti presidentin virkaa, eivätkä koirat perään uskaltaneet haukkua kuin vasta vuosikymmenten päästä. Vihannes-Kekkosen yksi paha mulkaisu pelotti paskat housuihin nöösipojilta jotka ovat nyt niin miestä.
Vaikka en olekaan mikään Kekkos-ihailija, täytyy tunnustaa, että siinä oli mies joita syntyy korkeintaan yksi vuosisadassa - jos silloinkaan? Eipä niitä uusia Kekkosia ole näkynyt, ei lähellekään hänen vertaistaan, niin valtio- kuin naistenmiehenäkään.
Varmaankin tämäkin toimittaja muistaa valikoidusti.Nyt vain on vaarallista näiden nykyisten kanssa se,mitä ne muistavat.Lipponen ei muista mitä jenkeissä tuli sovittu,ainakaan siitä ei saa puhua.Niinistö taasen ei muista onko ryhtynyt vai aikooko ryhtyä ehdokkaaksi,mitkä vaalit on ja eikös sitä arvostansa paikkaa jo euroopasta kuulu.Tuli vielä kenkääkin investointipankista.Vileeni muistaa hämärästi sen kopiokoneen siellä simon kirjaston nurkassa.Että vihannes on kertakaikkiaan ylivoimainen tämän sakin kanssa.
Kepulla ei tuolloinkaan ollut parempaa miestä tai naista Urkin tilalle.
Myöhemmin valehtelija Annelin tilalle laitettiin parasta mitä kepusta löytyi, valehtelija Matti
parasta mitä kokkareilta löytyy.Eikö se kokkare parempaan pysty.Keksikää jo uusia herjoja,vai eikö te ilotalonpidolta ja naisten hakkaamisilta ehdi.
Tietenkin se oli Kekkosen syytä, kun toimittajat harrastivat itsesensuuria? Mutta jospa olikin niin, että Pitko ei halunnut nähdä Kekkosen terveysongelmia siksi, kun kokoomus oli juuri edellisenä vuonna ollut valitsemassa häntä presidentiksi. Kuka sitä nyt omaansa alkaisi mollaamaan :)
...kekkosen syytä, sillä vanha mies ei enää ympärillään ollutta maailmaa ymmärtänyt. Syyllisiä olivat kekkosen nimittämät kepulaiset virkamiehet, jotka salasivat tiedotusvälineiltä ja suomen kansalta asioiden oikean tilan. Syyllisiä oli myös asioista tiennyt kekkos-kepulainen lehdistö, (mm. Ilkka etunenässä), joka Neuvosto-kommunistien suhteiden vuoksi alentuivat neuvostojournalistisiin toimintaperiaatteisiin.
Ilkka ei vieläkään ole päässyt tästä vaiheesta yli, sillä Hokkanen kirjoittaa viikottain kolumneissaan kekkos-romanttisia juttujaan. Kovaa on tuo surutyö lakeuksilla... Mennyt on mennyttä.
Kekkonen ja Ilkka:
Joka on kiinnostunut, tulkoon Seinäjoen kaupungintalolle huomenna kello 18. Kerron siellä lisää. (Kari Hokkanen)
http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=234810
Ei ainakaan tuon ketjun avausviestin perusteella kokoomuslaisen Aamulehden toimittaja Matti Pitko pannut keskustalaisten virkamiesten eikä toimittajakollegojensa vastuulle sitä, ettei hän kirjoittanut Kekkos-havainnoistaan sellaisina kuin ne näki.
Olisi ollut mielenkiintoista lukea Pitkon omaa tekstiä aiheesta, mutta tuon kommentoinnin perusteella voisi ajatella, että kysymyksessä oli pelkkä itsesensuuri.
Ei itsesensuuria vailla ole oltu varmaan myöhemminkään. Martti Ahtisaaren kaatuilut ja Tarja Halosen käsilaukkuongelmat ovat ehkä ainoat suuremmat poikkeukset myöhempien presidenttien törmäilyistä ulkomaanmatkoillaan. Halosen kravattipelleilyt menevät samaan kasaan Kekkosen esiteltyjen huumoritempausten kanssa. On vaikea uskoa, etteivät toimittajat olisi saaneet ihmettelyn ja naurun aiheita useamminkin.