Mistä syntyy oikeisto - vasemmisto?

Minua kiinnostaa tämä teoreettinen kysymys. USAssakin tämä jako näkyy Suomea selvemmin, ja heillä on yleisessä kielessä termit "liberaali" ja "konservatiivi" tai "demokraatti" ja "republikaani".

Mitä merkitsee olla vasemmistolainen tai oikeistolainen, ihmiselle itselleen ja ihmiselle yhteisön jäsenenä?

Mitkä tekijät johtavat siihen, että ihminen määrittelee itsensä eriävästi toisiin nähden?

Mitkä tekijät luovat vasemmistolaisen tai oikeistolaisen maailmankatsomuksen?

Mitkä tekijät määrittelevät vasemmistolaisuuden tai oikeistolaisuuden?

Onko kyseessä se mikä tuntuu hyvältä ja mikä liittää ihmisen parhaiten omaan viiteryhmäänsä?

Vai onko kyseessä subjektiivinen kuvaus siitä millainen itse on, ilman että se sitoisi mihinkään muottiin?

Pystyn vastaamaan näihin kysymyksiin perustellusti seuraavassa määrin. Toivon että lisäätte tähän sen minkä minä jätin sanomatta:

Poliittinen vasemmisto yrittää lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa turvallisuuden ja vapauden kustannuksella. Poliittinen oikeisto yrittää lisätä turvallisuutta ja vapautta tasa-arvon kustannuksella.

Jaon taustalla on freudilainen psykoanalyysi itsenäistymättömästä "minästä", joka ei pysty tekemään omia valintojaan identiteetistään ja toiminnastaan, ja jää riippuvaiseksi "minää" neuvovasta "yliminästä", jonka "minä" luo varhaislapsuudessa "läheisten" palautteen testaamiseksi, jotta "minä" voisi stressittömästi päättää mikä hänelle itselleen on hyväksi.

Poliittinen oikeistolaisuus pyrkii lisäämään turvallisuutta estämällä itselle haitallisia toisia. Oikeistolaisuus pyrkii lisäämään vapautta parantaakseen omia mahdollisuuksia tavoitella onnellisuutta.

Poliittinen vasemmisto edustaa Freudin itsenäistynyttä, vahvaa yksilöä, jonka psyyke muodostuu itsenäisestä "minästä". "Minä" on oppinut ymmärtämään "läheisten" reaktioita, tunteita ja toimintaa. Se on saavuttanut pysyvästi hallinnan identiteetistä ja pitää "yliminää" vanhana esimerkkinä siitä, miten toisia voi oppia ymmärtämään. Ihminen hallitsee elämäänsä itsenäisillä päätöksillä ja näkee toiset ihmiset kaikkine kauneuksineen ja rumuuksineen ulkopuolelta, ja pystyy toimimaan huolimatta heistä.

Poliittinen vasemmisto pyrkii lisäämään tasa-arvoa poistaakseen yhteiskunnan esteet itsenäisen yksilön toiminnalta.

Vasemmistolle ja oikeistolle on siis yhteistä onnellisuuden tavoittelu, mutta sen uskotaan tulevan eri asioista. Nämä kaksi leiriä eivät kuitenkaan voi onnistua, ennen kuin ne toimivat yhdessä.

Oikeisto epäonnistuu siksi, koska sillä on perustava ongelma yksilöllisyyden kieltämisessä. He eivät ymmärrä sitä, että ihmisen pitäisi tulla toimeen ennemmin itsensä kuin muiden kanssa, siis huolimatta siitä että onko ympärillä muita vai ei. Niinpä he turvallisuutta lisätessään toimivat reaktiivisesti toisten luomia uhkia kohtaan, näkemättä niiden alkuperää uhanluojien elämässä. Esimerkiksi rikolliset saattavat pitää itse toisia uhkana itselleen ja yrittää selviytyä varastamalla sen minkä pystyy. Näin oikeisto epäonnistuu näkemästä vikoja itsessään. Vapautta lisätessään oikeisto taas lisää näennäistä kykyä itsetoteutukseen, joka ei synny sisäisestä vahvuudesta vaan ulkoisesta yltäkylläisyydestä. Koska oikeistolainen ei hallitse elämäänsä, hän turvautuu hierarkioihin, joissa hänen ei tarvitse päättää omasta puolestaan, ja keskittyy vain toisten palautteen kuuntelemiseen. Oikeistolainen ei pysty saavuttamaan vapautta vapaudella, koska hän ei ole sisäisesti (psykoanalyyttisesti) vapaa tekemään elämänvalintoja.

Vasemmisto ei voi onnistua, koska kun se pyrkii lisäämään tasa-arvoa, ja vaikka se tekeekin sen ihan oikeista syistä, se kieltää vallitsevat olosuhteet, joissa kaikilla ei ole kykyä itsensä toteuttamiseen, vaikka yhteiskunta olisi täydellisen vapauden ja tasa-arvon utopia. Vasemmisto törmää aina oikeistolaiseen protektionismiin ja survivalismiin, joka pyrkii suojaamaan oikeistolaisen turvatonta identiteettiä ja joka tulkitsee kaikki säännöt väkivaltana omia valinnanpyrkimyksiä kohtaan.

No miten ne voisivat toimia yhdessä?

Yhteiskunnallisen keskustelun pitää olla riittävän vapaata siihen, että kaikki mielipiteet selvitetään ja punnitaan ja että kaikki osanottajat oppivat toistensa ajattelutavat ja esittävät oman käsityksensä pohjalta luomansa menettelytavat, jotka kiertävät konfliktit muiden mielessä. Synteesinä seuraa yhteisymmärrys ja yksimielisyys, jossa jokainen yksilö sopii keskenään kaikille sopivista menettelytavoista. Niinpä yhteiskunnan kehityksen kannalta on välttämätöntä, että suora demokratia laajenee ohitse kaikkien uskontojen ja hierarkioiden.