Kohdallani ei välttämättä ole edes kysymys mistään syömishäiriöön liittyvästä, mutta ajattelin varmuuden vuoksi vähän kysellä kuitenkin...
Eli sairastuin n. 3 viikkoa sitten ulkomaanmatkan jäljiltä jonkinnäköiseen vatsatautiin: en oksentanut, mutta oli paha ripuli ja ruokahaluttomuus ym. vatsavaivoja muutaman päivän. Lisäksi mieli ala oli vähän alakuloinen ja lievästi masentunut. No, muut vaivat hävisivät muutaman päivän sisällä, mutta masentunut mieliala ja ruokahaluttomuus ovat jostain syystä jääneet.
Mistään pahasta masennuksesta tässä ei (ainakaan vielä) ole kyse: pystyn kyllä toimimaan lähes normaalisti (aina olen kotihommissa ollut vähän laiska ja saamaton) ja tykkään vieläkin olla kavereiden seurassa yms. Oikeastaan aina kun pääsen unohtamaan asian ajattelun, kaikki tuntuu ihan hyvältä mutta sitten juuri usein kun olen yksin, ryhdyn taas oikein kunnolla pohtimaan asiaa ja elämä tuntuu vähän toivottomalta ja haluaisin vain olla entinen, 3 viikon takainen elämäniloinen itseni. Näin lyhyesti sanottuna.
Päivä päivältä enemmän minua vaivaa nyt ehkä kuitenkin tämä ruokahaluttomuus. Ruoka ei vaan maistu, varsinkin kun olen yksin. Seurassa maistuu paremmin, ja välillä taas kun unohdan ongelmaa ajatella, saatan syödä normaalistikin. Kuitenkin osan ajasta ajatus ruoka suorastaan ällöttää ja tämän on mielestäni hiukan pelottavaa, koska normaalisti en tällainen ole ollenkaan. Olen oikein tyytyväinen painooni, eikä minulla ole mielestäni mitään syytä laihduttaa, enkä tahdokaan laihtua! Kuitenkin olen tässä 3 viikon aikana syönyt selvästi normaalia vähemmän, koska yksinkertaisesti ruoka vain ällöttää (siis onneksi ei ihan koko ajan kuitenkaan, eli saan päivän aikana kyllä myös syötyä, välillä tosin pakottaen).
Elämäntilanteeni ei pitäisi mielestään olla mitenkään mullistava, tosin olen kyllä yliopisto-opiskelut aloittanut tänä syksynä, mutta en ole kokenut sitä mitenkään stressaavaksi, vaan pikemminkin mukavaksi. Lähinnä minua nyt kiinnostaa, että onko mitenkään mahdollista, että jotkut syömishäiriöoireet alkavat tällä tavalla (siis että ruoka ällöttää). Ehkä kuulostan neuroottiselta.... mutta varmaan minua vain pelottaa ja yritän sulkea kaikkea mahdollista pois, koska haluaisin niin kipeästi olla normaali ja terve taas. Voi olla että tässä ei ole edes mitään syömishäiriöön liittyvää.
Kahden viikon päästä olen kyllä menossa YTHS:n terveystarkastukseen, ja aion siellä puhua tästä.
Eli sairastuin n. 3 viikkoa sitten ulkomaanmatkan jäljiltä jonkinnäköiseen vatsatautiin: en oksentanut, mutta oli paha ripuli ja ruokahaluttomuus ym. vatsavaivoja muutaman päivän. Lisäksi mieli ala oli vähän alakuloinen ja lievästi masentunut. No, muut vaivat hävisivät muutaman päivän sisällä, mutta masentunut mieliala ja ruokahaluttomuus ovat jostain syystä jääneet.
Mistään pahasta masennuksesta tässä ei (ainakaan vielä) ole kyse: pystyn kyllä toimimaan lähes normaalisti (aina olen kotihommissa ollut vähän laiska ja saamaton) ja tykkään vieläkin olla kavereiden seurassa yms. Oikeastaan aina kun pääsen unohtamaan asian ajattelun, kaikki tuntuu ihan hyvältä mutta sitten juuri usein kun olen yksin, ryhdyn taas oikein kunnolla pohtimaan asiaa ja elämä tuntuu vähän toivottomalta ja haluaisin vain olla entinen, 3 viikon takainen elämäniloinen itseni. Näin lyhyesti sanottuna.
Päivä päivältä enemmän minua vaivaa nyt ehkä kuitenkin tämä ruokahaluttomuus. Ruoka ei vaan maistu, varsinkin kun olen yksin. Seurassa maistuu paremmin, ja välillä taas kun unohdan ongelmaa ajatella, saatan syödä normaalistikin. Kuitenkin osan ajasta ajatus ruoka suorastaan ällöttää ja tämän on mielestäni hiukan pelottavaa, koska normaalisti en tällainen ole ollenkaan. Olen oikein tyytyväinen painooni, eikä minulla ole mielestäni mitään syytä laihduttaa, enkä tahdokaan laihtua! Kuitenkin olen tässä 3 viikon aikana syönyt selvästi normaalia vähemmän, koska yksinkertaisesti ruoka vain ällöttää (siis onneksi ei ihan koko ajan kuitenkaan, eli saan päivän aikana kyllä myös syötyä, välillä tosin pakottaen).
Elämäntilanteeni ei pitäisi mielestään olla mitenkään mullistava, tosin olen kyllä yliopisto-opiskelut aloittanut tänä syksynä, mutta en ole kokenut sitä mitenkään stressaavaksi, vaan pikemminkin mukavaksi. Lähinnä minua nyt kiinnostaa, että onko mitenkään mahdollista, että jotkut syömishäiriöoireet alkavat tällä tavalla (siis että ruoka ällöttää). Ehkä kuulostan neuroottiselta.... mutta varmaan minua vain pelottaa ja yritän sulkea kaikkea mahdollista pois, koska haluaisin niin kipeästi olla normaali ja terve taas. Voi olla että tässä ei ole edes mitään syömishäiriöön liittyvää.
Kahden viikon päästä olen kyllä menossa YTHS:n terveystarkastukseen, ja aion siellä puhua tästä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin sen verran piti vielä sanoa, että anoreksiaan liittyviä tyypillisiä oireita kuten kiinnostus ruoanlaittoa kohtaan, laihduttamisen tarve, pakonomainen liikunnan tarve yms. minulla ei kyllä ole. Mutta jospa ne eivät tulekaan heti ensimmäisenä? Voiko se alkaa vaan siitä että on vähän masentunut ja ruoka ällöttää?
Ehkä sinulla on vain joku ohimenevä vaihe, mikä ei välttämättä liity mitenkään syömishäiriöihin... Ehkä se liittyy vain esimerkiksi johonkin opiskelustressiin tms, mitä et edes tiedosta.
Ei tuo mitään syömishäiriötä ole, :DD turhaan huolehdit. Vai mikä tuossa mukamas viittaa syömishäiriöön? Olo voi olla alakuloinen ilman syömishäiriötäkin, varsinkin kun päivät ovat lyhentyneet ja sää on nyt mitä on.
Mutta jos sinua tuo nyt noin paljon vaivaa niin mene puhumaan psykiatrille tms.
Oireesi voivat sopia hyvin moneen vaivaan salmonellasta A-hepatiittiin (molemmat tarttuvat esim. ruuan välityksellä) ja stressin aiheuttamaan ruokahaluttomuuteen. Käy terkkarilla ja kysy onko tarvetta lääkärin vo:lle. Ei varmaan olisi pahitteeksi ottaa peruslabroja: salmonellanäyte ja muutamia verikokeita (myös maksa-arvot!!) jotta asia selviää. Joskus kyse on pelkästä elämäntilanteesta, mutta kyllä mieltä kummasti helpottaa tieto, ettet matkalta ole saanut mitään epämukavaa pöpöä itsellesi