Parantunut. lue tämä.

Moi!

Mä koin nyt tärkeenä kertoa tän teille, jotka vielä kärsitte bulimiasta. Olen 17-vuotias tyttö ja olen kärsinyt erilaisista syömishäiriöistä kuuden vuoden ajan. Ensin tavallinen pakonomainen laihdutus, sitten ortoreksia, anoreksia, bulimia. Kerta toisensa jälkeen olen aina yrittänyt laihtua "siihen oikeaan painoon", mutta sortunut. Nyt kun luen näitä tekstejä täällä, tajuan kuinka sairas itsekin olin. Ahmin sellaisia määriä ruokaa, mitä normaalit ihmiset eivät voisi kuvitellakaan syövänsä, oksensin ruokani pois usein, jos kotona ei ollut mahdollisuutta oksentaa, saatoin juosta 3 kilometriä lähimpään metsään oksentamaan. Kun oli henkisesti paha olo, saatoin mennä kauppaan ostamaan kasoittain kaikkea epäterveellistä ja matkalla pururadalle vedin kaiken naamaan ja sitten suoraan oksentamaan. välillä liikuin viikon ajan uskomattoman paljon, mutta välillä taas makasin viikon pari sohvan pohjalla. Lihosin tämän vuoden aikana 14kg. Jokainen päivä oli se päivä, kun olin päättänyt ryhdistäytyä.

Nyt kuitenkin alkusyksysyä lopetin oksentamisen. Päätin, että jos kerta ahmin, minun on itse kestettävä sen seuraukset. Ilman oksentamista tuolla ruokamäärällä, mitä olin kuluvana vuonna syönyt, olisin lihonnut luultavasti monta kertaa enemmän. Ensin muutama kuukautta pyrin syömään terveellisesti kuitenkin siinä onnistumatta. Mutta tärkeää oli se, että vaikka sorruin ja ahmin, en kertaakaan oksentanut.

Eräänä kertana, kun taas aloitin terveellisen ruokavalion, se vaan toimi. Päätin, että on laihduttava kilo viikossa ja aluksi se tietenkin oli helppoa pelkästään ruokavaliota hiomalla. Sain lisää motivaatiota joka viikosta ja jo muutaman kilon päästä tunsin, kuinka olin paljon onnellisempi ja ennen kaikkea elämäni oli tasapainossa. Pian kuitenkin laihtuminen vaikeutui, mutta keksin lisää "sääntöjä" ruokavaliooni, mm. tarkan päiväohjelman, mitä saan syödä ja vedenjuonnin lisäys. Lisäksi ostin kortin läheiselle kuntosalille ja aloitin 5-päiväisen viikko-ohjelman siellä. Näillä pienillä elämänmuutoksilla laihduin seitsemässä viikossa 6 kiloa ja elämäni alkoi näyttää hyvältä, sain mielihyvää siitä, että vanhat vaatteet mahtuivat päälleni ja uudetkin istuivat paremmin, kaveritkin ja jopa puolitutut huomasivat minun laihtuneen ja sain paljon kehuja. Kuitenkin tämän viikon (8. viikko) alussa olin jo kaksi kiloa jäljessä suunnitelmissa ja päätin tehostaa laihtumista sairaaladieetillä. Nyt, kahdeksan viikon jälkeen, olen laihtunut 9kg ja pian olenkin jo toivomassani painossa.

Se, mikä tässä on teille tärkeää, on se, että vaikka ette tunne sairauttanne negatiiviseksi asiaksi (en minäkään aluksi), se on vakava riippuvuus, se on oikotie, joka kuitenkin jättää haavan teihin, tappaa terveytenne ja syö itsetuntonne. Kun teette saman ns. sallituissa rajoissa, voitte olla paljon ylpeämpiä itsestänne. Kuinka moni muka ei häpeä tapaansa?

Itse olen nyt 17-vuotias 165/58 tyttö ja olen vihdoin valmis ottamaan menettämäni vuodet takaisin. (ja odotan innolla jouluaattoa, jolloin saan 18-22 välisenä aikana maistella kaipaamiani herkkuja :))