Mitä koulutuksella tekee?

Nykyään ilman koulutusta saa edes siivoojan paikkaa. Joten parempi kysymys olisi, mitä tekee ilman koulutusta.

Pitäisikö palkata kirurgit heti peruskoulun jälkeen? Ai niin, peruskoulukin koulutusta. Vai ehkä mieluummin ne jotka ovat opiskelleet yliopistossa 7 vuotta lääkäriksi?

"Okei yhteiskunta arvostaa koulutusta, mutta mitä sillä ihan oikeasti tekee? Tuleeko sinusta joku huippuasiantuntija, kun sinusta tulee maisteri? "

Kyllä, Suomen yhteiskunnassa arvostetaan nimenomaan korkeaa koulutusta. Koulutus on pääomaa ja antaa pätevyyden harjoittaa omaa alaa. Aikaisemmin päästiin eri ammatteihin kansakoulun jälkeenkin, mutta nyt koulutus on niin yleistä, että töihin otetaan ensisijaisesti ko. koulutuksen saaneita, koska heitä on tarjolla. Toisista tulee huippuasiantuntijoita, toisista ei.

"Se, että Suomessa arvostetaan titteleitä ja yleensäkin korkeata koulutusta, mutta mitä se maisterius mitään muuttaa?"

Kylä arvostetaan. Maiterius voi muuttaa sen, että saa toimia omassa ammatissaan (esim. lääkäri, lakimies, opettaja... jne)

"Ongelmana näiden titteleiden hankinnan vouhotuskessa on

A) Opiskelu ei ole sellaista, missä opiskelija hankkisi mahdollisimman hyvän tietotaidon pitkällä tähtäimellä. Tärkeätä on nääs saada hyvä numero ja korkea titteli. Ennen koetta asiat kyllä opitaan, mutta unohdetaan pian tämän jälkeen. Mitä hyötyä korkeasta arvosanasta on, jos et enään esim. 5 vuoden kuluttua muista mitään? "

Opiskelu on kieltämättä sitä, että tieto muuttuu ja täydentyy ajan kuluessa, joten opiskeltu tieto saattaa olla vanhentunutta tai ihminen on unohtanut suurimman osan opiskelemistaan asioista. Se on ongelmana väistämättä nyky-yhteiskunnan muutoksissa. Kuitenkin tiede on sellainen asia, jota pitää arvioida ja kritisoida, joten pitää kouluttaa näitä tieteentekijöitä. Sen vuoksi emme voi luopua yliopistoista.

"B) Opiskelija tuhlaa aikaansa kaiken maailman turhiin asioihin, eikä keskity oikeasti tärkeisiin asioihin. Esimerkiksi nämä asiantuntija yms. ja muut ihmisenä kasvaminen kurssit eivät allekirjoittanutta enää edes naurata."

Opiskelija voi "tuhlata aikaansa" tai sitten ei. Miten sen nyt määrittelee. Itse ajattelen niin ,että kaikki opiskelu on itsensä kehittämistä, joka ei mene hukkaan.

"C) Kun kaikki pyrkivät samaan, se kokee inflaation, eli sen arvo/arvostus romahtaa. Tällä ei tarkoiteta mitään sukujuhlissa pidettävää arvostusta, vaan työelämässä tapahtuvaa arvostusta."

Tässä olen samaa mieltä niin kuin monet muutkin asiaa seuranneet ihmiset. Koulutuksen arvo tosiaankin on jo nyt romahtanut varsinkin korkeakoulutettujen keskuudessa. Ongelmana on se, että koulutetaan niin paljon ihmisiä korkeakouluissa, vaikkei kaikille ole tarjota edes koulutusta vastaavaa työtä. Toisilla aloilla koemme taas pätevän työvoiman puutetta jo nyt sekä tulevaisuudessa vielä enemmän (mm. sosiaaliala, terveysala).

"D) Yhteiskunnalta kuluu turhia varoja tämän kaiken koulutuksen kustantamiseksi. "

Tässäkin olen osittain samaa mieltä. Jos kerran koulutetaan liikaa sellaisille aloille, joille ei ole töitä tarjolla, varat menevät hukkaan. Kiintiöitä pitäisi pienentää sellaisilta aloilta ja vastaavasti kasvattaa tarvittavia aloja niin yhteiskunta hyötyisi taloudellisesti enemmän.

"Opiskelu on kaavamaista ja ahdettu tiettyyn ahtaaseen "muottiin". Tämä muotti saattaa sopia erittäinkin huonosti työelämään. Samoiten nään ongelmana myös sen, että jostain syystä halutaan, että opsikelijat tietävät kaikesta kaiken, mikä johtaa lopulta siihen, että mistään ei tiedetä mitään. Missä on erikoistuminen?

Jos ihminen haluaa oikeasti osata jotain, perustuu se lähinnä itseopiskeluun. Se perustuu omaan vapaaseen tahtoon. Tähän AMK on keskittynyt mielestäni erittäin hyvin."

Loppukommenttisi liittyy edelliseen asiaan. Olen samaa mieltä, mutta kyllä ihminen kehittyy sitä enemmän, mitä enemmän hän tietää asioista jotain. Tarvitsemme asiantuntijoita eri aloille, jotka voivat selvittää ja tutkia asioita perusteellisesti. Emme tarvitse pelkästään työtätekeviä ihmisiä vaan tarvitsemme myös tieteentekijöitä. AMK on hyvä vaihtoehto niille, jotka haluavat tehdä työtä käytännön tasolla enemmän eivätkä teoriassa.

Olen maisteri - usko tai älä, yliopiston jälkeen olin valmiiksi tiettyyn ammattiin koulutettu asiantuntija. Tällä(kin) maisteriudella voi kuitenkin lähteä moneen eri suuntaan, joten minäkin olen suunnannut hieman ohi varsinaisesta "ammattikoulutuksestani".

Tässä duunissa en kuitenkaan tosiaankaan olisi ilman ylempää korkeakoulututkintoa. Superylimmilläkään ammattikorkeakoulututkinnoilla ei täällä pääse raapimaan edes ulko-oven kynnysmattoa.

Voit, hyvä Coolguy, itkeä muiden tutkintoja, arvostusta ja kunniaa ihan sydämesi halusta. Hankkiudupa kuitenkin itse johonkin yliopistoon ja katso sitten sisältä käsin, mistä kiukuttelet.

Opetellaan kaikkee niiq siidee! Sitte saadaa parit paperit joita vois käyttää wc:s, mut sitä voi heiluttaa sitte jolleki joka maksaa palkkaa niiq?!?!!!111oneone

Yksi ajatusmalli se on tuokin, vaan ei kovin pitkälle ajateltu.

A) Tosissaan opiskelevat hankkivat kyllä ainakin osan myöhemmin tarvittavasta tietotaidosta ja heillä on hyvät edellytykset koulutuksensa turvin myös hankkia tulevassa ammatissaan uutta tietotaitoa. Oikeaa oppimistakin yliopisto-opiskelijoiden joukosta löytyy.

B) "Turhia" kursseja varmasti löytyy, mutta täysin individuaalista opinto-ohjelmaa ei ainakaan tänä päivänä voi jokaiselle erikseen laatia.

C) Koulutettuja on kuitenkin vielä sen verran harvassa ja eri aloille suuntautuneina, ettei yleisestä opiskelun inflaatiosta voi useimmilla aloilla näistä asioista todella ymmärtävä selvin päin puhua.

D) "Yhteiskunnalta kuluu turhia varoja tämän kaiken koulutuksen kustantamiseksi." Siinähän ei liene mitään pahaa, jos "turha" raha koulutukseen menee? :) Mutta tosipuheessa Suomen kaltaisen pienen valtion ainoa mahdollisuus vallitsevissa oloissa on kouluttaa innovatiivisia osaajia, joiden myötävaikutuksesta (ja pitkälti vastavuoroisesti toisistaan hyötyen) myös vähemmän koulutettu työvoima pystyy tekemään työtä säilyttäen koko väestön korkeamman elintason. USA:n malli on asia erikseen. Siellä on "parempi" väestö ja "rupusakki" selkeämmin erotetut. Innovatiivisen osaamisen ja vähemmän koulutetun, mutta osaavan työväen liitosta syntyy hyvinvointi, jollainen vallitsee vieläkin, tosin pieniä kolhuja saaneena, Pohjoismaissa.

Ruotsissa asian ydin on tajuttu Suomea paremmin. Missään tapauksessa koulutetun ja kouluttamattoman työväen intressit eivät saa olla ristiriidassa ja on järjetöntä väittää, että koulutettu työväki pärjäisi paremmin ilman vähemmän koulutettua työväkeä tai kouluttamaton ilman koulutettua. Molemmille työväen osille on taattava tarvittavat resurssit yhteiskunnan taholta, ja yhteiskunnan jokaisen toimijan tulisi oivaltaa, että yhteiskunta tarvitsee yhtenä koneistona kaikkia osiaan.

Sitä paitsi itseopiskelun kautta tullutta osaamista on laajassa mittaluokassa vaikea osoittaa työnantajalle. Enkä käsitä miten AMK:n koulutus vapaan tahdon järjestelmänä on toimivampi kuin esim. yliopistokoulutus. Yliopisto-opiskelu nimen omaan perustuu opiskelijan vapaaseen tahtoon opiskella.

Sitäkään en tajua, että ketä hyödytävää on käydä tulisieluista debattia AMK:n ja "oikeiden" korkeakoulujen välillä niiden keskinäisestä paremmuudesta. Ihmiset ovat erilaisia. Toisille AMK:n malli sopii paremmin. Itse olen opiskellut molemmissa ja minulle AMK ei sopinut alkuunkaan. Kuitenkin käsitän, että AMK saattaa palvella toisia opiskelijoita minua paremmin. Samalla nähtyäni myös yliopistopuolen, en voi mennä alkuunkaan sille kannalle, että yliopistokoulutus olisi täysin turhaa yhteiskunnan resurssien hukkaamista.

Yliopistoissa kehitetään juuri sitä innovatiivisuutta, jota tullaan tarvitsemaan kansainvälisessä kilpailussa yhtenä yhteiskuntamme tärkeänä osana globaalilla areenalla tulevina vuosikymmeninä. Vain hallituksemme politiikka on uhkaamassa tätä loistavaa kehitystä. Sama kehitys palvelee eripuraisten oppilaitosten toimijoiden myötävaikutuksena syntyneen hajoita ja hallitse -politiikan hyväksikäyttöä pelkkää rahaa palvovien iloksi. Nyt olisi syytä kerrankin eri opinahjojen puhaltaa yhteen hiileen ja suoda resursseja sekä tilaa toisillekin oppilaitoksille opiskelijoineen. Näin koko koulutuksen kenttää saataisiin laajemmaksi ja oikea oppiminen ja osaaminen nousisi taas kunniaan.

Niin, täällä oikeiden akateemisten palstalla näyttää pyörivän kovasti näiden feikki-akateemisten viestejä, joilla pyritään korottamaan AMK:n arvoa suhteessa yliopistoihin. Sen vuoksi olen samaa mieltä kanssasi tästä: "Kun kaikki pyrkivät samaan, se kokee inflaation, eli sen arvo/arvostus romahtaa." Korjaisin sitä kuitenkin hiukan seuraavaan muotoon:"Kun kaikki saavat saman, näkemättä mitään vaivaa, se kokee inflaation, eli sen arvo/arvostus romahtaa." Mitäs mieltä olet tästä?

Olen myös samaa mieltä kanssasi kohdasta D. eli "Yhteiskunnalta kuluu turhia varoja tämän kaiken koulutuksen kustantamiseksi." Näinhän se on: tradenomien ja AMK-insinöörien työllisyystilanne on huonoissa kantimissa - sitä se ylikoulutus teettää. Opetusministeriö aikookin lähitulevaisuudessa karsia kovalla kädellä AMK-feikkien koulutuspaikkoja.

Kohdassa B. kerrot, että: "Opiskelija tuhlaa aikaansa kaiken maailman turhiin asioihin, eikä keskity oikeasti tärkeisiin asioihin." ja kohdassa A. vastaavasti: " Opiskelu ei ole sellaista, missä opiskelija hankkisi mahdollisimman hyvän tietotaidon pitkällä tähtäimellä." ja lopuksi toteat: "Jos ihminen haluaa oikeasti osata jotain, perustuu se lähinnä itseopiskeluun." Nyt minä ihmettelen suuresti, mikä on AMK:n rooli sinun mielestäsi koulutuksessa? Onko se paikka, jonne ajautuvat ne, joilla ei ole ambitioita opiskeluun ja huonot numerot, mutta joiden pitää siitä huolimatta pakolla vääntää jonkinlainen pätevyys työelämässä, vaikka heillä eivät oikeasti rahkeet siihen riittäisikään? Jos annamme tällaiselle hälläväliä-menolle periksi, ymmärrätkö ollenkaan, mitä siitä saattaa seurata pitemmällä aikavälillä? Tutkinnot olivat ennen tätä AMK-hömppää eräänlainen standardi siitä, mitä työnantaja saattoi odottaa palkkaamaltaan työntekijältä. Näin ei näytä olevan ilmeisesti jatkossa ja siinä käy monelle opiskelijalle ohrasesti.

"Jos ihminen haluaa oikeasti osata jotain, perustuu se lähinnä itseopiskeluun."

Totta. Oletko koskaan kuullut "akateemisesta vapaudesta" tai "vapaasta sivuaineoikeudesta"?. Tule kokeilemaan niitä itsekin, niin tiedät, mistä puhut. Eiköhän yliopisto ole kumminkin se vähiten koulumainen opiskelupaikka, se kun ei ole edes koulu vaan tiedeyhteisö.

Siinä olen ihan samaa mieltä kanssasi, että Suomessa _haaskataan_ julmia summia rahaa koulutukseen, ja tarjolla oleviin työtehtäviin nähden alkaa liian iso suomalaisista olla ylikoulutettuja. Mutta mikä ratkaisuksi? Voihan sitä toimia henk.koht. esimerkkinä, ja kieltäytyä omalta osaltaan ruokkimasta hullunmyllyä... mutta kieltäytyminen koulutuksesta yhden hengen protestina tuottaa vain yhden pitkäaikaistyöttömän lisää. Ja laajamittaisessa koulutuksesta kieltäytymisessä taas ei ole järkeä, koska koulutettuakin väkeä tarvitaan. Kenet ajattelit suostutella jättäytymään koulutuksen ulkopuolelle puolestasi, kun itse varmaan kumminkin opiskelet?

Jospa käyttäisin jonkin minuutin kallista aikaani ja valistaisin hieman triviatiedolla päteviä:

"Okei yhteiskunta arvostaa koulutusta, mutta mitä sillä ihan oikeasti tekee? Tuleeko sinusta joku huippuasiantuntija, kun sinusta tulee maisteri?"

- Ei vaan asiantuntija. Huippuasiantuntija sinusta tulee, kun saat työkokemusta tutkintoosi liittyvältä alalta.

"A) Opiskelu ei ole sellaista, missä opiskelija hankkisi mahdollisimman hyvän tietotaidon pitkällä tähtäimellä. Tärkeätä on nääs saada hyvä numero ja korkea titteli. Ennen koetta asiat kyllä opitaan, mutta unohdetaan pian tämän jälkeen. Mitä hyötyä korkeasta arvosanasta on, jos et enään esim. 5 vuoden kuluttua muista mitään?"

- Kaksi asiaa. Opiskelu ei koskaan tee kenestäkään valmista ammattilaista pitkällä aikavälillä, olipa koulutustaso mikä hyvänsä. Enemmän kuin opiskelijan kompetenssistä, kertoo hänen työmääränsä, tutkintonsa laatu ja koulutustasonsa. Kun näet vasta valmistuneen maisterin edessäsi työhaastattelussa, tiedät hänestä jo paljon, vaikket ole kysynyt häneltä vielä mitään. Hyvä ja laadukas koulutus on tae siitä, että ainakin jotain on tehty oikein. Loppu on itsestä kiinni.

Toinen asia on se, että akateemisuus tukee kriittisttä ajattelua, analyyttisyyttä ja ennen kaikkea olemassa olevan kyseenalaistamista - olkoonkin, että esimerkiksi monet kauppatieteisiin liittyvät tehtävät ovat hyvin säänneltyjä jo pelkästään lainsäädännön taholta. Lisäksi yliopisto valmentaa opiskelijoitaan hankkimaan tietoa - kukaan muu ei ole tehnyt puolestasi mitään opintojesi eteen, eikä kukaan muu tule tekemään sitä myöskään siirtyessäsi työelämään. Mielestäni akateemisesti koulutetulla on tässä mielessä paremmat lähtökohdat kuin esimerkiksi AMK:sta valmistuneella.

"B) Opiskelija tuhlaa aikaansa kaiken maailman turhiin asioihin, eikä keskity oikeasti tärkeisiin asioihin. Esimerkiksi nämä asiantuntija yms. ja muut ihmisenä kasvaminen kurssit eivät allekirjoittanutta enää edes naurata."

- Kerro jokin "oikeasti tärkeä asia"? Koulutus on pääomaa ja kaikki, mikä tukee maaliin pääsyä, olkoonkin ne päätavoitteen kannalta sekundäärisiä, kasvattavat. Esimerkiksi kauppa- ja teknilliset tieteet ovat ns. kovia tieteitä, mainitun kaltaisia kursseja siellä ei edes ole.

"C) Kun kaikki pyrkivät samaan, se kokee inflaation, eli sen arvo/arvostus romahtaa. Tällä ei tarkoiteta mitään sukujuhlissa pidettävää arvostusta, vaan työelämässä tapahtuvaa arvostusta."

- Näin tapahtuu ainoastaan silloin, kun jotain resurssia, pääomaa tai osaamista on rajattomasti tarjolla. Reaalimaailmassa näin ei ole. Osaajille on aina työtä ja arvostusta.

"D) Yhteiskunnalta kuluu turhia varoja tämän kaiken koulutuksen kustantamiseksi."

- Sallinet pienen stilisoinnin: yhteiskunnalta kuluu varoja turhan koulutuksen kustantamiseksi.

Loppudebatti on kaikkine epäloogisuuksineen lähinnä huvitti. Mieti nyt itsekin, itseopiskelu ja vapaa tahto, mihin ne sinun mielestäsi pitäisi rinnastaa?