Eli ollaan seurusteltu vuoden verran, ja meillä se on ollut alusta asti niin että mies haluaisi useammin kuin mä. En ole pihtari enkä haluton, vaan hyväkuntoinen nainen. Mutta ilmeisesti kumppanini on vielä "hyväkuntoisempi" ja hänelle seksi on tärkeämpää.
En nyt sitten oikein tiedä, miten tähän suhtautua. Meidän suhde toimii muuten oikein hyvin, mutta pakkohan tällaisella on olla jotain vaikutusta pitemmän päälle. Ollaan puhuttu, ja kumpikin tietää siis ettei halut käy yksiin parhaimmalla toivotulla tavalla.
Yritetään ymmärtää toisiamme, mutta eihän se tilanne sillain selviä. En mä mitään ymmärrystä kaipaa, vaan sitä että kumppanini pitää musta tälläisenä kun mä oon. Ja rakastaahan hän, mutta itelle tulee välillä riittämätön olo.
En nyt sitten oikein tiedä, miten tähän suhtautua. Meidän suhde toimii muuten oikein hyvin, mutta pakkohan tällaisella on olla jotain vaikutusta pitemmän päälle. Ollaan puhuttu, ja kumpikin tietää siis ettei halut käy yksiin parhaimmalla toivotulla tavalla.
Yritetään ymmärtää toisiamme, mutta eihän se tilanne sillain selviä. En mä mitään ymmärrystä kaipaa, vaan sitä että kumppanini pitää musta tälläisenä kun mä oon. Ja rakastaahan hän, mutta itelle tulee välillä riittämätön olo.
Vastaukset 4
Vanhimmat
se on toi miesten naima halut vähän toista maata,pillua tekee joka pojan mieli vaikka koska mutta neidot pihtaa tavaraansa vaikka kuinka pyytelisi, aikansa kun mouruaa niin antaavat säälistä,missähän ne kiima pillut luuraa??.
päinvastainen ongelma. Poikaystävä pihtaa, haluaa kuulemma vain "läheisyyttä", "halailua" ja "pussailua", ja that's it.
Onkohan se minussa vikana kun en saa teitä "kiimaisempia kolleja" omakseni, mutta vedän kuin magneetti puoleeni näitä vähän ns. romanttisempia miehenpuolikkaita? Ja kun sanon että puolikkaita niin todellakin tarkoitan että puolikkaita!
vaimoni kanssa on puhuttu tästä asiasta lukemattomat kerrat. hän on saanut minut vähitellen kallistumaan siihen käsitykseen, että naiselle merkitsevät kaikki muutkin läheisyyden ja hellyydenosoitukset paljon, ei ainoastaan varsinaiseen seksiin liittyvät tai tähtäävät. ja oikeastaan seksi on minustakin nautinnollisempaa jos sitä on edeltänyt kunnon juttelu ja jonkinlainen henkinen lähemmäksi pääsy. fyysistä yhdyntää ei kai pitäisi erottaa miksikään omaksi elämänalueekseen vaan sen pitäisi olla luonnollinen jatke silloin kun muutenkin synkkaa hyvin. valitettavasti kaikki miehet eivät varmaankaan tätä ymmärrä eivätkä ehkä halua oppiakaan, mutta toivottavasti miehesi voisi oppia jotain siitä. minusta olet aika oikeassa siinä, että seksin ei pitäisi antaa muuttua pelkäksi arkipäiväiseksi rutiiniksi ja itsestäänselväksi.
Seksuaaliset tarpeet poikkeavat puolisoilla elämän eri vaiheissa paljonkin. Nyt on niin, että miehesi haluaa enemmän seksiä kuin Sinä. OK. Huomenna voi olla niin, että Sinä haluat enemmän.
Mitä tehdä? Seksuaalisuuden kokeminen toisen kanssa on rakkauden teko siinä missä joku muukin. Niinä kertoina kun halut eivät kohtaa, enemmän haluava osapuoli voi hoitaa seksuaaliset paineet pois omatomisesti, tai niin, että puoliso katselee vierestä ja tällä tavalla kokemuksesta tulee yhteinen. Se, että toista painostaisi seksiin, ei tiedä parisuhteelle hyvää pidemmän päälle. Vain vapaaehtoisuudessa voidaan hyvin. Toista ei voi painostaa haluamaan, tuntemaan, kokemaan. Tyytyväisyys ja onni tulee vain täydellisestä vapaaehtoisuudesta. Kokeilkaa!