aina bulimiasta puhuttaessa kaikki kertoo ahmineensa ja oksentaneensa, ja niin mäki, mutta eniten mä mietin koko ajan millasen vartalon haluan, millasena oon onnellinen ja tyytyväinen itteeni ja millasen pyrin saamaan...ja oon huomannu et aina ku nään esim. jollain julkkiksella mun mielestä hyvän vartalon, mun unelma vartalon, huomaan et se on ihan toisen mallinen ku mulla...eli käytännössä ihan mahoton saada.
En halua olla laiha, vaan hoikka. Mun unelma paino olis 60 kg...oon 168cm pitkä...nyt painan 66kg...eli tavotteet olis realistisia ja tarpeen!!!
mä tunnen itteni niin vajaaks ja lapselliseks, oon jo 18 ja tuntuu et käyttäydyn ku teini...mä niin vihaan itteäni, eniten maailmassa itteäni ja mä oon tajunnu sen vasta nyt, mä vihaan mun ulkonäön lisäks myös luonnetta, ääntä, ihan kaikkea, olisimpa joku ihan toinen...oon taas alkanu viilteleen ja se vasta noloo onki, mä oon niin säälittävä, miten ihminen voi olla näin epäonnistunu elämässä? ja mun pää hajoo, enkä mä kuitenkaan voi tehä itsarii, koska ihminen ei saa ite päättää elämäänsä...mun periaate nro 1.
hitto et meneeki huonosti...meneekö kenelläkään huonommin?
En halua olla laiha, vaan hoikka. Mun unelma paino olis 60 kg...oon 168cm pitkä...nyt painan 66kg...eli tavotteet olis realistisia ja tarpeen!!!
mä tunnen itteni niin vajaaks ja lapselliseks, oon jo 18 ja tuntuu et käyttäydyn ku teini...mä niin vihaan itteäni, eniten maailmassa itteäni ja mä oon tajunnu sen vasta nyt, mä vihaan mun ulkonäön lisäks myös luonnetta, ääntä, ihan kaikkea, olisimpa joku ihan toinen...oon taas alkanu viilteleen ja se vasta noloo onki, mä oon niin säälittävä, miten ihminen voi olla näin epäonnistunu elämässä? ja mun pää hajoo, enkä mä kuitenkaan voi tehä itsarii, koska ihminen ei saa ite päättää elämäänsä...mun periaate nro 1.
hitto et meneeki huonosti...meneekö kenelläkään huonommin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuohan oli ihan kuin minun kirjoittamani. Olen myös 18 vuotias tyttö ja ihmettelen miten tämän ikäisellä on tällainen varhais murrosikäisen itsetunto.. :/ olen 173 cm ja painan 65 kiloa, haluaisin olla ainakin 10-15 kg hoikempi. Minäkin vihaan itseäni enemmän kuin mitään, ja vihaan kaikkea itsessäni, juuri noita samoja asioita jotka sinäkin luettelit. Tuntuu, että hirveän monella muulla on täydelliset kasvot ja täydellinen vartalo, kuin julkkiksilla ja minä olen tällainen epämuodostunut rinnaton ihraköntti. Maha ja reidetkin kuin jollain ylipainoisella :O hemmetti.. nolottaa :/ syöminenkin on kauhea ongelma. Joskus pitää oksentaa lihomisen pelossa ja tuntuu ettei minulla ole minkäänlaista itsehillintää, kun alan syömään, syön ihan kamalasti. Sitten tulee niin yököttävä olo, etten halua syödä enää moneen tuntiin. Mukava tietää, etten ole ainoa tämän ikäinen jolla on tällaisia ongelmia, vaikka en tietenkään tarkoita, että olen iloinen kun joku muu kärsii :D Ikinä en tule kelpaamaan itselleni, siitä olen varma. Aina pitäisi olla jotain muuta kuin itse on :/
Ensinnäkin 18-vuotias on vielä "teini"ei ole mitään ihmettä siinä, että mielialat vaihtelee ja on "lapsellisia" ajatuksia. Iän myötä oma itsetunto vahvistuu ja tällaiset lapselliset ajatukset saattavat jo parinkin vuoden päästä ihan naurattaa. Tärkeintä on että pääsee nuoruudesta "läpi" satuttamatta omaa tai toisten sielua ja kehoa. Niistä jää muuten iänikuiset arvet vähintäänkin mieleen.
Itse olin lukion kolmannella (eli 18) sairastuessani bulimiaan. Kun viimein uskalsin itselleni myöntää sairauteni, en myöskään ymmärtänyt kuinka sairastuin silloin, kun olisi pitänyt jo aikuistua. Kuitenki hyvin monet sairastuu syömishäiriöön just aikuistuessaan. Se, että pitäis olla jo aikuinen, ja tulee isoja elämänmuutoksia ja stressiä, saattaa olla yks syy miks syömishäiriö alkaa.
Itse aloin myös vihata kroppaani ja asialla piti tehä jotain... edelleen kolmen vuoden jälkeen sitä odottaa että ehkä joskus kelpais itselleen. sitä päivää en vielä ole nähnyt. toivottavasti me jokainen tajuttais rehellisesti joku päivä, et kelvataan vaikka se BMI ei oliskaan siellä ala-rajoilla...
siis se et on tavallaan mukava tietää et ei oo ainoo tällasen ongelmankaa elävä...sua nyt ei varmaan auta, mut sanon kuitenki, et sä et voi olla lihava noilla mitoilla, sulla on just hyvät mitat. Mulla on sama et oon rinnaton mut reisissä ja takapuolessa on ylimäärästä, vaikka juoksen ja kuntoilen ihan helvetin paljo...tuntuu et mikään ei riitä...
Nää päivät on menny niin huonosti et mä en jaksa tätä...mä ajattelin tänään ekaa kertaa tosissani et haluisin hakee apua ja välillä tuntuu et pystyisinki, ainaki mennä kysyyn neuvoja kouluterkkarilta, ois tää vuosi viel aikaa...mut sitte taas tuntuu et oonko mä muka joku raukka, onka pitää kuunnella jonku neuvoja...ajatuski tuntuu nöyryyttävältä...
nii ja joillekki tosta teini sanasta, mä tarkotin vaan ihan lapsellisuutta...tai sitä et asioista tehään ongelmia...
oon kuullu myös et se tulee englannin kielisestä sanasta teenage...ja silleen....
eli siis ei ole tarkoitus alentaa nimikkeellä teini(kuten aloittaja nimitti), mutta englanninkielen mukaanhan jopa 19-vuotias on teine (nineTEEN) siitä lyhenteestä tuo sana tullut meille suomeen.
:) ei muuta
no tuo 18-vuotias on kyllä vielä ihan lapsi...mutta siis: teini on kyllä ihan suomenkielen sana, en sitten tiedä kuka on keksinyt, että se tulee englannista. Onkohan saunakin sitten englannin lainasana....?
Kreikan sanasta diakonos ("palvelija"; ks. diakoni) periytyy ruotsin kieleen sana djäkne. Tästä on johdettu suomeen käännös teini. Agricolan tiedetään käyttäneen teini-sanaa jo 1500-luvulla tarkoittaen sillä apupappia.
1800-luvulla nuoret rahoittivat opintonsa kerjäämällä (ns. teinirahat) rahaa esittämällä teinilauluja. Teini-sana aloitti uuden kukoistuksen vuonna 1944, jolloin perustettiin Suomen Teiniliitto. Teiniliiton ja lyseoiden/lukioiden teinikuntien kulta-aikaa olivat 1960- ja 1970-luvut, mutta tämän jälkeen opiskelijatoiminnan epäpolitisoituminen pian marginalisoi ne.
Teini-sanaa ei ole johdettu englannin teen-sanasta, vaikka hyvin siihen tarkoituksellisesti sopisi. Tämä merkitys on paljon uudempi kuin suomen kielen teini. Se pohjaa germaanisten kielten tapaan ilmaista luvut 13–19 omalla erityisellä päätteellään. 1900-luvun alussa amerikkalaiset mainostajat alkoivat kohdella vastaavia ikäluokkia omana erityisenä kuluttajaryhmänään, jonka nimityksenä oli aluksi teenybopper ja sittemmin, noin vuosisadan puolivälistä lähtien teenager. Tämä käsite lainautui myöhemmin ruotsin kieleen muodossa tonårig ja vihdoin suomeen, jossa jo vanhastaan käytössä ollut sana sai nyt hieman uudenlaisen merkityksen. Viime vuosina arkipäiväiseen käyttöön yleistynyt teini-ikä vastaa siis jotakuinkin 13–19-vuotiaita eli murrosikäisiä nuoria, kun taas vanhastaan teini on ollut ehkä noin 16–22-vuotiaiden – siis murrosiän pääosin jo ohittaneiden – opiskelijoiden nimitys.