Onnen löytäminen

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000021972809

Kyllä onnen voi löytää. Nuorilla se voi olla vaikeampaa, kun jo kotona on paljon vääriä uskomuksia opetettu. Myöhemmällä iällä voi sen sitten itse oppia joskus 40-50 vuotiaana.

Ihmisen onnellisuuden välinen on oma keho. Keho antaa niin suuren hyvänolon tunteen, ettei paremmasta väliä. Silloin ei siis tarvitse enää hakea onneaan.
Ei henkinenkään puoli ole yhdentekevää. On parasta olla ehdottoman rehellinen, eikä fuskata itselleen eikä muille. Oikean elämänkatsomuksen löytäminen on tärkeää. Sitä voi kyllä opetella vaikka kirjeopistossa. Mielessäni on eräs, mutta se on englanninkielinen. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Se pitää paikkansa.

Ei tarvitse siis teeskennellä olevansa onnellinen.
Tarvitsee vain olla luonnollisesti oma itsensä.
Minä olen saanut aina uimisesta hyvän mielialan. Vesi on fantastinen elementti. Se parantaa kehon ja mielen. Voin kävellä uimahallissa suoraan veteen ja kävellä vedessäkin. Ei siinä uppoa, vaan liikkuu painottomassa tilassa niinkuin avaruudessa. Tämä ei ole pilaa, vaan aivan totta.

Metsässä käveleminen kesällä on aina mielialaa parantava. Siitä saa heti palkinnon. Keväällä pienissä metsäkukissa jollain aukealla paikalla on aivan ihmeellisiä tuoksuja. Niitä ei normaalisti tunne, koska hakuaisti ei ole niin herkkä. Jouksemalla kevyttä hölkkää polulla ja hengittämällä nenän kautta voimakkaasti hajuaisti herkistyy niin, että voi tuntea pienten kukkien tuoksuja. Ne tuo mieleen ihmeellisiä aistimuksia.

Vanhemmiten, yli 70 vuotiaana aistit alkavat heikentyä. Hajuaisti saattaa kokonaan kadota. Se on vahinko, mutta ei se mielialaa kokonaan pilaa.
Ihminen ei tarvitse kovin paljon ollakseen onnellinen. Riittää kun hengittää sisään raitista ilmaa. Silloin tuntee itsensä onnelliseksi, jos ei ole huolia mieltä painamassa.