AUTIOLLE SAARELLE!

Sehan onkin melko mallisensavyinen oppirakennelma = Selvia Hengissa Autiolla Saarella (lyhenne: SHAS). Ennen se oli uuslestadiolaisuus, mutta kun kukaan ei oikein tiennyt, mita se uuslestadiolaisuus oli ja piti sisallaan, se (uskon)puhdistuksessa sai uuden muodon, SHAS.

Tietysti - jos halutaan - koko homma voidaan aloittaa hoitokokouksella ja mika ettei hoitokokouskaytanto voitaisi ottaa Autiolla Saarella paivittaiseksikin rituaaliksi, mutta se olisi vain Suurta Hupia (lyhenne: SH), ajanvietetta, teatteria. Vuoroin esitettaisiin julmia hoitomiehia ja itkuisia hoidettavia. Jo isiemme perintokin velvoittaa meita pitamaan kiinni juuristamme ja kultuuristamme siella kaukana vieraitten tahtien alla palmujen siimeksessa. Taytyyhan meilla olla tallainen oma kansantarustomme jatettavana lapsillemmekin kun ei ole hiisia, maahisia, nakkeja ja joulupukkiakaan siella leppeitten tuulten maassa.

Tule Rohkeasti Mukaan Vain
(lyhenne: TRMV)

Olenko mina mennyt ehdottelemaan samaa myos ateisteille? Missa? Milloin?

Olen viljellyt Autio Saari -ehdotusta eri palstoilla. Jahka loytyy asiasta kiinnostuneita ihmisia, toteutetaan idea yhdessa. Ellei loydy, lahden yksin sitten kun sopiva aika tulee.

Tulehan Sinakin rohkeasti mukaan vain!

Sointula kirjoitti:

Olenko mina mennyt ehdottelemaan samaa myos ateisteille? Missa? Milloin?

Olen viljellyt Autio Saari -ehdotusta eri palstoilla. Jahka loytyy asiasta kiinnostuneita ihmisia, toteutetaan idea yhdessa. Ellei loydy, lahden yksin sitten kun sopiva aika tulee.

Tulehan Sinakin rohkeasti mukaan vain!

Lue lisää

Oletko miettinyt asiaa perinpohjaisesti? Yleensä vastaavan tapahtuman syynä on poliittiset tai uskonnolliset perusteet, tai sitten lähtökohtana on pako jotakin, itsensä harjoitus tai jokin merkitys ympäristölle.

Itse en oikein osaa uskoa että käytännössä sellainen mahdollistuisi. On työlupa ja viisumirajoituksia sekä pakollisia sitoumuksia ympäristölle.

Itse olen ns. xvl. ja nykyisin koen elämän lähinnä "steinerilaisittain". Ymmärrän että elämä on fyysistä ja henkistä kasvua jossa terveellistä olisi irrottautua liiallisesta kulutuksesta, mutta yhteiskunnallinen "hyödyttömyyskään" ei ole rakentavaa vaan kaikki ihmiselle kuuluva tarpeellisuus on tärkeää jos se rakentaa persoonaa.
Yksinäisyys ja "hiljaisuus" on varmaankin moneen asiaan mainio lähtökohta mutta muutoin se voisi olla vain pahimmillaan hukattua aikaa.

Voisitko kertoa tarkemmin perusteita ja omia syitäsi sekä sitä että onko ajatuksellasi edes mahdollisuutta. Muuten olisiko esim. Kreikan saarilla mahdollisuutta haaveilemaasi "erakkoelämään".

ada. kirjoitti:

Oletko miettinyt asiaa perinpohjaisesti? Yleensä vastaavan tapahtuman syynä on poliittiset tai uskonnolliset perusteet, tai sitten lähtökohtana on pako jotakin, itsensä harjoitus tai jokin merkitys ympäristölle.

Itse en oikein osaa uskoa että käytännössä sellainen mahdollistuisi. On työlupa ja viisumirajoituksia sekä pakollisia sitoumuksia ympäristölle.

Itse olen ns. xvl. ja nykyisin koen elämän lähinnä "steinerilaisittain". Ymmärrän että elämä on fyysistä ja henkistä kasvua jossa terveellistä olisi irrottautua liiallisesta kulutuksesta, mutta yhteiskunnallinen "hyödyttömyyskään" ei ole rakentavaa vaan kaikki ihmiselle kuuluva tarpeellisuus on tärkeää jos se rakentaa persoonaa.
Yksinäisyys ja "hiljaisuus" on varmaankin moneen asiaan mainio lähtökohta mutta muutoin se voisi olla vain pahimmillaan hukattua aikaa.

Voisitko kertoa tarkemmin perusteita ja omia syitäsi sekä sitä että onko ajatuksellasi edes mahdollisuutta. Muuten olisiko esim. Kreikan saarilla mahdollisuutta haaveilemaasi "erakkoelämään".

Lue lisää

Kiitos viestistasi. Vastaan tassa vaiheessa vain suppeasti, mutta voimme kylla jatkaa keskustelua perusteellisemminkin.

Olen mina miettinyt asiaa melko perusteellisesti(kin). Itse asiassa olen pariinkin otteeseen kokeillut jotakin tamantyyppista - mutta taalla sivistyksen parissa sita edelleen ollaan.

Mina enimmilta osin sivuuttaisin nuo tyolupa- ja viisumiasiat. Porukka vain katoaisi jonnekin maailmalle. Maailmalla kylla riittaa syrjaisia paikkoja. Totta on, etta jarjestaytyneen yhteiskunnan kanssa jossakin vaiheessa saattaisi tulla ongelmia. Niin, viela, onhan naita tamantyyppisia yritelmia ollut muitakin, kaikkina aikoina.

Kreikan saaristokaan ei liene poissuljettu vaihtoehto. Siina on mm. se hyva puoli, etta voisi tukeutua johonkin siedettavalla etaisyydella olevaan kauppapaikkaan. Enemman olen ajatellut kaukaisempia seutuja. Olen liikkunut eri puolilla maailmaa.
Ainahan se on hyodyllista, jos voi tukeutua johonkin jo olemassa olevaan sivistyksen saarekkeeseen.

Sitten se ajatus hyodyttomyydesta ja tarpeettomuuden tunteesta, ajan hukkaan heittamisesta. Mina en ole enaa ihan nuori. Olen havainnut, etta eipa sita elamassa kovin paljon valmista saa aikaan. Siksi kokisin olevani tarpeellinen, jos saisin elantoni vaikka erakkomaisessa olotilassa. Myos ajattelen, etta ei ole mikaan vahinko kuolla yksin esim autiolle saarelle; jos siella on muita mukana, he tietysti hautaavat ruumiin, mutta sehan ei ole kuollelle itselleen enaa tarkeaa. - Myonnan, etta nuorempana lansimainen ihminen ajattelee elamasta eri tavalla. Pitaisi ikaan kuin saada elamassa jotakin valmista aikaan.

Otin asian keskusteltavaksi internetissa, koska oletin, etta loytyy samanmielisesti ajattelevia.

Jonkinlaista seikkailumielta siina tarvitaan. Sitkeytta, etta voisi yrittaa selvita hankalissa ja toivottomissakin olosuhteissa. Myos taytyisi yrittaa tulla toimeen silla, mita meilla sattuu olemaan. Maan ja meren taytyisi elattaa. (Joku kysyi ruokahuollosta; vastasin, ettei se ole ongelma - tilataan pizzat lahimmasta kotipizzasta).

Jokaisella, joka moista "pakoa" pohtii, on tietysti omat syynsa. Jos ei mitaan varsinaisen kokreettista syyta ole, syy on sitten siella korvien valissa. Kaikki ajatukset ja ideat, joita korvien valissa syntyy, eivat tietenkaan koskaan toteudu, mutta mielenkiintoista niita on pohtia.

Minulla ei ole poliittisia eika uskonnollisia vaikuttumia (nimimerkkinini poliittisen histoan tuntenetkin). Monet asiat elamassani ovat ok... Omistan kappaleen pohjoista eramaata ja olinkin siella jonkin aikaa saaskien syotavana jne, sitten ostin vanhan ison talon jne (jossakin toisessa ketjussa kerroin naista; eivat ne taustat nyt ole tarkeita). Huumoria ja seikkailumieltakin loytyy.

Ryhman kokoa en ole miettinyt. Katsotaan nyt, millaisia reaktioita aloite herattaa. Kylla kait siita on lahdettava, etta ajatukseen yhtyvien itse on oltava erittain aktiivisia ja osaltaan tehtava tyota hankkeen onnistumiseksi. Menisi liian raskaaksi ja vaikeaksi, jos jotakuta pitaisi raahata mukana kuin perunasakkia.

En tiennyt, mille palstalle Autio Saari
-projekti sopisi, joten olen viljellyt sita eri palstoilla.

Sointula kirjoitti:

Kiitos viestistasi. Vastaan tassa vaiheessa vain suppeasti, mutta voimme kylla jatkaa keskustelua perusteellisemminkin.

Olen mina miettinyt asiaa melko perusteellisesti(kin). Itse asiassa olen pariinkin otteeseen kokeillut jotakin tamantyyppista - mutta taalla sivistyksen parissa sita edelleen ollaan.

Mina enimmilta osin sivuuttaisin nuo tyolupa- ja viisumiasiat. Porukka vain katoaisi jonnekin maailmalle. Maailmalla kylla riittaa syrjaisia paikkoja. Totta on, etta jarjestaytyneen yhteiskunnan kanssa jossakin vaiheessa saattaisi tulla ongelmia. Niin, viela, onhan naita tamantyyppisia yritelmia ollut muitakin, kaikkina aikoina.

Kreikan saaristokaan ei liene poissuljettu vaihtoehto. Siina on mm. se hyva puoli, etta voisi tukeutua johonkin siedettavalla etaisyydella olevaan kauppapaikkaan. Enemman olen ajatellut kaukaisempia seutuja. Olen liikkunut eri puolilla maailmaa.
Ainahan se on hyodyllista, jos voi tukeutua johonkin jo olemassa olevaan sivistyksen saarekkeeseen.

Sitten se ajatus hyodyttomyydesta ja tarpeettomuuden tunteesta, ajan hukkaan heittamisesta. Mina en ole enaa ihan nuori. Olen havainnut, etta eipa sita elamassa kovin paljon valmista saa aikaan. Siksi kokisin olevani tarpeellinen, jos saisin elantoni vaikka erakkomaisessa olotilassa. Myos ajattelen, etta ei ole mikaan vahinko kuolla yksin esim autiolle saarelle; jos siella on muita mukana, he tietysti hautaavat ruumiin, mutta sehan ei ole kuollelle itselleen enaa tarkeaa. - Myonnan, etta nuorempana lansimainen ihminen ajattelee elamasta eri tavalla. Pitaisi ikaan kuin saada elamassa jotakin valmista aikaan.

Otin asian keskusteltavaksi internetissa, koska oletin, etta loytyy samanmielisesti ajattelevia.

Jonkinlaista seikkailumielta siina tarvitaan. Sitkeytta, etta voisi yrittaa selvita hankalissa ja toivottomissakin olosuhteissa. Myos taytyisi yrittaa tulla toimeen silla, mita meilla sattuu olemaan. Maan ja meren taytyisi elattaa. (Joku kysyi ruokahuollosta; vastasin, ettei se ole ongelma - tilataan pizzat lahimmasta kotipizzasta).

Jokaisella, joka moista "pakoa" pohtii, on tietysti omat syynsa. Jos ei mitaan varsinaisen kokreettista syyta ole, syy on sitten siella korvien valissa. Kaikki ajatukset ja ideat, joita korvien valissa syntyy, eivat tietenkaan koskaan toteudu, mutta mielenkiintoista niita on pohtia.

Minulla ei ole poliittisia eika uskonnollisia vaikuttumia (nimimerkkinini poliittisen histoan tuntenetkin). Monet asiat elamassani ovat ok... Omistan kappaleen pohjoista eramaata ja olinkin siella jonkin aikaa saaskien syotavana jne, sitten ostin vanhan ison talon jne (jossakin toisessa ketjussa kerroin naista; eivat ne taustat nyt ole tarkeita). Huumoria ja seikkailumieltakin loytyy.

Ryhman kokoa en ole miettinyt. Katsotaan nyt, millaisia reaktioita aloite herattaa. Kylla kait siita on lahdettava, etta ajatukseen yhtyvien itse on oltava erittain aktiivisia ja osaltaan tehtava tyota hankkeen onnistumiseksi. Menisi liian raskaaksi ja vaikeaksi, jos jotakuta pitaisi raahata mukana kuin perunasakkia.

En tiennyt, mille palstalle Autio Saari
-projekti sopisi, joten olen viljellyt sita eri palstoilla.

Lue lisää

Tuntuu siltä että olet aivan vakavissasi ja ennakkoluuloton.
Palataan taas kun ehdin, koska asia lievästi kiehtoo itseänikin.

Siella pohjoisella eramaakappaleellani olen viettanyt aikaa saaskien syotavana. Poroja siella kylla on. Kesalla poroissa on toukkia, mutta syksylla pakkasten tullen voitaisiin menna porovarkaisiin. Melko ankeaa siella oli yksin. Kivia siella oli paljon; ajattelin latoa niista majan, mutta en viitsinyt yksin ryhtya moiseen puuhaan, vaan loikoilin pressukatoksessa ja katselin auringonnousua puolenyon jalkeen.
Siella pohjoisessa ei niin tarvitse valittaa omistusoikeusrajoistakaan.

Vanha,iso talokin on kaytettavissa - miksei olisi, tyhjanahan se siella seisoo. Valitettavasti siina ei ole kovin iso tontti, mutta kuitenkin sen verran, etta talven perunat aina saa.

Jotenka mietitaanpa asiaa!

Jos te muut innostutte naista kotoisista vaihtoehdoista, niin mikapa siina.

Sointula kirjoitti:

Siella pohjoisella eramaakappaleellani olen viettanyt aikaa saaskien syotavana. Poroja siella kylla on. Kesalla poroissa on toukkia, mutta syksylla pakkasten tullen voitaisiin menna porovarkaisiin. Melko ankeaa siella oli yksin. Kivia siella oli paljon; ajattelin latoa niista majan, mutta en viitsinyt yksin ryhtya moiseen puuhaan, vaan loikoilin pressukatoksessa ja katselin auringonnousua puolenyon jalkeen.
Siella pohjoisessa ei niin tarvitse valittaa omistusoikeusrajoistakaan.

Vanha,iso talokin on kaytettavissa - miksei olisi, tyhjanahan se siella seisoo. Valitettavasti siina ei ole kovin iso tontti, mutta kuitenkin sen verran, etta talven perunat aina saa.

Jotenka mietitaanpa asiaa!

Jos te muut innostutte naista kotoisista vaihtoehdoista, niin mikapa siina.

Lue lisää

Kyllä minä sentään, kun tarkemmin ajattelen, tarvitsen katon pääni päälle.

Perustakaamme siis vanhaan taloosi yhteisö, jossa harjoittelemme omavaraistaloudessa elämistä perunoiden osalta. Ne jotka osaavat sen jo ennestään, opastavat aloittelijoita.