Millaisia me masikset ollaan...
Tulipa vaan mieleen, että mielekiintoista olisi tietää,
millaisia on luonteeltaan ihmiset jotka masentuu herkemmin
kuin ns. "normaalit" tai "tavalliset" ihmiset...
Siis jos sinä, joka olet masennukseen ajautunut, laittaisit
pienen luonnekuvauksen, millainen olet...
Minä itse,40 M: Taiteellisia taipumuksia, herkkyyttä ja luovuutta omaava,
-pintaa syvemmälle asioita näkevä pohdiskeleva, -empaattinen,
-oikeudenmukainen ja ollut myös valmis taistelemaan sen toteuttamiseksi,
-jäänyt paljolti vaille tunnustusta ja kiitoksia,
vaikka olisi onnistunut hyvinkin jossain asioissa,
-samoin lähes kokonaan vaille kannustusta jäänyt,
-varsinkin lapsena ja varhaisnuoruudessa saanut
kokea olevansa niitä "heikompia lenkkejä",
-maailmassa lisääntyvää kovuutta ja ahneutta havainnoiva...
Millaisia me masikset ollaan...
12
1192
Vastaukset
- taasen...
Olen 25-vuotias tyttö, joka aina ollut kilpailuasemassa iso-siskon kanssa. Hän oli täydellinen myös koko suvun puolesta, minä epäonnistuja.
Aina ollut todella huono itsetunto, siksi koulukiusasin muita ja olin ilkeä. Sitten lihoin ja itsetunto heikkeni entisestään, sairastuin anoreksiaan. Kotoa en ole saanut tukea, miehet elämässäni ovat olleet enemmän tai vähemmän luusereita. Olen ollut osan aikaa jo työttömänä, koulu ei kiinnostanut. Nyt olen töissä ja pikkuhiljaa pääsen pois anoreksiasta, olen saanut töitä. Rakastan eläimiä, luontoa ja lapsia. Suutun herkästi ja olen omistushaluinen ja mustasukkainen. Minulla ei ole enää ystäviä kuin yksi tai kaksi. - eräästämasistelijasta
Masennus voinee kai iskeä kyntensä millaiseen ihmistyyppiin vain? Mutta itse kuvailisin itseäni tunnolliseksi suorittajaksi, liian kiltiksi sanomaan ei, huonon itsetunnon omaavaksi ja liian herkäksi sekä liian empaattiseksi luonteeksi. Maailmassa kun pitäisi olla kova, kylmä, tunteeton ja itsekäs, niin varmaan säilyisi terveenä mieleltään..
- epävakaa
Minun persoonallisuuteeni on diagnosoidusti `tunne-elämältään epävakaa` mikä käytännössä tarkoittaa voimakkaita ja nopeita mielialan ja tunteiden vaihteluita ja myös sitä, että kaikki koetaan "satasella" oli sitten kyseessä hyvä tai paha.
Elämäni on ollut ulkoisesti epävakaata nyt liki kymmenen vuotta ja masennus on iskenyt sitten päälle. Masennushan on varsin luonnollinen ja terve reaktio raskaissa elämäntilanteissa yms.
Muuten olen syvällinen pohdiskelija, herkkä ja tarkka vaistoamaan muidenkin tunteita. Koen helposti syyllisyyttä ja tunne itseni jotenkin salaa "huonoksi", vaikka tosiasiat ja elämässä ulkoisesti menestyminen muuta kertovatkin... Näytän tunteeni voimakkaasti niin hyvässä kuin pahassa. Aiemmin olin "supersuorittaja" ja liian kiltti sanomaan ei, koska sitä hyväksyntää niin kovasti kaipasin/kaipaan... - Jaa mä vai?
Niin hieman lisäystä: mulla ei ole koskaan oikein ollut ystäviä,
paitsi nais- sellaisia, joka johtunee siitä että kriteerini taitavat olla
liian kovat, joten minun ei ole helppoa "hyväksyä" sellaisia ystäviksi,
jotka eivät kriteerejäni täytä. Ehkä olisin jollainlailla johtajatyyppiä,
mutta toisaalta en haluaisi olla koko ajan hihasta nypittävänä,
vaan keskittyä rauhassa johonkin omaan prosessiin...
Mutta, olen myös itseäni kohtaan yhtälailla kovin kriittinen,
ja sillä varmistan vain sen että olen usein joutunut ja
joudun pettymään itseeni. Enkä oikeastaan uskalla ryhtyä mihinkään,
koska pelkään että epäonnistun jollainlailla kuitenkin...
Ja nykyaikanahan ihmisille kasataan hirveitä suorituspaineita,
jo koulussa. Työpaikoilla puhutaan aivopesunomaisesti
vaatimuksista "moniosamiseen" ja muutekin
hirvittävään tehokkuusajatteluun,
läpinäkyvin selityksin "kilpailukyvyn säilyttämisestä",
vaikka todellisuudessa on kyse markkinatalouden
voittojen kasvattamisesta, pienelle eliittiryhmälle... - raskas pää
Melkein kuin itse olisin kirjottanut ton jutun,niin paljon on samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia.Tosi on että herkät ihmiset on kärsinyt aina ,mutta tämän päivän menossa ne todella tai me todella käristytään.Monta kertaa olen miettynyt että voisi tää maa pallo rähäjähtää.On tää niin paska paikka, mutta onneksi on myös hyviä asioita ja hyviä hetkiä elämässä.Minulla on vaimo joka ymärtää minua tai ainakin yrittää,sitten lapset joita nään muutaman kerran kuussa.Mutta kun ahdistaa niin ahdistaa mitä voin.Taidan ottaa napin ja mennä nukkumaan, että jaksaa mennä töihin.Ai niin hyvää joulua vaikka maa mustaa onkin siel ja tääl.
- Jaa mä vai?
Niin juuri, sinä juuri; vaikka onkin masis, niin onko pakko
olla sitten myös ihan fleku. Ts. olisin odottanut hiukan enemmän
kommentteja tähän ketjuun, mutta eipä sitten, kas kun sentään
vielä jaksatte koneen laittaa auki. No, annetaan
anteeks niille jotka on ihan syvässä masiksessa...
Mutta muuten kyllä kannattais sen verran aktivoitua,
että ei anna itseään ihan elävältä haudata;
ME OLLAAN KUITENKIN IHAN TÄYSIÄ JA OIKEITA IHMISIÄ,
JA MEILLE KUULUU KAIKKI MIKÄ KUULUU MUILLEKIN IHMISILLE!- Pimeyden Ruhtinas
kun kerran yllytetään.
Perusluonteeltani olen aina ollut ujo ja syrjäänvetäytyvä, mikä on myös aiheuttanut masennukseni. Yläasteella vielä peitin sen olemalla vitsikäs, luokan pelle ja hauskuuttaja. Lukiossa sitten piti aikuistua ja käyttäytyä asiallisemmin mikä oli minulle aika vaikeaa. Silloin muutuin hiljaisemmaksi ja syrjäänvetäytyväksi ja tunsin usein jääväni ulkopuoliseksi.
Nykyään olenkin sitten ulkopuolinen kaikesta elämästä, niin hiljainen etten puhu oikein kenellekään mitään ja niin syrjäänvetäytyvä että tuskin edes moikkaan aina kaikkia tuttuja.
Eli en mikään mukava ihminen ole luonteeltani minä. Olkaa iloisia ettette tunne minua. - Jaa mä vai?
Pimeyden Ruhtinas kirjoitti:
kun kerran yllytetään.
Perusluonteeltani olen aina ollut ujo ja syrjäänvetäytyvä, mikä on myös aiheuttanut masennukseni. Yläasteella vielä peitin sen olemalla vitsikäs, luokan pelle ja hauskuuttaja. Lukiossa sitten piti aikuistua ja käyttäytyä asiallisemmin mikä oli minulle aika vaikeaa. Silloin muutuin hiljaisemmaksi ja syrjäänvetäytyväksi ja tunsin usein jääväni ulkopuoliseksi.
Nykyään olenkin sitten ulkopuolinen kaikesta elämästä, niin hiljainen etten puhu oikein kenellekään mitään ja niin syrjäänvetäytyvä että tuskin edes moikkaan aina kaikkia tuttuja.
Eli en mikään mukava ihminen ole luonteeltani minä. Olkaa iloisia ettette tunne minua.kiitos rehellisestä vastauksesta, joita sais kyllä muutkin vielä laittaa,
että saataisiin jotain hahmottumaan...
Tää nyt ei oikeastaan pitäny kuulua tähän ketjuun, mutta tosta
sun vastauksesta tuli mieleen sellainen ajatus, jota olen joskus miettinyt,
että onkohan oikeasti sellaisia ihmisiä jotka ihan todella ovat
luonnostaan "ujoja, hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä"?
Ja jos näin on, niin miksi niitä sitten pidetään niin kovin epätoivottavina
ominaisuuksina? Jos asioita oikein oivallettaisiin,
niin tajuttaisiin että sehän vasta olisikin surkeaa ja tylsää
jos ei olisi erityyppisiä ihmisiä, vaan että kaikki oltaisiin
jotain tasapäisiä klooeja! Kaikentyyppisille ihmisille on varmasti
olemassa kuitenkin joku oma spesiaali juttu, johon juuri se
tietyntyyppinen ihminen sopii parhaiten.
Tai voihan tietysti
esittää sellaisenkin kysymyksen, että millainen sinä itse omasta mielestäsi
"oikeasti" ajattelet haluavasi olla, silloin kun saat olla ihan oma itsesi?
Ja luulisitko että haluaisit olla sellainen vielä 20v:n kuluttuakin?
Itse nimittäin kuvittelin joskus 20 iässä että olisin halunnut
olla joku disco-kingi, kaiken huomion keskipiste (!), mutta
jo muutamien vuosien kuluttua tajusin, että en
minä oikeasti olisikaan sellaista halunnut.
Ihmisen mieli muuttuu iän myötä ja pakko on vain nöyrästi todeta,
että se on kai sitä "kasvamista"... (kaikilla sitä ei tosin näytä tapahtuvan
-ns. "ikiteinit", jotka tottapuhuen on aika säälittäviä tapauksia
-ihmisiä jotka ei uskalla tulla aikuisiksi. Ei se silti tarvii
tarkoittaa pystyynkuolemista...) - Pimeyden Ruhtinas
Jaa mä vai? kirjoitti:
kiitos rehellisestä vastauksesta, joita sais kyllä muutkin vielä laittaa,
että saataisiin jotain hahmottumaan...
Tää nyt ei oikeastaan pitäny kuulua tähän ketjuun, mutta tosta
sun vastauksesta tuli mieleen sellainen ajatus, jota olen joskus miettinyt,
että onkohan oikeasti sellaisia ihmisiä jotka ihan todella ovat
luonnostaan "ujoja, hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä"?
Ja jos näin on, niin miksi niitä sitten pidetään niin kovin epätoivottavina
ominaisuuksina? Jos asioita oikein oivallettaisiin,
niin tajuttaisiin että sehän vasta olisikin surkeaa ja tylsää
jos ei olisi erityyppisiä ihmisiä, vaan että kaikki oltaisiin
jotain tasapäisiä klooeja! Kaikentyyppisille ihmisille on varmasti
olemassa kuitenkin joku oma spesiaali juttu, johon juuri se
tietyntyyppinen ihminen sopii parhaiten.
Tai voihan tietysti
esittää sellaisenkin kysymyksen, että millainen sinä itse omasta mielestäsi
"oikeasti" ajattelet haluavasi olla, silloin kun saat olla ihan oma itsesi?
Ja luulisitko että haluaisit olla sellainen vielä 20v:n kuluttuakin?
Itse nimittäin kuvittelin joskus 20 iässä että olisin halunnut
olla joku disco-kingi, kaiken huomion keskipiste (!), mutta
jo muutamien vuosien kuluttua tajusin, että en
minä oikeasti olisikaan sellaista halunnut.
Ihmisen mieli muuttuu iän myötä ja pakko on vain nöyrästi todeta,
että se on kai sitä "kasvamista"... (kaikilla sitä ei tosin näytä tapahtuvan
-ns. "ikiteinit", jotka tottapuhuen on aika säälittäviä tapauksia
-ihmisiä jotka ei uskalla tulla aikuisiksi. Ei se silti tarvii
tarkoittaa pystyynkuolemista...)niitä ujoja ja hiljaisia ihmisiä olemassa on. Eikä se sinänsä mikään huono piirre ole, tietty vaatimattomuus kaunistaa. Mutta sitten kun se alkaa haittaamaan elämää, niinkuin minulla, niin sitten se on huono piirre. Mutta jos nyt pitäisi päättää, millainen haluaisin oikeasti olla, niin haluaisin kyllä olla juuri tällainen ujo ja vaatimaton. Haluaisin vaan, että muutkin ihmiset kelpuuttaisivat minut tällaisena. Mutta se nyt vaan ei mene niin, niin siitä sitten masennus.
Oli muuten aika hyvä idea tämä ketju. Minuakin kiinnostaisi, että minkä tyyppiset ihmiset mahtavat yleensä masentua ja onko sille olemassa mitään kaavaa. Näistä vastauksista ei nyt ainakaan vielä löydy mitään yhteistä tekijää. Tiedä sitten onko sellaista edes. Huono itsetunto varmaan voisi olla yksi, luulisin. Sekin on silti vähän epäselvä käsite. Jos nyt mietin itseäni, niin minulla on huono itsetunto sellaisissa asioissa missä tiedän olevani huono, mutta hyvä niissä missä olen hyvä. Jos esim. pitää mennä juttelemaan vieraille ihmisille, niin olen ujo ja kömpelö ja hyvin huono itsetunto. Mutta jos taas puhutaan työasioista niin asia on ihan eri. Niissä minua on ihan turha kenenkään tulla komentelemaan, kun hallitsen kuitenkin kaikki hommat kymmenen kertaa paremmin kuin kukaan muu (vaatimattomasti). Eli onko minulla sitten hyvä vai huono itsetunto vai siltä väliltä? Tämän takia en missään testeissäkään tiedä mitä siihen kohtaan oikein vastaisi. - satu-70
Jaa mä vai? kirjoitti:
kiitos rehellisestä vastauksesta, joita sais kyllä muutkin vielä laittaa,
että saataisiin jotain hahmottumaan...
Tää nyt ei oikeastaan pitäny kuulua tähän ketjuun, mutta tosta
sun vastauksesta tuli mieleen sellainen ajatus, jota olen joskus miettinyt,
että onkohan oikeasti sellaisia ihmisiä jotka ihan todella ovat
luonnostaan "ujoja, hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä"?
Ja jos näin on, niin miksi niitä sitten pidetään niin kovin epätoivottavina
ominaisuuksina? Jos asioita oikein oivallettaisiin,
niin tajuttaisiin että sehän vasta olisikin surkeaa ja tylsää
jos ei olisi erityyppisiä ihmisiä, vaan että kaikki oltaisiin
jotain tasapäisiä klooeja! Kaikentyyppisille ihmisille on varmasti
olemassa kuitenkin joku oma spesiaali juttu, johon juuri se
tietyntyyppinen ihminen sopii parhaiten.
Tai voihan tietysti
esittää sellaisenkin kysymyksen, että millainen sinä itse omasta mielestäsi
"oikeasti" ajattelet haluavasi olla, silloin kun saat olla ihan oma itsesi?
Ja luulisitko että haluaisit olla sellainen vielä 20v:n kuluttuakin?
Itse nimittäin kuvittelin joskus 20 iässä että olisin halunnut
olla joku disco-kingi, kaiken huomion keskipiste (!), mutta
jo muutamien vuosien kuluttua tajusin, että en
minä oikeasti olisikaan sellaista halunnut.
Ihmisen mieli muuttuu iän myötä ja pakko on vain nöyrästi todeta,
että se on kai sitä "kasvamista"... (kaikilla sitä ei tosin näytä tapahtuvan
-ns. "ikiteinit", jotka tottapuhuen on aika säälittäviä tapauksia
-ihmisiä jotka ei uskalla tulla aikuisiksi. Ei se silti tarvii
tarkoittaa pystyynkuolemista...)minä olen oikea tarmokimppu silloin kun en ole masentunut-masentuneena muutun toimettommaksi..olen toiminut airobik ohjaajana-ollut ammatti liitossa-järjestelijänä-,toiminut matkan johtajana linja-autossa...taloyhtiössä kokouksissa mukana -järjestelen pikkujouluja-tosi hyvä myynti tykki-joku sano että oon niin repäisevä otteinen että möisin vaikka paskaa..kuulijalle-tykkään liikkua esim.lenkkeillä 5km päivässä-olen vahva luonteinen en anna kenenkään suotta polkea itseäni-olen kaunis nainen joka tosin välillä ärsyttää kun miehet koittaa iskeä-puheita olen pitänyt sadoille ihmisille-siellä eessä-eli kun olen masiksessa en pysty näihin täysillä-...no olen kyllä jo päässyt pohjalta pois...että kohta on taas elämää eessä.ihanaa.
- Jaa mä vai?
Pimeyden Ruhtinas kirjoitti:
niitä ujoja ja hiljaisia ihmisiä olemassa on. Eikä se sinänsä mikään huono piirre ole, tietty vaatimattomuus kaunistaa. Mutta sitten kun se alkaa haittaamaan elämää, niinkuin minulla, niin sitten se on huono piirre. Mutta jos nyt pitäisi päättää, millainen haluaisin oikeasti olla, niin haluaisin kyllä olla juuri tällainen ujo ja vaatimaton. Haluaisin vaan, että muutkin ihmiset kelpuuttaisivat minut tällaisena. Mutta se nyt vaan ei mene niin, niin siitä sitten masennus.
Oli muuten aika hyvä idea tämä ketju. Minuakin kiinnostaisi, että minkä tyyppiset ihmiset mahtavat yleensä masentua ja onko sille olemassa mitään kaavaa. Näistä vastauksista ei nyt ainakaan vielä löydy mitään yhteistä tekijää. Tiedä sitten onko sellaista edes. Huono itsetunto varmaan voisi olla yksi, luulisin. Sekin on silti vähän epäselvä käsite. Jos nyt mietin itseäni, niin minulla on huono itsetunto sellaisissa asioissa missä tiedän olevani huono, mutta hyvä niissä missä olen hyvä. Jos esim. pitää mennä juttelemaan vieraille ihmisille, niin olen ujo ja kömpelö ja hyvin huono itsetunto. Mutta jos taas puhutaan työasioista niin asia on ihan eri. Niissä minua on ihan turha kenenkään tulla komentelemaan, kun hallitsen kuitenkin kaikki hommat kymmenen kertaa paremmin kuin kukaan muu (vaatimattomasti). Eli onko minulla sitten hyvä vai huono itsetunto vai siltä väliltä? Tämän takia en missään testeissäkään tiedä mitä siihen kohtaan oikein vastaisi.Juu ne tuppaa noi TRENDIT kulkemaan yleensä käsikädessä tän
ylipaisuneen kaupallisuuden ja markkinatalousajattelun kanssa,
eikä siihen raamiin oikein meinaa sopia ujot ja
hiljaiset, vaan ennemminkin "kauniit ja rohkeat"
(vai trimmatut ja röyhkeät) ja kaikenlainen "menevyys",
"vauhti"ja "vahvimmat lenkit". -Missäs muuten on määrätty,
ettei vahvin lenkki voisi olla se "maan hiljainen",
joka pysyy silloinkin uskollisena, ystävänä ja rinnalla,
vaikka toiset ovat lähteneet taas jo juoksemaan
jonkun uuden mageemman "trendin" perään...
Noista "huonoista" ja "hyvistä" itsetunnoista, tuntuu että
niistä on jauhettu vähän turhankin paljon ja traumoille asti,
-siis siinä mielessä, että eiköhän olisi parempi puhua TERVEESTÄ ITSETUNNOSTA.
Se tarkoittaisi sitä että ollaan mitä ollaan, jos ollaan jossain huonoja,
voidaan pyrkiä parempaan jos siihen on tarvetta ja edellytyksiä.
Suurella todennäköisyydellä sitten vastapainoksi ollaan joissain
muissa asioissa hyviä, tyydyttäviä tai ihan ok. keskitasoa,
tai kykeneväisiä kehittymään, -JOPA MESTARITASOLLE SAAKKA!
Jos asioita hieman ajateltaisiin, niin tärkeämpää kai kuitenkin olisi se,
että ihmisellä itsellään ja muillakin olisi suht tasapainoinen
olla henkisesti, kuin että näyttää muille olevansa "parempi",
tai toisaalta osoittaa joillekin että ne on niitä "heikompia lenkkejä"... - apkx
satu-70 kirjoitti:
minä olen oikea tarmokimppu silloin kun en ole masentunut-masentuneena muutun toimettommaksi..olen toiminut airobik ohjaajana-ollut ammatti liitossa-järjestelijänä-,toiminut matkan johtajana linja-autossa...taloyhtiössä kokouksissa mukana -järjestelen pikkujouluja-tosi hyvä myynti tykki-joku sano että oon niin repäisevä otteinen että möisin vaikka paskaa..kuulijalle-tykkään liikkua esim.lenkkeillä 5km päivässä-olen vahva luonteinen en anna kenenkään suotta polkea itseäni-olen kaunis nainen joka tosin välillä ärsyttää kun miehet koittaa iskeä-puheita olen pitänyt sadoille ihmisille-siellä eessä-eli kun olen masiksessa en pysty näihin täysillä-...no olen kyllä jo päässyt pohjalta pois...että kohta on taas elämää eessä.ihanaa.
hitsi niin hyvääkin kuin pahaakin mutta voi tietty jutskailla likan kaa lisääää
jos kiinnostaa niih pistäs äostii
hups painovirhepaholainen iski jälleen
tänne neulamäkeen
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään
Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää1413898Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa
Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri3523015Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla
Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt131937Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."
Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa101655Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?
Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja41109- 71964
Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan
Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar38874Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan
Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat23811- 44784
- 67779