Huh, tuntuipas rajulta ja jopa liioitellulta kirjoittaa tuollainen otsikko, mutta en liene silti valitettavasti kovin väärässä.
Viikonloppuisin tykkään juoda muutaman oluen tai pari lasia viiniä. Määrät ovat pieniä ja mitenkään räkäkännissä en ole. Olo tuntuu niin mukavan rentoutuneelta kahden viinilasin jälkeen. Väkeviin en koske. Kaapissa on kyllä kolmekin pulloa kirkasta. Ne samat pullot ovat olleet siellä jo muutaman vuoden.
Tuntuu kuitenkin siltä, että alkoholi ja sen tuoma nautinto tulee mieleen jo hyvissä ajoin ennen viikonloppua ja ajattelen usein loppuviikolla, että kohta on taas se perjantai ja saan nautiskella sohvan nurkassa viiniä elokuvan kera. Silloin tällöin tulee tilanne, että viikonloppuna ei voikaan ottaa tuota tavaksi tullutta alkoholimäärää (esim. työmatkan/kyläreissun tms. syyn takia) ja ajatus vesiselvästä viikonlopusta tuntuu tylsältä. Toisaalta, kun tällaisen viikonlopun jälkeen tulee taas maanantai niin tunnen jonkinasteista tyydytystä, kun olin koko viikonlopun vesiselvänä.
Juomani alkoholin kokonaismäärä viikossa on siis aika pieni mutta sekin tuntuu aiheuttaneen minulle jonkinlaisen henkisen riippuvuuden.
En kysy tai pyydä teiltä mitään. Totean vaan, että on se alkoholi pirullinen aine. Täysraittius lienee paras suunnitelma jatkossa...
Viikonloppuisin tykkään juoda muutaman oluen tai pari lasia viiniä. Määrät ovat pieniä ja mitenkään räkäkännissä en ole. Olo tuntuu niin mukavan rentoutuneelta kahden viinilasin jälkeen. Väkeviin en koske. Kaapissa on kyllä kolmekin pulloa kirkasta. Ne samat pullot ovat olleet siellä jo muutaman vuoden.
Tuntuu kuitenkin siltä, että alkoholi ja sen tuoma nautinto tulee mieleen jo hyvissä ajoin ennen viikonloppua ja ajattelen usein loppuviikolla, että kohta on taas se perjantai ja saan nautiskella sohvan nurkassa viiniä elokuvan kera. Silloin tällöin tulee tilanne, että viikonloppuna ei voikaan ottaa tuota tavaksi tullutta alkoholimäärää (esim. työmatkan/kyläreissun tms. syyn takia) ja ajatus vesiselvästä viikonlopusta tuntuu tylsältä. Toisaalta, kun tällaisen viikonlopun jälkeen tulee taas maanantai niin tunnen jonkinasteista tyydytystä, kun olin koko viikonlopun vesiselvänä.
Juomani alkoholin kokonaismäärä viikossa on siis aika pieni mutta sekin tuntuu aiheuttaneen minulle jonkinlaisen henkisen riippuvuuden.
En kysy tai pyydä teiltä mitään. Totean vaan, että on se alkoholi pirullinen aine. Täysraittius lienee paras suunnitelma jatkossa...
Vastaukset 12
Vanhimmat
kaksi viikonloppua ollut ilman alkoholia ja tylsältä tuntuu todella,mutta syy on se kun en voi sairauteni takia juoda enää.
Toden-näkösesti alkoholilla on osuutta.
Itsekkin join vaan olutta mutta joka viikonloppu ja nyt on pakko sopeutua raittiuteen.
Kyllä se olo jo tänäänkin tuntu ihan hyvältä ja olen onnellinen kun en voi juoda.
Jos alkoholin käyttösi ei aiheuta haittaa kenellekkään, eihän sinulla sitten mitään ongelmaa alkoholin käytön suhteesi ole, vaikka lievästi olisitko riippuvainen? Jos nyt edes olet siis.
Ja oletko miettinyt, että ei se alkoholi ole ainut asia, jonka takia voi tuntua tylsältä, jos jättää tekemättä (sinun tapauksessasi juomatta viikonloppuna). Mielestäni ainahan on jotain mukavaa tekemistä (esim. jokin todella nautinnollinen harrastus) ja sitten jos se jää välistä nii tietenkin voi tuntua, että onpa tylsää. Niinhän se meidän ihmisten mielitoimii.
Mielestäni et kärsi mistään alkoholi ongelmasta, jos tuo alkoholin käyttösi ei ketään haittaa. Ja jos kuitenkin haluat jotain muuta mukavaa alkoholin tilalle niin suosittelen, että menes vain jotain uutta urheilu lajia koittamaan. Liikuntahan tunnetusti vapauttaa aivoissa samoja mielihyvä välittäjäaineita mitä alkoholikin.
Tuo lause pisti silmääni.
Alkoholisti on viimeinen ihminen joka saa tietoonsa, että hänen juomisensa haittaa jotakuta.
Eli hän on myös viimeinen ihminen, joka voi oman juomisensa seurauksia täten arvioida.
Jos kaikille ahkerasti alkoholia nauttiville kerrottaisiin rehellisesti, miltä se juominen on tuntunut, aukeaisivat monet silmät levälleen.
Varsinkin lapset mutta myös puoliso, vanhemmat ja työkaverit kertoisivat aivan uusia inhottavia mielipiteitä tästä juomisesta.
Minulla itselläni ei ole minkäänlaista riippuvuutta esim. kirkossa käymiseen. Siksi minun ei sitä tarvitse edes miettiä.
Tarkoitan tällä, että jos ihmiselle syntyy tarve ryhtyä kontrolloimaan omaa juomistaan, on hän jo menettänyt kontrollin.
Ihminen, jolla ei ole minkäänlaista riippuvuutta alkoholiin, ei silloin edes mieti koko asiaa.
Kun koen, että nyt on tullut läträttyä liikaa kaljan kanssa, päätän vähentää sen käyttöä kontrolloimalla miehen kaljakauppareissuja. Eli suomeksi, määrään kuinka paljon sitä juotavaa kotiin siitä lähtien saa kantaa. Toimin siis kontrolloijana, eikä peliä ole tosiaankaan menetetty - päinvastoin toimii hyvin. Ja mieskin on kiitollinnen jäljestäpäin!! Se toimii, kun on kiltti aviomies ja mörssäri muijana!
kaupassa käynnin suhteen, meillä.
Otin vahingossa itsenäisen/itsepäisen miehen, enkä itse ole mitenkään "mörssäri".
Avioero ainoa vaihtoehto.
Kiltti mies hakusessa!
Yhtenä päivänä,
kaikki oli ikäänkuin hävinnyt.
Punaviinit ja konjakit,
jopa käsihuuhdekin lavuaarin reunalta.
Minäkin katosin siinä samassa,
puolet sielusta meni pois.
Kaipasin apua,
ei ollut tarjolla.
Jäi vain tuhruinen jälki ikkunaan.
Kaikille teille sanoisin, että jos oma alkoholinkäyttö huolestuttaa, on siihen syynsä.
Se on elämän tapa varoittaa lähestyvästä vaarasta. Valitettavasti en noita varoitusmerkkejä osannut lukea ja siksi olen siinä pisteessä missä nyt olen.
Trololoo jälleen aloitti oman vanhan ketjunsa.
Alkoholistiksi minäkin itseni havaitsin, vaikken kenenkään elämää juomisellani häirinnyt. 2-3 tuoppposta per päivä ja hyvin pyyhki. Onneksi havahduin riippuvuuteeni ajoissa sillä kyllä ne määrät olisi luultavasti vuosien saatossa siitä nousseet. Nyt mennään nolla linjalla vaikka välillä tulee ajatus: no miksikäs ei känni päälle vaan. Sitten muistan sen tunteen mitä oli olla riippuvainen. Vaikka vaan muutamasta oluesta, mutta ne oli saatava ja jopa vaihtelin kauppaa josta ostin olueni ettei olisi juoppona pidetty...
Onse piru tuo alkoholi.ennen join paljon noin 5 pv.viikossa sitten tasaannuin ja en juonut kuin silloin tällöin mutta nyt tuo vie kohta mennessään vaikka kuin päättää olla ottamatta niin se kiusaa mieltä ettei lopulta mahda mitään.En nauti olotilasta jonka alkoholi tuo mutta pakko on ottaa.Jotenkin tuosta on päästävä onko se jotain piilo masennusta tai jotain sairautta.
Masennuksesta ja ahdistuksesta se minullakin lähti ja karkasi käsistä. En suosittele.
-Tosi vanha vakio
Alkoholistin pahin painajainen. Kaljat ja rahat lopussa, ja tuntikausia pitäisi kituuttaa muutamalla keskioluella.
Alkoholin liikakäyttö johtaa aivan järjettömiin rikoksiin:
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/turha-bingo-huuto-johti-painiotteluun-vantaalaisravintolassa-–-poliisi-kehottaa-kansalaisia-malttiin-seurapeleissä/ar-BB181r1F?ocid=mailsignout