Miten kieltäydytään loukkaamatta?

Minulla ja miehellä on yhteensä 6 kummilasta (3 yhteistä, 2 minulla ja 1 miehellä) ja nyt on ensimmäinen omakin lapsi tulossa. Tuntuu siis siltä, että kummilapsia ei oikeastaan enää voisi ottaa lisää - näistä nykyisistäkin kummilapsista 3 on jäänyt vähemmälle yhteydenpidolle (yksi asuu ulkomailla, yhden lapsen äiti ei enää itse ole lapsensa huoltaja ja isän kautta yhteydenpito ei onnistu koska olen äidin ystävä ja miehen kummius on aina ollut enemmän korttien lähettelyä, pyydettiin kummiksi 17-vuotiaana). Kummius tuntuu järkevältä vain silloin kun tietää että oikeasti jaksaa pitää yhteyttä ja ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä että seuraava vuosi menee lähinnä tätä omaa tulokasta seuratessa ja häneen tutustuessa.

Tuttavapiiriin on kuitenkin tulossa lapsi samoihin aikoihin kuin meille ja tämän "verson" äidin mielestä olisi loistavaa että kummiutuisimme ristiin kun lapset sitten ovat niin samanikäisiä. No, ensinnäkään he eivät missään nimessä ole meidän lapsemme mahdolliset kummit koska eivät ole läheisiä ihmisiä meille. Olen jo kertaalleen sanonut että meillä on ollut kummit tiedossa jo vuosia mutta en ole varma onko tieto uponnut. Miten ujutan kohteliaasti perille että emme valitettavasti ole innostuneita tästä kunniatehtävästä jota meille tarjotaan?