Rinssi saapui maailmaan!

Elikkäs näin se alkoi kolmas synnytys 40 4 (ensimmäinen vauva 37 5,toinen myös 40 4),maanantain ja tiistain välisenä yönä 5.12. kuu valvotti meitä ja päätimme harrastella pitkästä aikaa oikein kunnon seksiä viedäksemme ajatukset hetkeksi pois jännityksestä.Kolmen jälkeen sitten uinahdin ja viiden aikaan heräsin lieviin supistuksiin joita ollut jo monina monina iltoina,joten en niikseen niistä mitenkään innostunut,mutta rauhaa ja unta en silti niiltä saanut.Miehellä oli aamulla pakko lähtö työmaalle ,oli tilannut raksalle hiekkaa ja kaivinkonetta,joten ei voinut jättää menemättä, vaikka klo 8 tuntui siltä,että olisi hyvä jos jäisi seurailemaan tilannetta.Ajattelin,että ei tässä kuitenkaan mitään ihmeitä tapahdu,vaikka "pikkusupistukset" olivat jatkuneet jo 3 tuntia.
Klo 11 olisi neuvola ja mies olisi tulossa sinne mukaan.
Tovin siinä aamulla uinahdin vielä kun supparit ei enää häirinneet, mies tuli klo 10.30 kotiin takaisin ja silloin pamahti päälle kunnon supistukset,joista tiesin,että neuvolan sijasta kokka kääntyy kohti oyssia,eikä neuvolaa,synnytys oli alkanut.
Nätisti pääsimme käyrille , jonka ajan supistukset olivat vielä "hiinä ja hiinä" siedettäviä,sitten saliin ja meno oli jo korkealla, kätilö oli loistava, oli huono aiempi kokemus ilokaasusta,mutta tämä opasti minut sen saloihin tehokkaasti ja ammattitaidolla jolloin jopa minä pystyin hyötymään siitä, ja kivun sijasta keskityin hengittämään naamariin ja olemaan sekaisin ja huutamaan "apua ,onko kaikki ok!!!!,onko kaikki ok !!!" =D...
Sain jonkin sortin puudutteenkin jo pian kohdunkaulalle,joka ei kerennyt auttamaan kun heti alkoi ponnistuttamaan ja kalvot oli puhkaistava ja 4min. ja se pysähtynyt hetki.

Kuulimme sen veret seisauttavan äänen,
sen joka purki tunteemme kyyneliksi,
teki sielumme ja sydämemme entistä haavoittuvammiksi;
poikamme oli kunnossa ja parkaisi meille tiedoksi,että antakaa rakkauden virrata, niin minä näytän teille mikä on maailman suloisinta ja ihaninta mitä ihminen voi nähdä, tuntea ja kokea.

Seuraavat ajat ovat menneet häntä tuijotellessa..

Synnytys siis kesti n.3h ja kätilön ansiosta paras kokemukseni.

Nyt ollaan itkuherkässä tilassa kotona,eli onnen täyttämä sydän on samalla hyvin surullinen.
Ajatuksiin tulevat maailman lasten kärsimykset,
kun katson omaa rakasta,joka on niin viaton,avuton ja kaikki hänessä on muiden ihmisten armoilla.
Sydän särkyy kun ajattelee, miten kukaan koskaan voisi vahingoittaa jotain niin pientä ja haurasta.
Ajoittain on vaikea kestää ajatuksiaan.

Valvominen tietenkin tekee pään sekaisemmaksi,
tänä aamuna päässyt unten maille n. 6.30 ja 11.30 vauva herätti..=)..,mutta voimia riittää, kun vaan pää pysyisi mukana=)..

Koittakaa jaksaa kanssasisaret,niin vauva sisällänne ,kuin sylissännekin.