En mä halua sellasta yletöntä hehkutusta ja pilvenreunalla istumista, paitsi joskus. Haluan, että voi puhua asiat halki ja kestää ne huonotkin puolet ilman, että niistä tulee mitään showta joka kerta. Mä en halua sitä, et ihmisinä pitää kaunistella asioitaan. Mä haluan suoruutta ja rehellisyyttä, silti toisen huomioonottamista. Haluan olla sellainen kuin on ja suurin kunnianosoitus mulle olis, et toinenkin olis mun seurassa aidosti sellanen kuin on. En kestä teeskentelyä, en hyvässä enkä pahassa ja menen aivan piikkiin joka kerta, kun on yhtään sellasta ilmassa. Haluan kaataa kaikki kulissit, mitä eteen tulee. Haluan inhimillisyyttä, ja ihmisyyttä.
Ja senköhän takia mun on mahdotonta löytää ketään..
Ja senköhän takia mun on mahdotonta löytää ketään..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Alussa jotkut on epävarmoja ja käyttäytyy epänormaalisti. Niille pitää vaan antaa aikaa ja tilaa. Jossain vaiheessa paljastuu ihmisen sisin, joskus hyvässä, joskus pahassa. Sama pätee ystävä- ja seurustelusuhteisiin.
Tekstisi voisi olla melkein täysin oman kultani kynästä - tai ehkä minunkin.
Olihan meilläkin kulisseja aluksi, jonkinlaista vieraskoreutta kai, ennen kuin kumpikaan uskalsi olla oikein todella ihminen, vikoineen ja huonoine päivineenkin. Monen kipupisteen ja katkerahkon keskustelun kautta ( kaunistelematon totuus kun aika usein sattuu...)on pikkuhiljaa päädytty "oikeaan" suhteeseen, joka perustuu yhtä lailla luottamukseen kuin rakkauteenkin. Ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Henkilökohtaisesti en vaihtaisi niitä hankalampiakaan aikoja pois.
Pointtina tässä on se, että kaikenlaisia ihmisiä löytyy. Vaikeampaa tietysti on löytää juuri se rakas ihminen, joka jakaa saman arvomaailman...