Maatalouden ökyistyminen

siinä on jos esimerkiksi kaksi veljestä perustaa maatalousyhtymän. Yleensähän ne ovat tällaisia. Ainakin ne jotka minä tiedän. Ehkä ne perustetaan etupäässä verotus ja lomitus ym. tämän kaltaisten syiden vuoksi sekä investoinnit saadaan pienemmiksi. Minusta se on täysin järkevää ja suositeltavaa näin tyhmällä maalaisjärjellä ajateltuna.

..ovat yleensä myöskin perheviljelmiä. Niissä vain on osakkaina esim. veljekset. Tai vanhemmat ja lapset. Sellaisia maatalousyhtymiä joissa on eri tiloja laitettu yhteen on hyvin vähän.

Tukitiedoisa ei ole eroteltu erikseen mitkä tuet on kertaluonteisia ja mitkä jatkuvia, pinta-alan tai karjamäärän mukaan tulevia. Nyt jotkut ovat voineet rakentaa vuonna 2004 sikalan ja siihen saatu avustus näyttää olevan luvuissa mukana. Tämä vähän vääristää ja antaa väärän kuvan tukien suuruudesta.

Muistaakseni Mielipidepankki on ollut pienviljelijävaltaisen maatalouden puolustaja, ei nykyisen elinvoimaisuutta korostavan linjan takana.

varsinainen tolkuttaja ja demarityyppinen uutistenlukija!

Mikä puolue se olisi sinun mielestä parempi maalaisille kuin keskusta?

... edelleenkään koko maataloustukijärjestelmän ideaa.

Sehän meillä syntyi siitä sosialidemokraattisesta vaatimuksesta, että sodanjälkeisinä vuosikymmeninä ei haluttu lakisääteistä maatatalustulon lisäystä kohdistaa suoraan tuottajhintoihin ja sitä tietä kuluttajahintoihin, vaan alettiin subventoida kuluttajahintoja.

Tukiaisten saajien julkistamisella ei ole ollut sitä julkisuusarvoa, mitä sossut tavoittelivat. Kansa ymmärtää, etteivät tukiaiset ole sossiaalitukea, vaan ne yleensä tekevät mahdolliseksi tuotaannon. Nykyinen epäterve tilanne on näet se, että 40% maataloustuotannon tuloista on tukiaisia. Jokainen ymmärtää, ettei liiketoimintaa voi harjoittaa, jos tulot putoavat 40%.

Päässäsi on jostain syystä syntynyt käsitys, että maatalousyhtymien määrä kertoo maatilojen luisumisesta perinteisten maanviljelijäsukujen ulkopuolelle. Näinhän ei ole, vaan päinvastoin maatalousyhtymät varmistavat sukupolvenvaihdoksen ja näin tilojen pysymisen perinteisten viljelijäsukujen hallussa.

Maatalousyhtymistähän valtaosa on perheen - lähinnä vanhempien lasten - keskinäisiä järjestelyitä.

Yhtymiin on vanhempien ja lasten kesken päädytty esimerkiksi siksi, että 20-vuotias poika pääsisi tilanhoitoon käsiksi 45-vuotiaiden vanhempiensa kanssa jo nuorena, eikä hänen tarvitse lähteä 15 vuodeksi kaupunkiin odottamaan vanhempiensa eläköitymistä. Yhtymä siis varmistaa sen, että tilalla on jatkaja. Vanhalla järjestelmällä nimittäin moni poika ei sitten lopulta sieltä kaupungista palannutkaan.

Toinen perinteinen tapa on ollut, että poika jäi tilalle töihin ilman isännän oikeuksia, paljon ilkutuksi peräkamarin pojaksi. Tämä ei ollut motivoivaa, eikä edes eduksi tilanhoidon kannalta.

Nuorella miehellä on nimittäin paljon enemmän kehittämisajatuksia ja investointihalukkuutta kuin keski-ikäisellä. Yhtymässä hän toisena osakkaana ja toisena isäntänä pääsee investoimaan tilanhoitoon niin paljon kuin haluaa. Juristit tietävät, kuinka tämä yhtymässä käytännössä hoidetaan, jos vanhaisäntä ei ole henkilökohtaisesti halukas panostamaan tilaan lisää pääomaa.

Lisäksi sisarosuudet voidaan hoitaa ainakin osaksi pois jo ennen lopullista sukupolvenvaihdosta. Tilan siirryttyä kokonaan nuoren isännän haltuun tämän ei tarvitse maksaa sisarilleen siitä pääomasta, jonka on itse tilaan investoinnut. Entisen peräkamarin poikien aikaanhan monissa perheissä pojan ja sisarusten välille tuli usein riitaa siitä, mikä merkitys pojan työskentelyllä tilan arvoon on ollut.

Nuoren isännän työmotivaatio siis lisääntyy monella tapaa, mikä osaltaan varmistaa tilan pysymistä suvun hallussa.

Itse asiassa aliarvioit maatalousyhtymien määrän tulevaisuudessa. Itse uskon, että yhtymästä tulee sukupolvenvaihdoksessa vallitseva käytäntö jo muutaman vuoden sisällä. Kun tähän lisätään muut yhtymän perustamiseen vaikuttavat seikat (sisarukset, naapurusten yhteisnavetat, veroedut yms.), niin on helppo uskoa, että kymmenen vuoden sisällä suurin osa Suomen maatiloista on omistuspohjaltaan yhtymiä.

Eikä tuo kehityssuunta ole mitään ökyistymistä, vaan järkevä käytännön järjestely. Harva itsenäinen muurari ja maalarikaan enää kantaa ryppyistä verokorttiaan työpaikalta toiselle, vaan kuittaa tulonsa omasta firmastaan, jonka tilille kulloinenkin työnantaja on palkkarahat siirtänyt.

"Alkaa olla yhtiömuotoisia sonnitiloja, jotka omistavat ristiin toisiaan ja yhdessä vielä kolmannen."

Tutkimus paljasti, että pieniä ovat vielä suomalaiset maatalousyritykset; ei niissä ole suurta rahaa takana. Ilmeisesti isännät ovat viittaamassasi tapauksessa laskeneet, että tuotanto on tehokkaampaa ja järkevämpää yhdessä, kuin että kaikilla olisi oma pieni navetta jossa muutama hassu mullikka ja sitten olisi talous nurin jos yhdeltä jalka katkeaisi.

Yleisesti ottaen terveempään ja tehokkaampaan suuntaan ollaan menossa.

Omistuksen keskittyminen harvojen käsiin, johtaa ikävä kyllä yksipuolisuuteen monessa asiassa.

Ensinnäkin keskittymiseen siihen, mistä saa vähimmällä vaivalla suurimman tuoton sijoitetulle pääomalle. Tämä johtaa keskittymiseen ja vaihtoehtojen vähenemiseen ja vapaan kilpailun eliminoitumiseen.

Toiseksi siihen, että yritystoiminnan päätöksentekoa ohjaa omistajan etu lyhyellä aikavälillä. Tämä johtaa pitkäjänteisen kehitystoiminnan näivettymiseen, kasvun hakemiseen mieluummin laajentumalla ostojen kautta kuin investoimalla omaan kapasiteettiin.

Ennen muuta tämä jotaa siihen, että maataloustuotantoa - elintarviketeollisuuden raaka-ainetuotantoa - ohjataan tukien avulla eikä asiakkaiden tarpeiden avulla.

Huono tilanne kaikille.

Veronmaksaja maksaa siitä, että kotimaisen elintarviketuotannon vaihtoehdot vähenevät, maaseutu autioituu, aluetuen tarve lisääntyy. maalla elävät köyhtyvät ja ökyisännät rikastuvat.