Kun rakastut tai ihastut, meneekö jalat alta, täriseekö kädet, hakkaako sydän...tämä ikuisuuskysymys: Mistä tiedän, että toinen on rakastunut? Mistä tiedän, ettei ole yksipuolista?
Mies, miten käyttäydyt ihastuneena?
anna
158725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kysyin suoraan vastaus oli että yksipuolista on. Selvensi kyllä tilannetta aika paljon,yli en ole vielä päässy mutta ehkä myöhemmin.
Niin kai olisi pitänytkin. Ilmaisin kyllä kiinnostuksestani, mutta kun en suoraan kysynyt asiasta tuli vielä mutkikkaampi kuin mitä se oli. Kun toinen kertoo seurustelevansa, onko silloin vain viisasta unohtaa?? En nyt enää oikein voi kysyä suoraan, kun jo kerran menin töksäyttämään tunteistani. Vitsi kun toisen ajatuksenjuoksua ei voi tietää:( Kaikki sanovat, että jos toinen kertoo seurustelevansa se tarkoittaa käytännössä sitä, ettei ole kiinnostunut. Näinhän minäkin ajattelen, mutta sitten kuitenki...jotakin tässä nyt on, että on vaikea uskoa joko asian todenperäisyteen tai sitten siihen, ettei hänellä olisi minua kohtaan tunteita lainkaan.
Voiko mies pelätä omia tunteitaan?
Kuule kyllä voi.
Mullakin eron jälkeen(josta pitkä aika)on ollut tunne ettei voi enää onnistuu missään suhteessa vaikka ne eron haavat on jo umpeutuneet.
Siis tuntee ettei saa enää läheisyyttä kenenkään kansa.
On todella inhottavaa arvella mitä miehen päässä liikkuu.
Minulle kävi niin että tutustuin yhteen jätkään netissä ja hän vaikutti unelmalta..
Puhuimme puhelimessa,viestittelimme usein ja kirjoitimme sähköpostia.
Sitten näimme livenä..
Silloin kolahti täysillä!
En saanut näppejäni irti hänestä eikä hänkään minusta..OLin kuin taivaissa ja hän kertoi ihastuneensa heti minuun.
Tunsin eläväni täysillä.
Nyt olen eri kaupungissa eikä hänestä ole kuulunut mitään.
En tiedä mitä taas tein väärin.
Pelkään pahinta ettei hän sittenkään välittänyt minusta..
Olen ennenkin saanut pettyä ja taas tuntuu siltä.
Enkä tiedä taaskaan syytä.
Sitä rupeaa kovenemaan eikä uskalla ollenkaan tuntea ketään kohtaan mitään.
Siltä minusta tuntuu nyt.
En halua(ja pelkään hirveästi!!) rakastua enää koska se tuo pelkkää paskaa!
...samassa tilanteessa. Miespuolinen ystäväni tietää, että olen kiinnostunut hänestä, mutta hän oikeastaan torjui minut kertomalla, että on jälleen yhdessä tyttöystävänsä kanssa.
Nyt sitten ihmettelen, miksi minusta tuntuu siltä, kuin hän sittenkin olisi kiinnostunut minusta, vaikka hän todennäköisesti seurustelee edelleen..?
Enkä todellakaan kehtaa kysyä onko hän edelleen varattu, tai onko hänellä kenties tunteita minua kohtaan, sillä hän tietää, että olen häneen ihastunut, joten eiköhän sen mahdollisen seuraavan aloitteen pidä tulla hänen puoleltaan..?
Vaikeaa, vaikeaa... En viitsi tuhota ystävyyttämme jatkuvalla "ahdistelulla", joten tyydyn odottelemaan kiltisti (mitä nyt silloin tällöin pienesti vihjaisen, että olen edelleen kiinnostunut hänestä) hänen siirtoaan.
Niin kyllä minunkin mielestäni seuraava aloite kuuluu miehelle. Minun tapauksessani mies tietää tunteistani, joten odotan kyllä, että hän se on se, joka seuraavaksi reagoi. Hankalaksi homman tekee vain se, että kerroin miehelle, etten saa häntä päästäni...mutta eikö tuokin ole jo riittävä ilmaus? Eikö hänen kaiken järjen mukaan pitäisi ymmärtää, missä mennään? Joku sanoi, että mies on voinut ymmärtää, että en saa häntä mielestäni, vaikka haluaisinkin...iik..en minä tiedä.
...miehet ovat YLEENSÄ aika "yksinkertaisia" näissä tunnehommissa, eli kun me naiset pyörittelemme miesten sanomisia ja tekemisiä mielessämme tunti-/päivä-/viikko-/kuukausia, miehet tekevät tulkintansa sen mukaan mitä nainen on sanonut ja sillä selvä.
On hyvinkin mahdollista, että mies on sinun sanomisestasi ajatellut: "Hän ei saa minua mielestään", eikä muuta, vaan siirtynyt ajattelemaan jotain ihan muuta asiaa...
Yleistin ja yksinkertaistin nyt asiaa aika tavalla, joten älkää nyt hyvät miehet hermostuko! :)
Luuletko tosissasi, että mies tulee ja kysyy sulta, että oletko yhä kiinnostunut hänestä, kun hänellä meni suhde poikki, niin nyt hän voi olla sun kanssa? Tuskin kysy, ja jos kysyy niin hän ei halua sinulta muuta kuin pillua.
Ai että miten mies kayttäytyy? No, minäpä kerron mutta mulla on tässä myös oma lehmä ojassa, joten josko joku viitsis tähän minunkin "ongelmaan" kommentoida.
"Kun rakastut tai ihastut, meneekö jalat alta, täriseekö kädet, hakkaako sydän..."
Kyllä vaan.. mulla on tunne, että joku painaa rinnasta ja on hirvee ikävä tätä ihmistä - se on hieno tunne.
Mä olen ainakin aika ujo puhumaan tunteista kun ole ihastunut, se on vaikeaa. Menee jotenkin lukkoon.
Mä olen taas pitkästä aikaa ihastunut ja olo on kuin koulupojalla aikoinaan, vaikka ikääkin on jo 27. Mä kyllä luon ihastukseeni hymyileviä katseita ja olen kiinnostunut hänen asioistaan kun jutellaan. Mutta on vaikea näyttää tunteitaan kun ei tiedä toisen tunteista, eikä ole varma, vaikka jotain "sähköä" on. Mun tyttö on aika paljon minua nuorempi ja kokemattomampi joten se tekee asian ongelmalliseksi. Vieläpä hänen erilainen kulttuuritaustansa vaikka onkin jo suomessa asunut muutaman vuoden ja puhuu sujuvaa suomea.
On vaan vaikea puhua ihastumisesta jos tulee torjutuksi. Pitäisi olla jokin muu keino, kun suoraan puhuminen.. sehän voi pelästyttää ihastuksen kohteen kokonaan pois.
Tietääkö joku sanatonta tapaa jolla voi ilmaista tunteensa niin, että ihastuksen kohde tajuaa mistä on kyse? Menettämättä saavutettuja etuja, esim. ystävyyttä?
Vai pitääkö vaan ottaa härkää sarvista ja kertoa miten asiat ovat?
Tiedätkö...minä luulin ymmärtäväni tätä sanatonta viestintää...punastumista, hermoilemista, katsetta jne. MUTTA vielä mitä. Ja sitten kun kerrot toiselle suoraan, toinen vastaa jotain, etkä välttämättä sen jälkeen enää tiedä, mitä uskoa. On tosi hankalaa yrittää lukea sanatonta ja sanallista viestintää...varsinkin silloin, kun ne ovat ristiriidassa keskenään... mitä uskoa?
Siis tämä ihastuksesi punasteli, hermoili yms. sun seurassa, ymmärsinkö oikein? Mainitsit aikaisemmin, että hän sanoi seurustelevansa. Josko hän nyt sitten olisi ihastunut sinuun, vaikka seurusteleekin tällä hetkellä. Siis, on silti sen toisen kanssa jostain syystä, mutta ei kuitenkaan voi olla teidän kummankin kanssa..? Meniköhän liian mutkikkaaksi? :-)
Nii-in...sepä se,kun en tiedä, voisiko hän olla ihastunut minuun! Toisaalta tuntuu, että tuskin niin hyvännäköinen ja mukava ihminen voisi olla minusta kiinnostunut. Jotenkin tässä minua häiritsee juuri se, etten tiedä oikeastaan, mitä hän tuntee ja eniten ehkä se, etten osaa tulkita enää ihmisen sanatonta viestintää.
Joku saattaisi ajatella, että koska itse olen ihastunut, kuvittelen hänenkin olevan hullaantunut ja sepä se...näenkö tai kuvittelenko minä jotain sellaista, mitä ei todellisuudessa ole...
Mä huomasin aika yllättäen ihastuneeni mieheen, joka opiskelee samassa oppilaitoksessa kuin minä ja pyysin sitä sitten kahville, vaikka tunnettiin toisemme vain nimeltä. En edes tiennyt, onko se kiinnostunut miehistä, vaikka itse olen kans mies (ja älkää ny tän takia teilatko heti, kysymyshän oli:"Mies, miten käyttäydyt ihastuneena?") Ja vielä täsmennys, siis mä en ollut yllättänyt siitä, että olin ihastunut mieheen (homohan mä olen ollut koko pienen ikäni) vaan siitä, että jotenkin tajusin tän yhden miehen läsnäolon vasta niin myöhään, vaikka olin sen jo aiemminkin tavannut... No, jälkikäteen alkaa tietenkin ajatella "ensisilmäystä", mutta kuitenkin...
Sen jälkeen kun näin tämän tyypin ja se sanoi, että se voi lähteä kahville, niin mulle ainakin tuli kaikki noi Annan kirjoittamat oireet. Tai no, jaloillani pysyin, mutta kädet alkoi täristä ja sydän alkoi hakata tuhatta ja sataa. Mä olin ihmeissäni, kun en ollut sellaista ennen edes kokenut. Ja samalla iski pelko, että jos se toinen ei välitäkään musta. Mutta nyt ollaan käyty kaks kertaa treffeillä, hyvin asiallisesti ollaan käyttäydytty, ja ainakin puheväleissä ollaan ja seuraavaa tapaamista kai suunnitellaan. Kerran mä kysyin, että mitä tää mies oikein ajatteli, kun pyysin sitä kahville ja suoraa vastausta mä en ole vielä saanut. Olen onnellisen odottavassa tilassa... Ja taas huomenna toivon ja pelkään näkeväni hänet. Olen silti onnellinen, että pystyn tuntemaan näin:)
Onhan minullekin kaverit sanoneet, että ehkä tämä mies on homo, mutta nyt tuon kirjoituksesi jälkeen aloin todella huolestua;) tai no pitäisikö sittenkin olla tyytyväinen, jos näin olisi...sitten painittaisiin jo sellaisessa sarjassa, ettei minulla olisi toivoakaan eikä tarvitsisi olla kamalan pettynyt siitä, että hän rakastaakin jotakuta toista;)
Hyvä, että olet onnellinen. Kestäköön onnesi...paitsi, jos olet minun miestäni nappaamassa;)
...en ole sinun miestäsi nappaamassa:) Jaa saa nähdä edelleen, jääkö minunkaan koukkuun:)